Onko muille omistusasunnossa asuville sinkuille tullut ongelmana tapailukumppanin vuokralla asuminen?

Mun miesystävä haluaisi mut asumaan luokseen. Hänellä on omistusasunto, minä olen vuokralla. En kuitenkaan halua, pidän itsenäisyydestäni, enkä halua enää tehdä kompromisseja tai elää kenenkään muun ehdoilla. Ota tai jätä- tilanne siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on oma asunto, mutta ei haittaa yhtään toisen varallisuus tai varattomuus. Ei se ole niitä asioita, mitä suhteesta haen.

Helppo leikkiä hyvää ihmistä, jos ei asiaa tarvitse konkreettisesti kohdata. Olisitko valmis muuttamaan sitten esim vuokralle omassa kämpässä asumisen sijaan vain koska toinen on pa?

Miksi pitäisi muuttaa vuokralle? Juurihan sanoin omistavani asunnon. Jos kumppani on pa, minä en edelleenkään ole ja minulla on asunto. Jos kumppani haluaa, hän saa toki asua kanssani tässä (tämä on kolmio, joten kyllä tähän mahtuu), mutta jos ei halua, niin voidaan asua erilläänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan valinnut kumppaniani hänen taloudellisen tilanteensa perusteella. 

Onko tuo jotenkin naisille tyypillinen luonteenpiirre?

Olisipa niin. Itse en kelvannut miehelle, koska minulla on huono palkka ja asun vuokralla. Hän asuu itse asumisoikeusasunnossa ja on keskipalkkainen, mutta hänellä on kalliita haaveita, joiden toteuttaminen vaatii varakkaan kumppanin. 

"Raha ratkaisee", mies sanoi. En koskaan kertonut hänelle, että minulla on muuta omaisuutta. En valehdellut myöskään, mutta hän oletti itse että olen köyhä, esim. että jouduin koronasulkujen aikaan peruspäivärahalle ym. Enpä ole pitänyt tapanani esitellä varallisuuttani enkä valittaa kaiken kalleuttakaan, kuten monet. En kuluta kuitenkaan paljoa.

Miehelle en kertonut, että voisin koska tahansa ostaa kahdelle riittävän asunnon vaikka yksin, koska minua loukkasi hänen oletuksensa

Aina ei kannata pitää kynttiläänsä vakan alla.

Myin omani ja muutettiin yhdessä vuokralle isompaan asuntoon. Parin vuoden jälkeen oltiin valmiita ostamaan yhteinen asunto. Asunnosta minun omistusosuuteni oli 75%, koska maksoin siitä heti puolet ja toinen puoli oli yhteistä lainaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa yhteinen asunto eri omistusosuuksin, esim 20/80.

Tai vaikka paritalo, niin ei tarvi koskaan tapella "mistään" naapurin kanssa. Tuo yhteisomistus ei kyllä toimi oikein missään. 

Ainoa olisi ehkä, että yhtiöittäisi asunnon erilliseksi oikeushenkilöksi, jolloin yhtiössä jako kaikesta on jotenkin ulkopuolelta säädetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on oma asunto, mutta ei haittaa yhtään toisen varallisuus tai varattomuus. Ei se ole niitä asioita, mitä suhteesta haen.

Helppo leikkiä hyvää ihmistä, jos ei asiaa tarvitse konkreettisesti kohdata. Olisitko valmis muuttamaan sitten esim vuokralle omassa kämpässä asumisen sijaan vain koska toinen on pa?

Miksi pitäisi muuttaa vuokralle? Juurihan sanoin omistavani asunnon. Jos kumppani on pa, minä en edelleenkään ole ja minulla on asunto. Jos kumppani haluaa, hän saa toki asua kanssani tässä (tämä on kolmio, joten kyllä tähän mahtuu), mutta jos ei halua, niin voidaan asua erilläänkin.

