Lue keskustelun säännöt.
Lapsena eroon joutuneet sisarukset, oletteko nyt aikuisena väleissä? Onko edes pakko olla, jos ei halua?
31.03.2024 |
Velini on äärettömän katkera asioista mitä meille tapahtui kun olimme pieniä taaperoita. Perheemme hajosi ja jouduimme kasvamaan erillämme. Hänen mielestä hänelle kävi huonommin, kuin meille muille sisaruksille. Oikeasti näin ei ole, olen miettinyt miksi hän syyttää minua koko ajan. Kuuluuko minun olla hänen terapeutti, vai olenko itse toiminut väärin jo alunperin alkaessa kuuntelemaan hänen katkeria valituksia? Hän ei ikinä kysy, mitä minulle kuuluu tai miten jaksan. Ainoastaan itkee menneisyyttään ja syyttää minua, kun en ole ollut osana hänen elämäänsä. Minulla ei ole voimavaroja kuunnella samaa katkeraa tarinaa uudestaan ja uudestaan. Hänen mielestä olen ilkeä, koska en halua olla tekemissä hänen kanssa.
Olimme vuosia erossa, kunnes hän löysi minut ja alkoi soittamaan ensin viikonloppuisin aina humalassa jankuttaen minulle, kuinka häntä kohdeltiin kaltoin lapsena. Yritin ensin väitellä vastaan ja kertoa, niinhän meitä kaikkia, mutta se vain pahensi tilannetta. Sitten yritin ymmärtää ja lohduttaa, todeten "näinhän se oli" koit vääryyttä. Vaikka samaan aikaan ihmettelin hiljaa mielessäni, mites ne minun kohtaamat vääryydet. Hetken aikaa lohduttelu ja sympatia kelpasi, sitten alkoi taas alusta sama jankutus. Pyysin, voisitko yrittää olla ystävällisempi ja kohteliaampi, hän totesi, että hän on juuri se, joka on tehnyt kaikkensa meidän sisarussuhteen ylläpitämiseksi.
Aina juhlapyhien alla muutaman vuoden välein hän taas soittaa tai laittaa viestiä ja selittää, miksi inhoan häntä (koskaan en ole näin hänelle sanonut edes) ja miksi hänelle kävi niin huonosti. Hän ei edes suostu kuuntelemaan, niin minullekin on tapahtunut pahoja asioita. Sitten keskustelun aikana käy aina samalla tavalla, hän uhkaa katkaista välit lopullisesti, eikä enää ikinä ota yhteyttä. Joka kerta totean hänelle, asia on minulle ok, ei tarvitsekaan olla tekemisissä. Meille molemmille tulee vain ahdistunut olo, Hän ei näytä pääsevän millään eteenpäin niistä asioista vaikka ikää alkaa olemaan ja olemme kasvaneet vuosia jo erillämme aikuiseksi tahoillamme. Ja nyt taas ns. hän katkaisi välit lopullisesti. No se ja sama, minä en ota häneen koskaan yhteyttä, hän on täysin vieras ihminen minulle. Onko minun vastuulla hänen elämänsä? Kysyisin mielipidettä, onko sisarusten pakko olla tekemisissä vain sen takia, että on sukua? Kertokaa omia kokemuksia ja antakaan neuvoja.
Kommentit (11)
Ei kenenkään kanssa ole pakko olla tekemisissä jos ei halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä mietin asioita, en halua syyllistää, jos sellaisen kuvan annoin tai sen käsityksen tuosta saa, niin epäonnistuin. 'Pohdin, ehkä monta tuntia putkeen kuuntelu, lohduttaminen, ymmärtäminen ei ole ollut tarpeeksi? Yöllä vielä kesken unien kun olen herännyt puheluun. Jos hän on halunnut olla yhteydessä, olisiko hän ollut, jos olisin ns. huono kuuntelija? Vai osaatko sanoa, miksi hän sitten haluaa pitkien taukojen jälkeen uudestaan kertoa tarinansa?
Mitä sinä tekisit itse tässä tilanteessa? Siitä olen samaa mieltä, että hän on kokenut paljon, mutta sitä en tiedä onko hänen asemansa surullisin meidän sisarusten kesken?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että syytät veljeä että hän katkaisi välit vaikka itse et ole koskaan pitänyt häneen yhteyttä. Miksi asia on yhtäkkiä veljen vastuulla?
