Miten saada puoliso ymmärtämään, ettei jaksa huolehtia kaikesta YKSIN

Vierailija kirjoitti:

Mumma hoiti 7 lasta kun isäntä oli sotimassa. Minkälaisia luusereita nämä nykynaiset oikein ovat.

Sota ei ole normaalitilanne. Silloin pitää vain kestää äärirajoilla jos haluaa selvitä. Kukaan normaalijärkinen ei vapaaehtoisesti eläisi sellaista elämää.

Unohdit mainita että miehes käy töissä ja maksaa kaiken, sinä makoilet kotona vaan ja vähä pölyjä pyyhit ku muistat,

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä on voinut tulla puolisosi tuolla käytöksellä? 

Osannut meisoletettuna tehdä sen mitä minä en miehenä osaa. Hurmata naisen silllä, että on luonut naiselle mielikuva, että nainen on hänelle kaikki kaikessa. Kun taas minulle nainen (parisuhdekumppani) on enempi bonus ja täydennys. Toki hänenkin tulisi luoda "riittävän paljon" lisä-arvoa elooni (ka kuten minun mahd. hänen eloonsaa). että saattaisismme harkita ja mahdollsiesti edetä yhdessä parisuhteeseen. Mutta ainakin itse tiedostam että mieluummin sitä elelee sinkkuna kuina asettuisi parisuhteeseen vain siksi, että voisi sanoa elävänsä parisuhteessa vaim jotta voisi sanoa olevansa parisuhteessa. Ja kyllä häne olsi hallittava muutakin kuin  tavanomaisimmat arkiaskareet ja puuhat ja normaalit käytöstavat, joita pidän vasta peruslähtökohtina, koska hallisen ne itsekin. Ja tarpeen mukaan osaksi kotitalousvähennyksen turvin olen saattanut palkata ammattilaisia tekemään osan, mitä en itse ole ennättänyt tai vain siksi, että se on mahdollsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä on voinut tulla puolisosi tuolla käytöksellä? 

Osannut meisoletettuna tehdä sen mitä minä en miehenä osaa. Hurmata naisen silllä, että on luonut naiselle mielikuva, että nainen on hänelle kaikki kaikessa. Kun taas minulle nainen (parisuhdekumppani) on enempi bonus ja täydennys. Toki hänenkin tulisi luoda "riittävän paljon" lisä-arvoa elooni (ka kuten minun mahd. hänen eloonsaa). että saattaisismme harkita ja mahdollsiesti edetä yhdessä parisuhteeseen. Mutta ainakin itse tiedostam että mieluummin sitä elelee sinkkuna kuina asettuisi parisuhteeseen vain siksi, että voisi sanoa elävänsä parisuhteessa vaim jotta voisi sanoa olevansa parisuhteessa. Ja kyllä häne olsi hallittava muutakin kuin  tavanomaisimmat arkiaskareet ja puuhat ja normaalit käytöstavat, joita pidän vasta peruslähtökohtina, koska hallisen ne itsekin. Ja tarpeen mukaan osaksi kotitalousvä

Olen joskus aiemminkin todennut, että olet mukava, mutta ulosanniltasi aivan liian koukeroinen. Nainen ei hurmaannu ellei pysy hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä on voinut tulla puolisosi tuolla käytöksellä? 

Osannut meisoletettuna tehdä sen mitä minä en miehenä osaa. Hurmata naisen silllä, että on luonut naiselle mielikuva, että nainen on hänelle kaikki kaikessa. Kun taas minulle nainen (parisuhdekumppani) on enempi bonus ja täydennys. Toki hänenkin tulisi luoda "riittävän paljon" lisä-arvoa elooni (ka kuten minun mahd. hänen eloonsaa). että saattaisismme harkita ja mahdollsiesti edetä yhdessä parisuhteeseen. Mutta ainakin itse tiedostam että mieluummin sitä elelee sinkkuna kuina asettuisi parisuhteeseen vain siksi, että voisi sanoa elävänsä parisuhteessa vaim jotta voisi sanoa olevansa parisuhteessa. Ja kyllä häne olsi hallittava muutakin kuin  tavanomaisimmat arkiaskareet ja puuhat ja normaalit käytöstavat, joita pidän vasta peruslähtökohtina, koska hallise

Kiitos! Ilahduttavaa kuulla, jos onnistuin luomaan mielikuvana mukavana (, enkä vain kovin itseriiitoisena), Iloista Pääsiäisen aikaa Sinulle.

No kyllähän sen ihan sanomalla pitäisi mennä perille. Jos ei reagoi, voit tehdä johtopäätöksen, ettei piittaa jaksamisestasi.

Ei tuossa ole ymmärryksestä kyse vaan siitä että toinen siipeilee kustannuksellasi olettaen että sinä teet, tai itket ja teet kuten tähänkin asti.

Sulla on silti vastuu itsestäsi ja omista valinnoistasi. Turha jäädä rääkymään ja odottamaan kuuta taivaalta. Menee elämä hukkaan huonoissa suhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mumma hoiti 7 lasta kun isäntä oli sotimassa. Minkälaisia luusereita nämä nykynaiset oikein ovat.

Mitä se mumma oli niin isännän huopatossun alla että levitti jalkansa ja tuloksena 7 lasta, se on rajoitettavissa jos haluaa. Ei aina pidä olla jalat valmiina levällään!

Tule tänne sanomaan hxnxti niin sen jälkeen oletkin letkuhoidossa loppuikäsi.