Mutta näissä keskusteluissa on nimenomaan ollut pointtina, että vastapuoli ei halua muuttaa asuntoosi, mutta haluaa silti muuttaa yhteen. Eihän siinä olisikaan mitään ongelmaa, jos toinen on valmis muuttamaan luoksesi. Siksi asiaa ei ole tuolta kantilta puitukaan, koska siinä ei ole mitään puimista.

En siis halunnut materialistimiestä, jolle en kelvannut ihmisenä, mutta olisin kelvannut omaisuuteni kanssa. En varta pitänyt kynttilääni vakan alla, mies oletti itse että olen köyhä, koska asun vuokralla ja elelen aika pienesti, tosin kukutan mm. matkoihin ja kulttuuriin, mutta en muuten. En myöskään ole varma, haluanko enää asua kenenkään kanssa, välttämättä. Toisaalta voisin ottaa kotiini kumppanin asumaan, tila riittäisi hyvin. 

Se, joka piti kynttilää vakan alla 😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on oma asunto, mutta ei haittaa yhtään toisen varallisuus tai varattomuus. Ei se ole niitä asioita, mitä suhteesta haen.

Helppo leikkiä hyvää ihmistä, jos ei asiaa tarvitse konkreettisesti kohdata. Olisitko valmis muuttamaan sitten esim vuokralle omassa kämpässä asumisen sijaan vain koska toinen on pa?

Miksi pitäisi muuttaa vuokralle? Juurihan sanoin omistavani asunnon. Jos kumppani on pa, minä en edelleenkään ole ja minulla on asunto. Jos kumppani haluaa, hän saa toki asua kanssani tässä (tämä on kolmio, joten kyllä tähän mahtuu), mutta jos ei halua, niin voidaan asua erilläänkin.

Mutta näissä keskusteluissa on nimenomaan ollut pointtina, että vastapuoli ei halua muuttaa asuntoosi, mutta haluaa silti muuttaa yhteen.

Jos suhde olisi vakiintunut ja kestänyt pitkään, voisin toki myydä tämän nykyisin ja sitten etsiä kumppanin kanssa yhdessä molemmille mieluisan asunnon. Ei tämä minulle olisi ongelma. Mutta missään tapailuvaiheessa tai suhteen alussa en kyllä näin radikaaleja ratkaisuja menisi tekemään. Toisaalta tapailuvaiheessa en miettisi yhteenmuuttoa muutenkaan.



T. se, jolle vastasit

Joka tapauksessa asia pitää keskustella selväksi ennen yhteenmuuttoa. Olen huomannut että ihmiset keskutelee asioista todella vähän.

Joku sanoi, että rahat on perheessä yhteisiä. Kyllä kummankin omaisuus on hänen omaansa. Avio-oikeus toteutuu vasta esim. erotilanteessa, jollei ole avioehtoa.

Tosin yhteisenä kotina ( avioliitossa) käytettyä asuntoa ei saa myydä ilman toisen suostumusta, vaikka omistaisi sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vuokralla asujallakin voi olla omaisuutta vaikka enemmän kuin sinulla kaksion omistaja. Ei kaikkien varallisuus ole kiinni asunnossa. 

Tämä! Itseni lisäksi tiedän muitakin vuokralla asujia joilla on hyvät säästöt. Kaikki kun ei halua omaa osaketta tai taloa. Itselläni kävi exän kanssa siten, että hän asui omassa ja minä edullisessa asossa hyvällä sijainnilla. Kumpikaan ei halunnut luopua omasta mukavasta kodistaan. Jos olisin muuttanut hänen luokseen ja luopunut omasta kodistani eikä suhde olisi sitten kestänytkään, niin olisin jäänyt tyhjän päälle suuren harmituksen kanssa, kun olisin luopunut mukavasta ja edullisesta kodistani.

