En ymmärrä miten teille miesten löytäminen on hankalaa? Olen sinkkunainen ja tapasin ihanan miehen ruokakaupassa. 💕
En ymmärrä miten teille miesten löytäminen on hankalaa? Olen sinkkunainen ja teen tavallista ruokaostoksia lähikaupassa - siellä ihan tapasin miehen. Kävelin hyllyjen välissä, keräillen tarvitsemiani tuotteita kärryyni, kunnes pudotan ostoksen ja tämä ihana mies ojentaa sen. Hymyilen vaistomaisesti posket punaisena, kun kohtaan toisen hymyilevän katseen takaisin.
Mies tulee vielä lähemmäs ja esittelee itsensä. Hän vaikuttaa heti ystävälliseltä ja charmikkaalta. Juttelemme hetken kaupan käytävällä ja huomaan hymyni levenevän yhä enemmän hänen seurassaan.
Pian huomaamme viettävämme aikaa yhdessä kaupassa kuljeskellessamme. Mies kertoo olevansa paikkakunnalla vierailemassa ystäviensä luona ja on iloinen, että päättyi juuri tähän kauppaan. Hän kertoo olevansa kiinnostunut taiteesta ja historian opiskelusta, ja minä puolestani jaan hänelle omista intohimoistani ja kiinnostuksistani.
Kaupan käytävillä kuljeskelu tuntuu kuin olisimme irrallaan ajasta ja paikasta, ja huomaan sydämeni hakkaavan kovemmin joka kerta, kun katson miestä silmiin. Maksan ostoksemme, mutta emme halua erota toisistamme kaupan kassoilla, joten päätämme jatkaa iltaa yhdessä käymällä kahvilla läheisessä kahvilassa.
Kahvilassa keskustelemme syvällisemmin toiveistamme, unelmistamme ja elämäntavoitteistamme. Huomaan, että tunnen oloni todella onnelliseksi ja täyttyneeksi miehen seurassa. Hän tuntuu ymmärtävän minua paremmin kuin kukaan aiemmin.
Illan päätteeksi vaihdamme numerosamme ja lupaudumme tapaamaan toisemme uudelleen. Maksan laskummme ja astuessani ulos kahvilasta tunnen, kuinka kevyt ja onnellinen tunne täyttää mieleni. Olen vihdoinkin löytänyt jonkun, joka saa minut tuntemaan oloni erityiseksi ja arvostetuksi. Olen kiitollinen, että uskalsin ottaa ensimmäisen askeleen ja päästin tämän miehen elämääni. Tiedän, että tästä voi hyvinkin syntyä jotain merkityksellistä ja kaunista.
Milloin uskallan soittaa? Miehestä ei ole kuulunut kolmeen päivään.
Kommentit (36)
Vautsi tää oli ku James Joycen kynästä.
Mies on tällä hetkellä paskantamassa vaimonsa selälle. Odota vielä tovi.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sinkku ostoskärryä tarvitsee?
Mä käytän aina ostoskärryä, koska käyn kaupassa kotimatkalla töistä ja mulla on jo painava kassi valmiiksi mukana ja lisäksi pyrin tekemään useamman päivän ostokset kerralla, joten kyllä siitä painoa kertyy.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen kanssasi samaa mieltä. Jos Tinderistä yrittää löytää jonkun, niin ....... .Kunnon miehet ei siellä pyöri.
En ole testannut Tinderiä, mutta seksinhakupalstalla tuli normaali mies vastaan.
Meistä kumpikaan ei edes säännöllisesti käytä sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sinkku ostoskärryä tarvitsee?
No minä käytän aina. Paha niitä monen viikon ostoksia on koriin yrittää tunkea.
Eivät pääse yli ulospäin näkyvästä fyysisestä rajoitteesta, joten eivät edes yritä tutustua minuun
Kävelin kirjaston käytävällä sylissäni kirjoja, kun tunsin törmänneeni johonkin. Istun lattialla pöllämystyneenä ja huomaan vaaleanruskeiden silmien pysäyttävän katseen. Hymyillen mies kerää kirjat ja ojentaa ne minulle. Kuin vaistomaisesti alamme kävellä rinnakkain. Ostamme kahvit ja istumme puistoon. Juttelemme kaikesta: elämästämme, toiveistamme. Maksan kännykälläni miehen vuokran hänen puolestaan, kun hänellä jotain hankaluuksia. Odotan seuraavaa tapaamistamme...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sinkku ostoskärryä tarvitsee?
No minä käytän aina. Paha niitä monen viikon ostoksia on koriin yrittää tunkea.
Kuka ostaa monen viikon ostoksia lähikaupasta? Toki voihan se lähikauppa olla myös Citymarket tai prisma, mutta mistään Alepasta ei kannata pientä täydennystä enempää ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sinkku ostoskärryä tarvitsee?
