Miksi joidenkin mielestä lapsia ei kuulu ottaa hautajaisiin mukaan?

Lapset ei jaksa siellä istua, hautajaiset on tylsät. Eikä sinne kukaan halua huutavia ja juoksevia lapsia 

Olin hautajaisissa, jossa yksi vieraista sai kunnon itkupaniikkikohtauksen. Hautajaisissa oli myös 6-8-vuotiaita lapsia. En usko, että tuon seuraaminen teki heille hyvää.

Riippuu kenen hautajaiset ja miten pieniä lapsia. Ihan pieniä lapsia välttäisin ottamasta hautajaisiin huutamaan ja kiemurtelemaan kun eivät tilaisuudesta mitään ymmärrä kuitenkaan.

Isompia lapsia sitten sen mukaan kuka on kuollut. Isovanhempien hautajaisiin lähtisi kaikki ja isotädin hautajaisiin menisin ihan yksin.

Meillä on lapset olleet mukana hautajaisissa vauvoista lähtien. Kaikki on mennyt ihan hyvin, lapset on malttaneet olla paikoillaan ja mukana ollut taroren mukaan viihdykettä.

Onneksi vanhemmat ottivat minut mukaan vain ns. pakollisiin hautajaisiin. Ovat lapselle synkkiä ja tylsiä tilaisuuksia. Voi olla ahdistavaakin jos vanhemmat itkee.

Ennenvanhaan haustajaiset oli suurta hupia lapsille, oli isoja hautajaisia ja pöydät katettiin koreasti. Ei oo huonoja muistoja. 

Mielestäni synkkyys, tylsyys tai ahdistavuus ovat aikuisten keksimiä näkökulmia. Alle 5-6 -vuotias ei tule muistamaan hautajaisista myöhemmin mitään, joten siksi en ottaisi siunaustilaisuteen noin pientä lasta, koska mahdollisuus häiriön aiheuttamiseen on kuitenkin olemassa. Muistotilaisuus on vapaampi tarjoiluineen jne., ja sinne voi jopa muiden iloksi viedä pikkulapsenkin.

Muistan hautajaiset siitä eteenpäin kun täytin kolme. Ikäviä ja tylsiä tilaisuuksia, joissa ei saanut juoksennella ja aikuiset olivat kireitä. Kotona olisi ollut kivempaa.

Talous päättää asian puolestaan.

Meillä samasta syystä ei mennä naimisiin, koska palkat on matalat ja säästää kun ei mene naimisiin.

Hautajaisiin ei kannata lapsia ottaa mukaan, niin säästyy kustannuksissa.

Talouselämä päättää meidän puolestamme, emme me.

Konservatiivinen elämä on murroksessa ja konservatiiviset päättäjät päättivät näin konservatiivien puolesta.

Isä kuoli kun olin 7. Hänellä oli tuolloin uusi puoliso, äitipuoli, ja heillä yhteinen lapsi joka oli taapero. Isän vanhemmat järjesti hautajaiset koska äitipuoli ei pystynyt ja hänellä oli muutenkin pieni lapsi hoidettavana. Äitipuoli itki hautajaisissa, kuten moni muukin, mutta en muista sitä mitenkään ahdistavana kokemuksena. Ainoa negatiivinen muisto on se että hautajaiset oli todella suuret, mistä ei oltu kerrottu meille etukäteen yhtään mitään. Luultiin että hautajaiset tulee lähipiirin lisäksi sukulaiset ja ystävät, mutta ilmeisesti kaikki tuttavat, sekä isän että vanhempiensa, oli myös kutsuttu mukaan.

Olin hautajaisissa, jossa vainaja näytettiin viimeisen kerran taaperoikäisille lastenlapsille ja lastenlastenlspsille  ennen arkun sulkemista.

Tämä aiheutti sellaisen yleisen itkemis/rääkymisketjureaktion näiden alle kouluikäisten piirissä, joka ei rauhoittunut vielä varsinaisessa siunaustilaisuudessakaan. 

Siinä meni tilaisuuden rauhallisuus ja arvokkuus.

 

No sitten sellaisten henkilöiden ei pidä mennä hautajaisiin jotka eivät halua lapsia sinne. Hautajaisiin tulee lapsia. Se on yks hailee että tykkäätkö joku siitä asiasta vai ei.

