Lue keskustelun säännöt.
Oletko aina yksin?
15.12.2023 |
Muita pääosin arkensa ja elämänsä yksin viettäviä? Mitkä sulla johti tähän?
Tiivistettynä oma tarinani on se että olen köyhän alkoholistiperheen toinen lapsi, ruuasta ja hoivasta oli pulaa ja koin aina erilaisuutta köyhyyden ja muiden lieveilmiöiden takia muihin lapsiin nähden. Selvisin jotenkin peruskoulusta, ammatti jäi lukematta, lapset syntyivät huonolle miehelle liian nuorena. Kavereita oli vähäisesti lapsena, nuorena jonkun verran mutta nyt aikuisena ei ole enää ketään. Työkavereita ei kiinnosta seurani. Yleensä olen tutustunut jotenkuten kulloisenkin miehen kavereiden kanssa muttei niistäkään ketään ole jäänyt. Nyt lähellä viittäkymppiä eikä kavereita tai ystäviä ole ensimmäistäkään. Ei yhtään.
Asun yksin. Käyn töissä, kaupassa ja sitten kotiin. Jos en seurustele niin en tapaa kaupan kassan lisäksi ketään. Harrastuksia ei ole kiinnostuksen ja rahan puutteen takia. Olen täysin ulkona kaikesta. Baariin en uskalla yksin. Lapset ovat ainoat joiden kanssa tekemisissä mutten halua heitä kuormittaa tietenkään. Kaipaan ystävää mutta en kuitenkaan jaksaisi. Muita?
Kommentit (24)
Minä olen yksin. Kaipaan kyllä ajoittain miehistä läsnäoloa, mutta ei kukaan oikein halua olla mun kanssa. Lapset on jo melkein jokainen aikuisia ja ovat omissa menoissaan. En voi kovin hyvin tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä kyllä muutenkaan jaksa kovin montaa kaveria kerralla. Ehkä joku neljä tyyppiä olisi hyvä.
Ymmärrän sinua. Itse olen iäkkään isäni hoitaja. Ei ystäviä.Olen aivan yksin, kun isästäni ei enää ole oikein seuraa. Minulla ei ole edes lapsia. Välillä olen epätoivoinen ja väsynyt, mutta minkäs teet. Näillä on mentävä. Hyvää viikonloppua ja voimia.
Olen laiska, en jaksa pitää ihmisiin yhteyttä. Kaverit ei enää pidä yhteyttä tai pyydä mihinkään. Työpaikalla minusta pidetään. Vapaa-aika menee makoillessa, suosikki harrastukseni. Tämä elämä riittää minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla mitään tulevaisuuden haaveita joiden parissa voisit kehittää itseäsi jo nyt? Vaikkapa kielten opiskelu?
Koska olen extra super hyper introvertti, minkäs ihminen luonteelleen voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yksin. Ei omaa perhettä, isäni on dementikko, veljeni ei pidä yhteyttä, koska olen köyhä, työtön. Ei ystäviä. Joskus elämä tuntuu raskaalta. Olisi mukava, jos olisi joku, jolle soittaa. Mutta ei ole. Kuitenkin yritän iloita asioista, joista voin. Olen melko terve, minulla on kiva asunto, en pysty ostamaan mitään ylimääräistä, mutta nuukasti eläen pärjään. Joulu on aina masentava, koska ei ole ketään, jonka kanssa sitä juhlisi. Eikä ole varaa ostaa mitään. Stressiä aiheuttaa tuleva hammasremontti, miten saan sen maksettua.
Olen aina yksin. Isäni on rikas ja äiti ihan tavallinen, lapsuus oli ihan normaali kuten myös nuoruus.
Käyn töissä,kaupassa,lenkkeilen,käyn salilla ja tykkään liikkua luonnossa paljon. Nuorempana minulla oli paljon tuttuja sekä ystäviä joiden kanssa vietin aikaa mutta nyt kun ikää on tullut enemmän niin kaikki vaan alkoi enemmän olemaan kotona eikä enää vietetty aikaa juurikaan.
Olen nyt varmaan noin 5 vuotta ollut täysin yksin ja minä tykkään olla yksin, alkuun mietin onko tää kivaa vai ei mutta nyt tykkään tästä.
Olen myös ikisinkku.
Kai olen luonteeltani introvertti ja osittain myös erakka koska työpäivän jälkeen tykkään vaan olla yksin.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen kulttuuri on sellainen että täällä ihmisistä tulee yksinäisiä, kaikki on vaan omissa porukoissaan ja muutenkaan täällä ei tutustuta muihin ihmisiin. Tälläkin hetkellä todella monet on vaan kotona eikä missään viettämässä aikaa.
Olen melkein kuusikymppinen. Ainoat ihmiset, joita näen kasvotusten, ovat paikallisen hypermarketin tilausten kuljettajia.
Viihdyin ennen tosi hyvin itsekseni kotona. Päivätyöni oli ihmisten kanssa puhumista ja kontaktikiintiöni oli aina täynnä. Minulla oli pari kaveria, mutta he olivat aika huonoja kavereita, joten jätin heidät matkan varrelle. Muutenkin oli kestämistä.
