Ertyisaikuisten aikuiset sisarukset, onko jaksaminen joskus kovilla?

Me taidetaan olla vähän sellainen oma ryhmänsä ja vertaistukea ei oikein ole. Veljellä adhd, alunperin mbd-diagnoosi 80-luvulta. Suuttui kun minä en vastannut puhelimeen yhtenä iltana kun hän olisi tarvinnut apua tietokoneen kanssa ja soitti peräti kahdesti. Olin kuuntelemassa esitystä ja puhelin oli äänettömällä. Suuttui siitä, kun minä muualla asuvana en erikseen ilmoita hänelle jokaista menoani milloin en ole puhelimen ääressä. Kaikenlaista pikkujuttua mikä väsyttää. Asutaan eri paikkakunnilla ja hän voi soittaa työaikanakin vaikka olen sata kertaa sanonut että pitää olla hätä jos työaikana soittaa. Jos en mene lomilla käymään, suuttuu. Siksi en nytkään ole kertonut, että olen lomalla. 

Hän on oikein hyväkäytöksinen ja mukava kun on hyvä päivä, mutta pinna on äärimmäisen lyhyt ja on todella sotkuinen. En nyt taida enempää kertoa ettei tunnisteta, mutta on paljon asioita, joita ei vain jaksaisi. Veli on eläkkeellä ja joskus soittelee ihan pienistä asioista monta kertaa päivässä, saattaa soittaa nyt saako raakaa porkkanaa pakastaa ja tunnin kuluttua että miten ne porkkanat keitetään (vanhemmat eivät vaatineet ikinä mitään ja se kostautuu nyt).