Onko ihminen parempi tai vahvempi jos on menettänyt vanhemman nuorella iällä?

No ei.

Mitäs helvettiä taas

Yleensä päinvastoin. 

Jotkut perustelee sillä että ovat joutuneet kasvamaan ilman toista vanhempaa ja on ollut kuulemma pakko aikuistua.

Ei se menetys aikuistua, ennemminkin hämmentää. Ei sinänsä vahvemmaksi tee, mutta realistiseksi elämän kulusta.

Ei ole vain yhdenlaista tapaa menettää vanhempaansa nuorena. Sillä on valtavasti merkitystä, menettikö vanhemman sairaudelle, onnettomuudessa, alkoholille, itsemurhan seurauksena jne. Väliä on myös sillä, miten asiaa on käsitelty aikoinaan vai onko asiat jääneet käsittelemättä.

Joten kysymykseesi ei ole yhtä oikeaa vastausta.

KUN KUOLET, 

Mitä sinusta jää tänne aikaan? 

Älkäämme siis huolehtiko kehosta. -->> se katoaa ja maatuu. 

Ja kyllä sukulaisesi tai hoitajat tekevät kaiken tarpeellisen. He riisuvat vaatteesi, pesevät sinut, pukevat sinut, laittavat arkkusi ja vievät uuteen osoitteeseen. Monet tulevat hautajaisiisi "hyvästelemään". Jotkut jättävät jopa työnsä väliin mennäkseen hautajaisiinne.

Tavaranne, jopa se mitä et halunnut lainata, myydään, luovutetaan tai poltetaan. Avaimesi, työkalusi, kirjasi, kenkäsi, vaatteesi kaikki menee toisille. Voit olla varma, ettei maailma pysähdy vuoksesi.

Elämä jatkuu. Työssäsi sinut korvataan toisella, tilallesi tulee joku, jolla on samat tai paremmat kyvyt. Varasi menevät perillisillesi. Ja sekin on varmaa, että jatkossakin hetken aikaa sinua tuomitaan, kyseenalaistetaan ja arvostellaan pienistä ja suurista asioista, joita olet tehnyt elämässäsi.

Ja Vaikka sinua ylistettäisiin ja kehuttaisiin, --->> mitä sitten? Kaikki on ollutta ja mennyttä.

Ihmiset jotka tunsivat sinut vain ulkonäöstäsi, sanovat ehkä jotain hyvää tai säälittävää. -->> mitä sitten?

Vilpittömät ystäväsi itkevät muutaman tunnin tai muutaman päivän, mutta sitten he palaavat normaaliin elämäänsä hauskan ja naurun merkeissä. Eläimenne luovutetaan ja se että he tottuvat uuteen isäntäänsä vie aikaa tovin mutta ne tottuvat pian. Kuvasi roikkuvat seinällä jonkun aikaa, mutta seuraava sukupolvi laittaa ne laatikonpohjalle. Elämme vain niiden muistoissa, jotka rakastivat meitä. Joku muu istuu sohvallasi ja syö pöydässäsi.

Syvä kipu rakkaillasi kestää viikon, kaksi, kuukauden, kaksi, vuoden tai kaksi -->> Sitten sinut lisätään muistoihin ja sitten tarinasi on ohi. Ihmisyytemme on päättynyt. 

Mutta Tiedäthän sinä aloitat tarinasi uudessa todellisuudessasi. --->> kuoleman jälkeisessä elämässäsi.

Uusi elämäsi johon et voinut liikkua tavaroiden, etkä rahan , etkä edes ruumiisi kanssa, koska lähtiessäsi ne menettivät arvonsa:

Ruumis

Kauneus

Ulkonäkö

Sukunimi

Mukavuus

Luotto

Valtio

Sijainti

Pankkitili

Oppiarvot

Etusivu

Auto

Ammatti

Otsikot

Diplomit

Mitalit

Palkinnot

Kaverit

Paikat

Puoliso

Perhe...

Uudessa elämässäsi tarvitset vain henkesi. Ja arvo jonka olet kerännyt ajassa tulee olemaan ainoa omaisuutesi siellä. Se omaisuus on ainoa jonka otat mukaasi ja se kerääntyy täällä ollessasi. Kun elät rakkauden ja rauhan elämää naapuriesi kanssa, palvelet Herraa, keräät hengellistä omaisuuttasi. 

