Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raskas ihminen, pätijä
31.03.2024 |
Löytyykö tuttavapiiristä tällainen tyyppi? Minä en tiedä kuinka suhtautua. Omalla tavallaan mukava ihminen, mutta joka ikinen kerta kun tapaan hänet, olen kuolla väsymykseen ja omituiseen tylsyyteen. Tulee myös ulkopuolinen ja yksinäinen olo kuunnellessa sepustuksiaan, vaikka ei tietenkään ole mitään järkeä. Minä sairastan etenevästi ja vaikeasti, ja väsyn muutenkin helposti, mutta hänen seurassaan/tapaamisen jälkeen olen sekä fyysisesti että psyykkisesti lähes kuollut vaikka emme edes tee mitään. Hän suurimmaksi osaksi hoitaa myös puhumisen (kertoo itsestään ja loputtomista asioistaan/tapahtumistaan).
Kommentit (21)
Tiedän todellakin mistä puhut! Henkilö imee minusta kaiken energian, vie kaiken tilan joutavanpäiväisellä monologillaan, joka vähän väliä kääntyy huonosti peitellyksi itsekehuksi tai muiden mollaamiseksi. Ratkaisuni on vältellä kyseistä henkilöä niin paljon kuin mahdollista. Välillä se on mahdotonta, kun kyseessä on puolison sukulainen, mutta nykyään osaan aika hyvin jo väistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko itsessäsi vikaa? Sano hänelle äläkä väsytä vain itseäsi. Puhu sinäkin ja ole vastavuoroinen, sinä nyt syytät vain häntä kaikesta. Ystävät haluavat kuulla toisen kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi on etenevä sairaus, ja sen sairastaja ei jaksa kuunnella muita koska odottaa vain seuraavaa mahdollisuuttaan päihtyä. Se on elämän pääasia. Siksi ei jaksa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskovainen äitini on sellainen. Tarkkailin kanssasyöjiä pääsiäisenä. Lankomieheni sanoi kaikkiin äitini kommentteihin "Jep, jep". Kotimatkalla äitini ihmetteli tätä ja repesin nauruun, vaikka yritin pidätellä. 😂
Kaikki varmaan tunnistavat lähipiiristään tällaisen. Pätijä on hyvä kuvaus tällaisesta ihmisestä.
Ongelma on siinä että näiden ihmisten kanssa ei ole minkäänlaista vuorovaikutusta. Tällainen ihminen rakastaa niin paljon omaa ääntään ja omia höpinöitään ettei siinä tilanteessa ole luovaa ja rikasta vuorovaikutusta vastapuolen kanssa. Hyvin uuvuttavaa.
Kannattaa vetää rajaa ihmissuhteissa joissa ei toiselta saa vastavuoroisuutta. Oikeat ystävät osoittavat empatiaa jos tarve vaatii. Ja myös kiinnostusta kanssakeskustelijastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko itsessäsi vikaa? Sano hänelle äläkä väsytä vain itseäsi. Puhu sinäkin ja ole vastavuoroinen, sinä nyt syytät vain häntä kaikesta. Ystävät haluavat kuulla toisen kuulumisia.
Ei kaikilta saa suunvuoroa vaikka kuinka yrittäisi, paasaus jatkuu ja jatkuu ja jos yrittää sanoa jotain niin puhuu päälle. Teilaa mielipiteet ja itsellä on aina joku parempi juttu. Näistä on vain paras pysyä mahdollisimman kaukana.
Jep, entisessä tuttavapiirissä tällainen ja alko-ongelmaakin löytyy samalta ihmiseltä. Välit viilentyneet aivan täysin, esim. sen vuoksi että jos minä yritin saada suunvuoroa, saattoi pyöritellä mulle silmiäänkin. Siinä kun istuttiin saman pöydän ääressä keskustellessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on etenevä sairaus, ja sen sairastaja ei jaksa kuunnella muita koska odottaa vain seuraavaa mahdollisuuttaan päihtyä. Se on elämän pääasia. Siksi ei jaksa muita.
Tämä selvä. Minulla on MS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko itsessäsi vikaa? Sano hänelle äläkä väsytä vain itseäsi. Puhu sinäkin ja ole vastavuoroinen, sinä nyt syytät vain häntä kaikesta. Ystävät haluavat kuulla toisen kuulumisia.
Ei kaikilta saa suunvuoroa vaikka kuinka yrittäisi, paasaus jatkuu ja jatkuu ja jos yrittää sanoa jotain niin puhuu päälle. Teilaa mielipiteet ja itsellä on aina joku parempi juttu. Näistä on vain paras pysyä mahdollisimman kaukana.