Kaikki pitää kääriä pumpuliin, voi tulla paha mieli.... ELÄMÄSTÄ!

Kuolema on jokaisen ihmisen edessä.

Siksi lapsi pitää ottaa mukaan hautajaisiin, että tätä ei piiloteltaisi.

Erityisesti, jos vainaja on läheinen.

Vainajan ja omaisten tahtoa on syytä kunnioittaa. Ei hautajaiset, häät jne. ole sinun tilaisuutesi, saati räkänokkiesi!

Huomioin lapsen iän ja kehityksen. Kuolema kuuluu elämään eikä siinä ole mitään pelättävää ja tämän voi opettaa lapsillekin. Ihmiset ovat surullisia poisnukkuneen vuoksi, mutta elämä jatkuu. Vieraaksi jääneen isoisän hautajaisiin menosta saivat lapseni itse päättää ja yksi halusi jäädä pois. Keskustelin hänen kanssaan asiat halki, ettei jäänyt mitään mielenpäälle hautumaan ja asia oli ok. Muut lähtivät mukaan ja kaikki sujui hyvin. Mielestäni hautajaisiin voivat osallistua myös lapset.

Vierailija kirjoitti:

Olin hautajaisissa, jossa vainaja näytettiin viimeisen kerran taaperoikäisille lastenlapsille ja lastenlastenlspsille  ennen arkun sulkemista.

Tämä aiheutti sellaisen yleisen itkemis/rääkymisketjureaktion näiden alle kouluikäisten piirissä, joka ei rauhoittunut vielä varsinaisessa siunaustilaisuudessakaan. 

Siinä meni tilaisuuden rauhallisuus ja arvokkuus.

 

Minä kävin ala-asteikäisenä katsomassa ennen hautajaisia isää kuolleena, kuoli tekemällä itsemurhan. Mukana oli myös isän vaimo ja pieni siskoni. Kukaan ei itkenyt eikä rääkynyt, isän vaimo nyyhkäisi joitain kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Vainajan ja omaisten tahtoa on syytä kunnioittaa. Ei hautajaiset, häät jne. ole sinun tilaisuutesi, saati räkänokkiesi!

Sinäkin olet ollut räkänokka, eikä sinua näköjään ole viety minnekään missä pitää käyttäytyä, koska et osaa vieläkään.

Lapset on hyvä totuttaa esim. isovanhempien hautajaisten kaltaisiin tilaisuuksiin. Ei niissä kivaa ole, mutta kaikki ei aina elämässä ole kivaa. Oleellista on puhua lasten kanssa etukäteen ja kertoa heille, mitä on luvassa. Hautajaiset ovat yleissivistystä.

Meidän ainokainen tytär oli isänsä sedän hautajaisissa meidän kanssa, kun oli 2 v 9 kk:n ikäisenä.

Osasi kirkossa ja muistotilaisuudessa käyttäytyä hyvin istui minun ja isänsä vieressä. Ei juoksennellut, huutanut, itkenyt tms. Katseli mukana olleita kuvakirjoja ja naposteli kuivattuja hedelmiä rasiasta karkkien sijaan.

Sai kyllä monelta suvussa kiitostasta, kun omasi jo hyvät käytöstavat toisin kuin muutama muu vanhempi lapsi. 

Ennen hautakaisia kerroin millaiseen tilaisuuteen mennään, miten ihmeset pukeutuu, käyttäytyy ja monet voivat itkeeä jne. Tätä käytiin moneen kertaan läpi. Sitten puhuttiin, että sinne voi tulla muita lapsia ja jos he sattuvat huutamaan, juoksemaan tai muuten metelöimaan niin pyysin näyttämään heille mallia miten käyttäydytään. 

Jos 2 v 9 kk ikäinen lapsi katselee kuvakirjaa ja napostelee hautajaisissa, mitä iloa siitä kenellekään on? Hyvä, että ei ollut suuremmin häiriöksi, toki. Elleivät kuvakirjan katselu ja syöminen vaikuttaneet jonkun mielestä sopimattomilta. Kykenivätkö vanhemmat keskittymään vainajan siunaamiseen, muistelemiseen ja kunnioittamiseen, vai menikö huomiosta kuitenkin iso osa oman pikkuisen hallitsemiseen?