Työttömyys on tehokas ihmisten karkottaja. Työtön on ennen pitkää rahaton ja ahdistunut, mikä muiden mielestä on kiusallista. Vielä pahempaa on jäädä työttömäksi oman yrityksen konkurssin vuoksi. Ihmiset suoltavat ensin tyhjiä kannustuksia ja sitten loittonevat ja katoavat.
Olen vaihtanut paikkakuntaa, kuten meidän työttömien kuulemma toivotaan tekevän. En pysty liikkumaan kunnolla, joten en poistu asunnostani. Jos olisin terve ja autollinen, poistuisin toki, mutta en minä silti kiertelisi ihmisiin tutustumassa. Olen saanut ihan tarpeekseni siitä, että minusta itsestäni ei piitata, mutta taidoistani ollaan kovin kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on paljon ihmisiä, ja monella on jotenkin vaikeaa. ottakaa tavoitteeksi lähettää viisi joulutervehdystä. Joku ilahtuu.
Minäkin olen aina yksin vaikka on pari veljeä joiden kanssa joskus jotain. Asuin ulkomailla kauan kun lähetettiin pois Suomesta... Ulkopuolisuus on isompi juttu eikä siitä kannata syyttää lapsuutta. Se voi johtua sukujuuristakin että ei sovi mihinkään.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on jotain tosi mätää ja epäilen että kansan kahtiajakautuminen on joku isompi juttu eikä vain seurausta kansalaissodasta... ja vaikuttaa jatkuvasti täällä meillä kun ei enää ole heimoja eikä sukuja joihin kuuluisi... on vaan tätä samaa muka tasa-arvoista kansaa... jossa hyvin suuri osa on syrjäytyneitä tai jotain MUKA mielenterveysongelmaisia. Täällähän tulee mt-ongelmaiseksi tämmöisessä maassa... Koska täällä on tanssittu ja laulettu yhtenä kansakuntana - ei varmaan koskaan... Täällä on jotain tosi mätää ja kukaan ei uskalla sanoa ääneen mitä se on. Minä kyllä uskaltaisin mutta sellainen teksti poistettaisiin täältä heti joten ei voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääkaupunkiseudun kohtaamispaikoista juttu alla. Oli aika mukava juttu. Niihin vaan käymään vailla paineita.
https://www.espoo.fi/fi/artikkelit/kohtaamispaikasta-loytyi-ystavyys
En ole aina yksin. Näen lapsiani,jotka aikuisia ja heidän lapsia.
Käytännössä juu yksin menee elämä ja joskus näen vanhempiani. Siinäpä ne ihmiskontaktit suurin piirtein. Muutama vuosi mennyt jo näin ja aivan itse olen tähän tilaan hankkiutunut, kun jotenkin tuli mitta ihmisiä täyteen. Rupesi vaan ärsyttämään se että vaikka itse on symppis kaikille niin itse saa kuitenkin aina huudot ja moitteet naamalle. Ihan hyvä oikeastaan tämä tunne kun ei edes erityisemmin kärsi tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on sellainen että täällä ihmisistä tulee yksinäisiä, kaikki on vaan omissa porukoissaan ja muutenkaan täällä ei tutustuta muihin ihmisiin. Tälläkin hetkellä todella monet on vaan kotona eikä missään viettämässä aikaa.
Suomalainen kulttuuri on se että kukaan ei halua tutustua alaspäin vaan ylöspäin ihan sama kuin parin haussa. Edes alkoholisteille ei kelpaa omaantasoinen Ystävä vaan pitäisi olla joku korkeasti koulutettu tai edes jotenkin hyvännäköinen ja karismaattinen tyyppi.
Tästä mä just sanoin siihen toiseen hävitettyyn ketjuun että mustaihoisilla tämä asia tuntuu menevän toisin heillä on vahva yhteisö johon hyväksytään kaikennäköiset ja kokoiset ja täysin kouluttamattomatkin itse asiassa varsinkaan naisten kohdalla Koulutus ei edes ole mikään juttu. Lapsia ja iloisia yhdessäolon ääniä piisaa.
En tarvitse kavereita yhtään mihinkään. Minulla on mieheni ja se riittää. Hänelläkään ei ole kavereita, joten olemme koko ajan kahdestaan. Nautin sitten yksinäisyydestä kun tulee tilaisuus. Miksi tuhlaisin ne harvat yksinäisyyden hetket pälpätykseen. Mieheni on kovin puhelias, joten juttua riittää. Että näinkin päin.
Minulla ei ole kavereita nyt raskaan elämäntilanteeni takia. En jaksa yhtään mitään ylimääräistä. Nyt tosin asioiden pitäisi vihdoin ja viimein kääntyä parhain päin... jos näin on, niin alan sitten keskittymään kavereiden hankkimiseen, kun tuo taakka on mennyttä elämää. Tällä hetkellä en vain jaksa yhtään mitään.