Tämä. Eikä minulla ole oikeastikaan hirveästi nykyisin voimavaroja puhua, saatika esittää mielenkiintoista, kun toista ihan selvästi kiinnostaa tasan suoltaa niitä omia asioitaan. Silti ihmetyttää nuo syvät yksinäisyyden vihlaisut ja muut ns asiaan kuulumattomat tunnetilat häntä tavatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdistaa tollasten ihmisten kanssa, koska alkoholistiäitini on ollut koko lapsuuteni tuollainen suoltaja ja tilan viejä. Ilmeisesti trauma.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki varmaan tunnistavat lähipiiristään tällaisen. Pätijä on hyvä kuvaus tällaisesta ihmisestä.
Ongelma on siinä että näiden ihmisten kanssa ei ole minkäänlaista vuorovaikutusta. Tällainen ihminen rakastaa niin paljon omaa ääntään ja omia höpinöitään ettei siinä tilanteessa ole luovaa ja rikasta vuorovaikutusta vastapuolen kanssa. Hyvin uuvuttavaa.
Kannattaa vetää rajaa ihmissuhteissa joissa ei toiselta saa vastavuoroisuutta. Oikeat ystävät osoittavat empatiaa jos tarve vaatii. Ja myös kiinnostusta kanssakeskustelijastaan.
Mä muutun helposti tahtomattani tällaiseksi kun olen jonkun sellaisen seurassa, jonka kanssa en viihdy. Jotenkin sitä ei edes halua kuulla sen toisen ajatuksia ja toista pitää pelkkänä pakollisena rasitteena, niin siksi vain puhuu ja on ylenkatseinen. Se on itsellekin kuluttavaa.
Onneksi nykyään tunnen itseni paremmin enkä tapaa ihmisiä joita ei kiinnosta tavata. Aiemmin siis olin vähän ylikiltti ja ajattelin, että kaikista ihmissuhteista on pidettävä kiinni, ja se väsymys ja vastentahtoisuus ilmeni sitten pätemisenä ja passiivisaggressiivisuutena. Mieluisessa seurassa olen paljon hiljaa, tykkään kuunnella ja nimenomaan keskustella, rikastaa omaa ajattelua toisen näkökulmilla asioihin.
Yleensä nämä pätijät eivät edes tiedä mistään mitään. Puhuvat vain vakuuttavasti paskaa. Rasittava ihmistyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki varmaan tunnistavat lähipiiristään tällaisen. Pätijä on hyvä kuvaus tällaisesta ihmisestä.
Ongelma on siinä että näiden ihmisten kanssa ei ole minkäänlaista vuorovaikutusta. Tällainen ihminen rakastaa niin paljon omaa ääntään ja omia höpinöitään ettei siinä tilanteessa ole luovaa ja rikasta vuorovaikutusta vastapuolen kanssa. Hyvin uuvuttavaa.
Kannattaa vetää rajaa ihmissuhteissa joissa ei toiselta saa vastavuoroisuutta. Oikeat ystävät osoittavat empatiaa jos tarve vaatii. Ja myös kiinnostusta kanssakeskustelijastaan.
Mä muutun helposti tahtomattani tällaiseksi kun olen jonkun sellaisen seurassa, jonka kanssa en viihdy. Jotenkin sitä ei edes halua kuulla sen toisen ajatuksia ja toista pitää pelkkänä pakollisena rasitteena, niin siksi vain puhuu ja on ylenkatseinen. Se on itsellekin kuluttavaa.
Onneksi nykyään tunnen
Mielenkiintoinen näkökanta. Ehkä tämä tyyppi tosiaan pitää minua rasitteena, tapailee säälistä, ja on siksi niin kovin raskas. En kyllä taida kehdata kysyä, loukkaantuisi pian.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä pätijät eivät edes tiedä mistään mitään. Puhuvat vain vakuuttavasti paskaa. Rasittava ihmistyyppi.
Hah. Olin kerran tällaisen pätijän kanssa mustikassa eikä hän uskonut että osaan lukea kännykän maastokarttaa vaikka harrastan suunnistustakin. Mutta hänen piti olla oikeassa reittivalinnasta silloinkin. Voi sitä pään puistelua ja hapanta naamaa kun määräsin että tänne mennään ja sinne mentiin. Periksi en antanut, kerrankin.
Pätijät eivät halua keskustella. Suorastaan suuttuvat jos yrittää sanoa jotain heidän monologinsa väliin. Yksi työkaveri on tällainen. Tulee aina paasaamaan minulle, ja hermostuu jos yritän osallistua keskusteluun.
Alue: Aihe vapaa
Töissä käy välillä tällainen, sen lisäksi kertoo kaikki sukulaisten ja naapureiden jutut...