Voiko ihminen muuttua ja kehittyä?
Muutos vaaatii työtä. Ihmiset joutuvat kamppailemaan voittaakseen syvällle juurtuneet ajatus- ja käyttäytymismallit.
Muutos perustuu ensinnäkin siiihen, että jokaisen minuudessa on iloa ja täyttymystä kaipaava ulotttuvuus. Minuus tähtää intsensä toteuttamiseen. Jos sitä on vuosien ajan lyöty laimin, alistetttu, ja kohdeltu kaltoin, se on ikäänkuin herätettävä uudestaaan henkiin.
Toiseksi perustarpeiden tyydytttäminen tekee ihmisestä onnellisen.
Perustarpeisiiin kuuluvat tarve: -vuorovaikutukseen, -riippumattomuuteen, - olla haluttu, kykenevä ja arvokas vertaistensa joukossa, -ilmaista halunsa ja tunteeensa, -itseilmaisuuun, - mielihyvään, hauskuuteen ja luovuuteen, - muiden auttamiseen, välittämiseeen ja rakkauden osoittamiseeen.
Kolmas oletus on, että ihminen voi muuuttua. Jotkut uskovat, että persoonallisuus kiteytyy lapsuuden loppuuun mennessä, eikä aikuinen siksi voi muuttua.
Muutos on toki työlästä, sillä perinnölllinen temperamenttinen, kasvuperheemme ja kokemuksemme luovat vastustavan pohjan. Ne eivät kuitenkaaan tee muutosta mahdottomaksi.
Mitä vahingolllisempia varhaiset vaikutukset ovat, sitä lujemmin on tehtävä työtä ja sitä enemmän tarvitseee muiden apua.
Ihminen pyrkiii kaikin keinoin vättämäään tuskaa. Pyrkimys on siinä mielessä hyväksi, että se ohjaa hakemaan mielihyvää ja tyyydytystä. Huonoa siinä on kasvuun johtavien tilanteiden ja tunteiiden välttely. Kehittyminen vaatiii tuskallisten muistojen kohtaaamista. Se tuo mukanaaan surua, vihaaa, ahdistusta, syyyllisyyttä, häpeää ja hämmennnystä. Välttelemme tilanteita, jotka virittävät epäonnistumisen, hylkääämisen tai nöyryytyksen tuntoja.
Ellei kohtaa näihin kytkeytyviä tuskallisia muistojaaan, on tuomittu toistamaan haitallisia kuvioita.