Mitä tulee sinuun, oletko aidosti yrittänyt kuunnella veljeäsi? Nyt tyrmäät hänen kokemuksensa sanomalla, että muillakin oli vaikeaa. Kuitenkin veljesi eli erossa sinusta, joten hänen kokemuksensa on ihan omanlaisensa. Se, että olet kiistänyt hänen kokemuksensa on kuin isku vasten kasvoja.
Kenenkään kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Minusta veljen asema on tässä surullisin.
Kyllä dialogiin kuuluu molempien osapuolten kuuntelu ja näkökulmien huomioon ottaminen, ei vain toisen, eikö vaan? Onko se mitätöintiä, jos sanoo itsekin kokeneensa vääryyttä? Iskuja tullut molemmille, miksi huomioida vain toisen iskut..
Lyhyt vastaus: Ei ole pakko olla yhteydessä. Ymmärtääkseni et kuitenkaan ennenkään ole ollut yhteydessä oma-aloitteisesti vaan yhteydenpito on ollut yksisuuntaista? Ehkä veli on vain liian raskasta seuraa. Sinä itse päätät, keitä elämääsi kuuluu.
On harmillista, että jotkut vain pitävät itsestäänselvyytenä toisia roskakorina ja suoltavat jätteensä toisille. Näiden ihmisten laari on pohjaton tuen, avun ja kuuntelun suhteen. Se ei täyty koskaan tai helpota, mitä enemmän kuuntelet ja yrität olla läsnä sitä enemmän vaatimus kasvaa. Miten auttaa jotain, joka on traumatisoitut lapsena ja kokee vääryyttä siinä oikeutetusti. Mutta se, että syyttää omasta menneisyydestä kaltaisiaan on kohtuutonta. Ja ei me ympärillä olijat voida päättää kuka saa kuuntelijan ja kuka valittajan roolin. Onko oikeutetta mennä sanomaan edes, kuuntele, ota vastaan pohjattomasti. Pitää varmaan ymmärtää, että myös kuuntelijan rooli on raskas siinä missä vääryyttä kohdanneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että syytät veljeä että hän katkaisi välit vaikka itse et ole koskaan pitänyt häneen yhteyttä. Miksi asia on yhtäkkiä veljen vastuulla?
Mitä tulee sinuun, oletko aidosti yrittänyt kuunnella veljeäsi? Nyt tyrmäät hänen kokemuksensa sanomalla, että muillakin oli vaikeaa. Kuitenkin veljesi eli erossa sinusta, joten hänen kokemuksensa on ihan omanlaisensa. Se, että olet kiistänyt hänen kokemuksensa on kuin isku vasten kasvoja.
Kenenkään kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Minusta veljen asema on tässä surullisin.
Mitä on aito kuunteleminen, onko se tässä tapauksessa kuuntelijan vastuulla? Jos tätä samaa jorganiaa on jo tapahtunut vuosia, miten niin yht` äkkiä veljen vastuulla? Eikö kannattaisi jatkaa omaa elämää ja jättää sisarus jo rauhaan lopullisesti eikä vuosien välein olla taas uudelleen yhteydessä? Mutta ihmiset tekee humalassa outoja päätöksiä ja sitten selvinpäin ne eivät enää pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Velisi"?
Jännää!! Ajatella mimmoinen kirjoitusvirhe, siinä sinulle tämän päivän pähkinä purtavaksi.
"Aina muutaman vuoden välein" veli soittaa sinulle. Onpa kyllä pirunmoisen jatkuvaa häirintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Aina muutaman vuoden välein" veli soittaa sinulle. Onpa kyllä pirunmoisen jatkuvaa häirintää
Ei tainnut olla puhetta häirinnästä? vaan siitä, että samat jutut jatkuvat ja on annettu jo lupaus olla soittamatta!
Kuulostaa siltä, että syytät veljeä että hän katkaisi välit vaikka itse et ole koskaan pitänyt häneen yhteyttä. Miksi asia on yhtäkkiä veljen vastuulla?
Mitä tulee sinuun, oletko aidosti yrittänyt kuunnella veljeäsi? Nyt tyrmäät hänen kokemuksensa sanomalla, että muillakin oli vaikeaa. Kuitenkin veljesi eli erossa sinusta, joten hänen kokemuksensa on ihan omanlaisensa. Se, että olet kiistänyt hänen kokemuksensa on kuin isku vasten kasvoja.
Kenenkään kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Minusta veljen asema on tässä surullisin.