[Meidän apumme on Herran nimessä, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.] Psalmit 124:8 

Saat pyytää Jeesukselta syntisi anteeksi. [Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.] Matteus 7:7. Hän on kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen. Hän tahtoo armahtaa sinut. Ota siis vastaan Jeesus ja Hänen pelastustekonsa ja anna elämäsi Hänelle! 

[Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.] Jesaja 45:22

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vain yhdenlaista tapaa menettää vanhempaansa nuorena. Sillä on valtavasti merkitystä, menettikö vanhemman sairaudelle, onnettomuudessa, alkoholille, itsemurhan seurauksena jne. Väliä on myös sillä, miten asiaa on käsitelty aikoinaan vai onko asiat jääneet käsittelemättä.

Joten kysymykseesi ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Vanhemman voi menettää myös siten että vanhempaa ei ole läsnä elämässä.

Sellainen yleensä jättää jonkinlaisen trauman lapseen. Eli ei ole vahvempi.

Usein itsenäisempi ja laajempi maailman katsomus. Menetin vanhempani koululaisena ja nyt aikuisena ärsyttää miten moni ei selviytyisi mistään ilman vanhempiensa apua ja tukea. Saavat rahaa, lastenhoitoapua, synttärilahjoja, käyvät yhdessä viettämässä aikaa ja ouhuvat vanhemmistaan.

Sen perusteella ei voi määritellä ihmistä. Ei voi sanoa, että yleensä on parempi, tai huonompi. Jokainen on yksilö. Tuollaisen asian kohtaaminen voi traumatisoida, tai se voi kasvattaa. Opettaa ainakin ymmärtämään sen, että mikään ei ole itsestään selvää ja sen, että elämä on rajallista. 

Kyllä se ihmiseen jäljen jättää.

Vierailija kirjoitti:

Usein itsenäisempi ja laajempi maailman katsomus. Menetin vanhempani koululaisena ja nyt aikuisena ärsyttää miten moni ei selviytyisi mistään ilman vanhempiensa apua ja tukea. Saavat rahaa, lastenhoitoapua, synttärilahjoja, käyvät yhdessä viettämässä aikaa ja ouhuvat vanhemmistaan.

Miksi se ärsyttää?

Kuulostat melko katkeralta. Ei ole sinulta pois jos ystävilläsi on hyvät ja läheiset välit vanhempiinsa. Tuskin sinuakaan ilman huoltoa jätettiin vanhempien kuoltua. Sosiaalipuoli huolehtii lapsista varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Usein itsenäisempi ja laajempi maailman katsomus. Menetin vanhempani koululaisena ja nyt aikuisena ärsyttää miten moni ei selviytyisi mistään ilman vanhempiensa apua ja tukea. Saavat rahaa, lastenhoitoapua, synttärilahjoja, käyvät yhdessä viettämässä aikaa ja ouhuvat vanhemmistaan.

Eipä sinun katsomuksesi ainakaan laajemmalta vaikuta.

Ei se vahvemmaksi tee. 

Harmittaa ja olen kateellinen kun muilla ikäisilläni on lastensa elämässä isovanhemmat ja hoitoapua. Meillä ei ole ketään, hyvin silti pärjätään. 

Riippuu ehkä siitäkin, miten jäljellä oleva vanhempi reagoi ja saako lapsi tai nuori tukea häneltä tai muilta sukulaisilta tai muualta itselleen sekä pääseekö hän käsittelemään omaa menetystään, johtuipa se mistä tahansa.

Elämän hauraus tulee tutuksi jo lapsena tai nuorena, osaa ehkä arvostaa enemmän elämää, jos ei ole liian syvästi traumatisoitunut. 

Vierailija kirjoitti:

Usein itsenäisempi ja laajempi maailman katsomus. Menetin vanhempani koululaisena ja nyt aikuisena ärsyttää miten moni ei selviytyisi mistään ilman vanhempiensa apua ja tukea. Saavat rahaa, lastenhoitoapua, synttärilahjoja, käyvät yhdessä viettämässä aikaa ja ouhuvat vanhemmistaan.

Kuulostat yhdeltä kaverilta.

Se on biologinen algoritttmi meissä nähdä vanhempiemme poismeno.

Vierailija kirjoitti:

Se on biologinen algoritttmi meissä nähdä vanhempiemme poismeno.

Ja sellviytyä siitä.

Kyllä siinä väkisin oppii. Vanhemman kuolema auttaa erottamaan jatkossa pikkuseikat tärkeistä asioista. Oppii ymmärtämään mikä elämässä on tärkeintä, eikä tarvitse enää meuhkata pienestä.