G: Mitä häpeät äippä- ja kaveripiireissä?
Mä joskus arastelen kertoa, että olen yh. En pidä säälikatseista.
Mä en myöskään aina vieraille ihmisille kerro heti mun ammattia. Se kuulostaa makeemmalta kuin onkaan. Ja pääsen hienoihin ensi-iltoihin missä tapaa julkkiksia. Olen elokuva-alalla!
Kotikin kaipaisi remppaa, mutta kun meille pääsee kylään, ollaan jo niin tuttuja etten enää välitä. Sotkuakin joskus on.
Kommentit (9)
Kolme lasta tehtynä ja kotona ollut monta vuotta. Nyt opiskelen amk:ssa, joten ei hävetä enää.
ja sen takia mun lasta pitäis sääliä. En tykkää siitä, kun tuntemattomat rupee kyselemään lapsen isästä. Ja kun joillekin se " ei ole lapsen kanssa tekemisissä" ei ole riittävä vastaus.
Joidenkin äitien lempipuuhaa kun on lastensa opettajien haukkuminen. Musta on hauskempaa kuunnella sitä sensuroimatonta versiota, jonka ne julkaisee, kun eivät tiedä mun ammattia.
jätän mainitsematta kun niin teen yleensä koulutuksemme ja arvomaailmamme (suvaitseva). Kaverini tietävät taustani, tuttujen ei ole tarpeellista tietää, tuntemattomampien vielä vähemmän.
en häpeä ammattiani, mutta en halua vastailla kaikkien kysymyksiin
Vierailija:
Kolme lasta tehtynä ja kotona ollut monta vuotta. Nyt opiskelen amk:ssa, joten ei hävetä enää.
Uteliaana siis kysyisin 3:lta(ko?) että minkä ikäinen olet? Itsellä sama tilanne (toivottavasti kohta),eli 3 lapsi tulossa ja koulutuksena vielä tällä hetkellä lukio..
joka saa mut lukkoon ja kyvyttömäksi käyttäytyä normaaliksi. Saatan siis vaikuttaa ylpeältä/moukalta, jota kumpaakaan en oikeasti ole.
Tuntemattomissa " puistoporukoissa" vähättelen perheen tulotasoa. En siis ikinä puhu raha-asioista ja jos puhetta on esim. asunnosta niin saatan sanoa 50 neliötä pienemmäksi.