Ou ou ou ou, nyt pelottaa, ou ou, letkuhoidossako olet, sano mummalle terveisiä, joko läpi on parantunut 7 tulokkaan jäljiltä ?

Vierailija kirjoitti:

Mumma hoiti 7 lasta kun isäntä oli sotimassa. Minkälaisia luusereita nämä nykynaiset oikein ovat.

Ap:n mies tuskin on sotimassa. Taitaa maata soffalla piereskelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Unohdit mainita että miehes käy töissä ja maksaa kaiken, sinä makoilet kotona vaan ja vähä pölyjä pyyhit ku muistat,

Miten näissä aina tuleekin joku nillittämään tämmöistä, vaikka nykyään suurin osa naisista käy töissä siinä missä miehetkin. Äidit saattaa olla jonkin aikaa kotona lasten kanssa, mutta yhä useampi palaa töihin jo 1-2 vuotta synnytyksestä. Eikä se lasten hoitaminen kotona ole mitään helppoa ja leppoisaa tavalliseen päivätyöhön verrattuna, jollei lapsi ole täysin flegmaattinen.

Burnoutin kaava: ( Viiisas pääsee vähemmälllä)

Liiallisesta vaatimuksista seuraaa stressiä, suolistovaivoja ja päänsärkyä. Jotkut kärsii verenpaineesta, vatsahaavasta, paksusuolentulehduksesta, väsymyksestä, paniiikkikohtauksista tai rytmihäiriöistä. Toiset lihoavat, potevat selkävaiivoja, niveltulehduksia tai muita vaivoja.

Elämä voii olla yhtä raatamista, suoritttamista ja kokoajan on oltava voimiensa äärirajoillla ilman mahdollisuutta taukoon, pysähtymiseen ja nautttimiseen. 

Jos jää vaatimuksista, turhautuubja ärsyyntyyy. Pahimmillaan ongelmat kroonistuu ja ahdistuu. Elämän ilottomuus masentaa ja saaavutukset tuntuvat tyhjiltä.

Kenties joku ajoittain ihmettelee miksi sitä ponnistelee niin paljon eikä väsyneeenäkään hidasta tahtia vaan tulee uusia vastuita uskoen että lopulta jokin työ tuo kaipaamasi syvän tyyydytyksen. Todellinen nautinto on mahdotonta, kun kaikki tavoitteeet johtavat raskaan paineen kokemukseen.

Jos suhteeessa on paljon tuhoavaa ja vain vähän toiivoa muutoksesta, sitä ei kannata jatkaa hinnallla millä hyvänsä. Kannattaa otttaa etäisyyttä ja antaa mahdollisuus muuutokselle.

Sen sijaan että vainbmukautuisit tilanteisiiin, ilmaise vihaasi. Harjoittele kohtaamaan vastapuolen järkytys, loukkaaantuminen tai vihastuminen. Opettele ilmaisemaan tunteitasi rakentavasti ja käyttämään kiukkua ihmissuhteiden parantamiseeen. Mitä tahansa toinen tekeekin, pidä rauhallisesti kiiinni omasta kannastasi äläkä haksahda puolustuskannalle. Rauhallisuudessa on voimaa, huuutaminen kielii psykologisesta tappiosta. Älä hyökkää vaaan kerro, miten sinua on loukattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariterapia auttoi meillä. Terapeutti sanoi asiani niin että puoliso ymmärsi.

Kerroppa millä sanoin se terapeutti sanoi, niin kokeillaan tepsiikö.

Siitä on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Mutta suunnilleen niin hän teki, että kertoi monin eri lausein sen että tehtävä joka kuulostaa pikkujutulle, ja joka puolisolleni on helppo, oli minulle raskas ja työläs ja söi energiani.

Mutta jos tosiaan pystyisin tässä sanasta sanaan kaiken toistamaan niin en tässä ilmaiseksi sönköttäisi vaan veloittaisin terapeutin taksan 😊

Mitä nämä energiasi syövät raskaat asiat olivat?

Mitä mies itse vastaa tähän  kysymykseen?

Ei kiinnosta sä ja sun puoliso, mulla ei ole puolisoa.

Minä en saanut häntä ikinä ymmärtämään. AINA kun yritin puhua asiasta, hän alkoi valittaa, miten rankkaa hänellä on aamuisin, kun hänen ajatuksensa katkeaa kun hän kuskaa lapset kouluun autolla toimistonsa viereen.

Minä siis syötin, valvoin aikataulut, hoidin vaatteet ja reput ja koululomakkeet ja viilipurkit ja hoidin lapset autoon.

Hän ajoi 20 minuuttia työpaikalleen.

Vierailija kirjoitti:

Mumma hoiti 7 lasta kun isäntä oli sotimassa. Minkälaisia luusereita nämä nykynaiset oikein ovat.

Ja nykymies sotii pleikkarilla. 

Meillä on toisinpäin, että mies valittaa miten saa tehdä kaiken yksin. Se yksinkertaisesti johtuu siitä, että mies laskee työnsä määrää ja puuttuu herkästi tekemisiini osaanko tehdä jotakin niin kuin hän tekisi. Se on niin rasittavaa henkisesti, että jos hän ei hyväksy minun tapaani imuroida vetäydyn suosiolla tumpelon rooliin ja hoitakoot imuroinnin. Tai miten täyttää tiskikone. Yms. Mitä hittoa siinä yrittää, jos pääsee helpommalla katsomalla sujuvasti vieressä.