No minä käytän aina. Paha niitä monen viikon ostoksia on koriin yrittää tunkea.
Kuka ostaa monen viikon ostoksia lähikaupasta? Toki voihan se lähikauppa olla myös Citymarket tai prisma, mutta mistään Alepasta ei kannata pientä täydennystä enempää ostaa.
No ei meillä ole mitään alepaa, k-markettia eikä prismoja tai cittareitakaan. Kaikki kaupat ovat kunnan keskustassa, joten yhtä lähellä ne oikeastaan on.
Vierailija kirjoitti:
Kävelin kirjaston käytävällä sylissäni kirjoja, kun tunsin törmänneeni johonkin. Istun lattialla pöllämystyneenä ja huomaan vaaleanruskeiden silmien pysäyttävän katseen. Hymyillen mies kerää kirjat ja ojentaa ne minulle. Kuin vaistomaisesti alamme kävellä rinnakkain. Ostamme kahvit ja istumme puistoon. Juttelemme kaikesta: elämästämme, toiveistamme. Maksan kännykälläni miehen vuokran hänen puolestaan, kun hänellä jotain hankaluuksia. Odotan seuraavaa tapaamistamme...
Tää oli aika ihana 🥰💖
En jaksanut lukea kun kaksi ekaa riviä. Jos käyttää trollailuun noin paljon aikaa niin koita nyt tehdä edes hyvä sellainen.
Vois tapahtuu irl. Viimeinen lause paljasti trolliksi.
Ja tsät-bkt jatkaa... on se helppoa trollien nykyisin.
Mietin mielessäni, mikä olisi sopiva aika odottaa ennen kuin soittaisin. Koulukirjoissa ja lehdissä annetut neuvot tuntuvat vanhentuneilta ja irrallisilta todellisuudesta. Elokuvissa kaikki tapahtuu nopeasti, intohimoisesti, mutta tämä on oikea elämä. Tässä ei ole käsikirjoitusta, jota seurata, ei ohjaajaa, joka kertoisi, milloin on oikea hetki.
Päätin, että en anna enää pelon tai epävarmuuden hallita. Niinpä otin puhelimen käteeni ja kirjoitin viestin. Viestin, joka oli yhtä aikaa kepeä ja vakava, ilmaisten kiinnostukseni mutta antaen hänelle tilaa hengittää. Lähetettyäni viestin, puhelimeni tuntui äkkiä raskaalta kädessäni. Odotuksen tunne oli yhtä aikaa kiihottava ja kauhistuttava.
Kuljin asunnossani edestakaisin, yrittäen keskittyä muihin asioihin. Siivosin jo valmiiksi siistin keittiön, järjestelin kirjahyllyni uudelleen, katsoin televisiosta ohjelmaa, jota en edes seurannut. Ajatukseni pyörivät yhden ainoan kysymyksen ympärillä: "Vastaako hän?"
Kun puhelin viimein piippasi saapuvasta viestistä, sydämeni hyppäsi kurkkuun. Hän vastasi! Viestissä luki: "Hei! Oli todella mukava tavata. Olen pahoillani, etten ole ollut yhteydessä, ollut kiinni työjutuissa. Olisi hienoa nähdä uudelleen. Sopiiko perjantai?"
Hymyilin niin leveästi, että poskiani särki. Viesti oli kaikkea, mitä olin toivonut. Vastasin myöntävästi, ja loput viikosta kuluivat odotuksessa, suunnitellessa, mitä pukea ja mitä sanoa. Perjantai tuntui saapuvan hitaammin kuin koskaan.
Koittaessani vihdoin, tapaamisemme oli yhtä mukava ja helppo kuin ensimmäinen. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, ja illan päätteeksi tuntui, ettei kukaan muu maailmassa ymmärtänyt minua paremmin kuin hän.
Astellessani kotiin tähtikirkkaan taivaan alla, tunsin sydämessäni lämpöä ja toivoa. Ehkäpä olin löytänyt jonkun, joka todella ymmärsi minut. Ehkäpä tämä oli alku jollekin uudelle ja kauniille.
Mä oon kyllä ihan onnellisesti naimisissa, mut pari vuotta sitten joulun alla kaupassa käydessä katsoin lempisuklaani olevan niin korkealla hyllyllä, että meinas jäädä ostamatta. Kunnes sieltä kurotti itselleen rasian pitkä mies ja kehtasin pyytää epäilemättä, että ystävällisesti ojentaisi minulle myös. Kiitin ja hyväilin kotona lempeästi sylissäni lempisuklaarasiaani. Miehelleni en antanut murustakaan ( se ei tykkää siitä).
Mihin sinkku ostoskärryä tarvitsee?