Mulla on ikää jo sen verran että mitään yhteistaloutta en enää halua. Oma tupa, oma lupa. Ei yhtään ukonretaletta enää ikinä samaan huusholliin. Vuokralla asuvan kanssa menisi hermo koska se kitinä vuokra-asumisen kalleudesta ei lopu ikinä. On kokemusta. Kun muistutan ettei kukaan asu ilmaiseksi, velkataakka on mullakin melkoinen, niin ei kuulemma voi verrata 🤔 noh, torppaan jokaisen ehdotuksen yhteenmuutosta siihen paikkaan edelleen. Kiukuttelun määrästä päätellen aikomus on vain ja ainoastaan päästä loisimaan ilmaiseksi toisen asuntoon. Ei kiitos.

Asun vuokralla ja minulla on 20k asp-tilillä sekä osakkeissa. Eli ei ole rahasta kiinni. Itse pidän tästä helppoudesta, että jos jokin menee pieleen niin joku muu hoitaa tai voi muuttaa pois.

Miksi sä ap sitten toistuvasti tapailet vuokralla asuvia, jos kerran tiedostat tuon olevan sinulle ongelma?

Mun mielestä olisi melkoisen typerää ja varomatontakin esitellä (edes kysymättä) varallisuuttaan ns. tapailumiehelle. Varsinkaan sellaiselle, joka selvästi etsii itseään varakkaampaa kumppania, vieläpä naista kuten minä siis olen, osallistumaan ehkä pääasiassa omiin kuluihinsa. 

Minulla oli entisen aviomieheni kanssa arvokas koti. Muutin vuokralle erin jälkeen, sain oman osuuteni kodistamme myöhemmin. Mahdollisesti hankin sillä oman asunnon myöhemmin, ellen esimerkiksi muuta vanhemmiltani jääneeseen taloon. Vuokralla on hyvä ja huoleton asua siihen asti. Miinulle on kaikki vaihtoehdot avoinna ja aina yksi kumppanikin mahtuisi luokseni asumaan, jos sellaisen sattuisi löytämään. Vuokra-asumiseni haittaa niitä, jotka tutustuvat hyötynäkökohdista eikä sydämellä.  Ja se on just hyvä niin.

Se, joka piilotti kynttilänsä vakan alle 😇

Vierailija kirjoitti:

Asun vuokralla ja minulla on 20k asp-tilillä sekä osakkeissa. Eli ei ole rahasta kiinni. Itse pidän tästä helppoudesta, että jos jokin menee pieleen niin joku muu hoitaa tai voi muuttaa pois.

Ilmeisesti et asu pääkaupunkiseudulla,  eihän tuollainen summa riitä täällä yhtään mihinkään asuntokaupoilla. 

Kun olin vapailla markkinoilla, en olisi aloittanut suhdetta vuokralla asuvan miehen kanssa. Itselläni oli 85 neliön rivari Espoossa hyvällä seudulla.  

no se on aika riski lähteä melko tuoreen kumppanin kanssa ostamaan yhteistä kämppää..eli yhteiseloa voi kokeilla jommankumman luona tai yhteisessä vuokra-asunnossa vaikka vuoden-parin verran.

Vierailija kirjoitti:

Asun vuokralla ja minulla on 20k asp-tilillä sekä osakkeissa. Eli ei ole rahasta kiinni. Itse pidän tästä helppoudesta, että jos jokin menee pieleen niin joku muu hoitaa tai voi muuttaa pois.

No eihän 20k ole mitään. Tiukkaa tekee, että hyväksyykö pankki nykyään noin pientä summaa lainaan edes takaavana pesämunana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun vuokralla ja minulla on 20k asp-tilillä sekä osakkeissa. Eli ei ole rahasta kiinni. Itse pidän tästä helppoudesta, että jos jokin menee pieleen niin joku muu hoitaa tai voi muuttaa pois.

Ilmeisesti et asu pääkaupunkiseudulla,  eihän tuollainen summa riitä täällä yhtään mihinkään asuntokaupoilla. 

Voi tulla yllätyksenä että suurin osa suomalaisista ei asu PK-seudulla

Nooh.Asun vuokralla ( väliaikaisesti) ja tilillä on kuusinumeroinen summa. Ihanaa, jos tapailukumppani näyttää todelliset elämänarvonsa heti alkumetreillä niin en tuhlaa aikaani turhaan.