Kysymys perheellisille. Miten jaksat perhe arkea?
Kun edes katson perheellisten arkea, niin ahdistun pelkästä ajatuksesta, että itsellä olisi lapsia, avioliitto, velkatalo, pari autoa ehkä ostettu nekin velaksi, mökki ehkä velaksi, pari koiraa. Siihen päälle anopit ja sukujuhlat sekä passaaminen. Koti aina sekaisin. Aivan kauhea sirkus, eikä mitään omaa rauhaa. Saisin burn outin ennen pitkään. Keskiluokkainen elämä, kauhistus.
Kertokaa rehellisesti, miten jaksatte?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tottuu kaikkeen. Tosin meillä ei perhearki ole ihan tuollaista kun kuvailit. Velaksi ei ole ostettu mitään, koiria ei ole. Koti ei ole aina hiphop, mutta ei tarvitsekaan. Anoppi on kiva ihminen ja sukujuhlat oikeasti mukavia. Kaikkia auttavat ja kukaan ei ole passattavana. Omaa rauhaa saa kun sulkee makkarin oven.
Mitä omaa rauhaa se on, että menee makkariin homehtuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tottuu kaikkeen. Tosin meillä ei perhearki ole ihan tuollaista kun kuvailit. Velaksi ei ole ostettu mitään, koiria ei ole. Koti ei ole aina hiphop, mutta ei tarvitsekaan. Anoppi on kiva ihminen ja sukujuhlat oikeasti mukavia. Kaikkia auttavat ja kukaan ei ole passattavana. Omaa rauhaa saa kun sulkee makkarin oven.
Mitä omaa rauhaa se on, että menee makkariin homehtuun?
Sanoin että sulkemalla oven. Sinä voit homehtua ihan missä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tottuu kaikkeen. Tosin meillä ei perhearki ole ihan tuollaista kun kuvailit. Velaksi ei ole ostettu mitään, koiria ei ole. Koti ei ole aina hiphop, mutta ei tarvitsekaan. Anoppi on kiva ihminen ja sukujuhlat oikeasti mukavia. Kaikkia auttavat ja kukaan ei ole passattavana. Omaa rauhaa saa kun sulkee makkarin oven.
Mitä omaa rauhaa se on, että menee makkariin homehtuun?
Sanoin että sulkemalla oven. Sinä voit homehtua ihan missä haluat.
Perheellisillä pipo kiree :D
Ei sitä monikaan jaksa ja siksi nykyään erotaan helpommin kuin ennen.
Kai se on pakko jaksaa kun ei muutakaan voi.
Ole onnellinen että saat elää omannäköistä elämää.
Meillä ainakin on yhteiselämä pelkkää riitelyä niin eihän se kivaa ole.
Jos on onnellinen avioliitossa niin jaksaa varmasti.
Kyllä kai sitä lapsiperhe-elämää voi elää ilman avioliittoa, autoa, mökkiä, omistusasuntoa, koiria. Ei kai sukujuhlia ole pakko järjestää. Keep it simple. Tärkeintä varmaan lapselle hyvä koti (omistusmuodosta riippumatta) ja toimiva parisuhde (muodosta riippumatta) vanhempien välillä. Muu on usein turhaakin extraa.
Hyvin jaksetaan, mutta eipä meidän elämä hirveästi muuttunut lapsen myötä muutenkaan. Ennen käytiin miehen kanssa Prismassa kahdestaan, nyt kolmestaan ja ajetaan farmariauto perheparkkiin tavallisen ruudun sijasta.
Ei tätä jaksakaan. Ihan täyttä skeidaa elämä sen jälkeen ku ukko huijas lapset hankkiin. Odotan vain rauhaa, sit ku penskat on muuttanu kotoo tai hauta antaa rauhan ennen sitä.
En jaksanut. Häivyin yhdessä vaiheessa. Tulin sitten takas ja olen yrittänyt olla hyvä äiti nämä viimeiset vuodet.
Itse ajattelen, että elän elämäni onnellisinta aikaa nyt on kun lapsia ja mielenkiintoinen työ. Ehkä kuitenkin tärkeintä se, että olen oikean miehen kanssa yhdessä. Jos välillä on on kiirettä tai muuta murhetta, niin tiedän, että yhdessä selvitään. Pääosin arki on kuitenkin onnellista ja kotiin on aina ihana tulla. Että kovin erilailla näen asian, kuin sinä, mutta ymmärrän ettei kaikkia kiinnosta perhearki. Itse olisin todennäköisesti onnettomampi, jos en olisi saanut lapsia. Ihan rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä jaksakaan. Ihan täyttä skeidaa elämä sen jälkeen ku ukko huijas lapset hankkiin. Odotan vain rauhaa, sit ku penskat on muuttanu kotoo tai hauta antaa rauhan ennen sitä.
Tuo on minulla myös että nautin ajatuksesta että olen kuollut ja saa vihdoin olla rauhassa. Haluan polttohautauksen ja tuhkien sirottelun ettei mukulat ja suku änkeä viereen kuolemankin jälkeen häiritsemään ja vaatimaan jotain.
Kauheen väärin on sanoa, kolme lasta on pskinta mitä oon menny tekeen. Ei omaa elämää enää. Kaikki pyörii vtunperheen ympärillä.
Lapsiperhe-elämäei ole kaikissa perheissä samanlaista. Lastenkin kanssa voi valita tapansa elää, ei ole pakko passata, jokainen voi osallistua kykynsä mukaan. Ei ole pakko revetä edes mokkapaloja tekeväksi futisäidiksi vaikka lapsi futista pelaisikin. Tietty vauvaa pitää hoitaa, mutta lapset ovat täysin hoidettavia vain pienen hetken. Iloa lapset tuovat mukanaan
Perhearki on ihan tavallista arkea, ei siinä mitään erikoista ole. Meillä on aina ollut siistiä ja hiljaista, lapset ovat rauhallisia eivätkä koiratkaan hauku. Elämä on hyvää.
Hyvin. Kolme lasta, velaton rivitaloasunto, velaton sijoitusasunto, velaton mökki, kaikki Pääkaupunkiseudulla. Taloudessa kaksi autoa.
Teen kaiken omalla tavallani, muitten mielipiteistä välittämättä. En suorita, ei ole minkäänlaista näyttämisen halua enkä vertaile itseäni muihin. Liikaa ihmiset mielestäni miettivät, mitä muut ajattelevat.
Ihminen tottuu kaikkeen. Tosin meillä ei perhearki ole ihan tuollaista kun kuvailit. Velaksi ei ole ostettu mitään, koiria ei ole. Koti ei ole aina hiphop, mutta ei tarvitsekaan. Anoppi on kiva ihminen ja sukujuhlat oikeasti mukavia. Kaikkia auttavat ja kukaan ei ole passattavana. Omaa rauhaa saa kun sulkee makkarin oven.