Koska tiesit etta avioliitto on loppu?
Tuliko koskaan sellaista kirkasta hetkea, jolloin tiesit?
Musta tuntuu etta olen siina vaiheessa nyt. Aviossa pian 10 vuotta ja mietin miksi. Liian kauan raha vaikeuksia ja muita ongelmia, mietin miksi haaskaan elamaani tahan.
Ei ole muita osapuolia, enka usko etta ikina ketaan miesta edes haluan.
Olin ennen todella seksuaalinen mutta nyt evvk.
Kommentit (15)
14 veti sellaisen tarinan, että joutuu itsekkin miettimään.
Tosin, jos itsekkin olisi aviossa juuri " 14" kanssa voisi henkisillä arvoilla pärjätä ja löytää niitä kaivattuja yhteisiä asioita...
Kaikkien kanssa se ei ole mahdollista...
Vierailija:
Loppuuko rakkaus vai onko se vain taitekohta, jossa päättää rakastaa toista uudella tavalla, kaikkine virheineen? Onko vasta kriisin aikaan nähnyt toisen sellaisena, kuin tämä todellisuudessa on? Siinä kohtaa voi tehdä päätöksen kahteen suuntaan: erota tai opetella rakastamaan uutta kumppaniaan.Me olemme mieheni kanssa juuri tuossa taitekohdassa. Yhdessäoloa takana yli 10 vuotta, naimisissakin melkein kymmenen, kolme lasta, talo ja elämä periaatteessa ihan ok. Mutta... syksyllä alkoi tulla riitaa joka asiassa ja ajattelin, että ei helkkari, tuleeko meille ero. Tuntui, että en tunne enää koko miestä ja että hän tekee vain typeryyksiä.
Olemme käyneet pitkiä, kipeitä keskusteluja. On itketty, on huudettu, on halittu, on suukotettu... ja nyt alkaa tuntua siltä, että nyt vasta voin olla oma itseni suhteessa, eikä minulla ole mitään peitettävää ja hitsi vieköön... mies haluaa silti olla minun kanssani -ja minä hänen. Tunne on ollut vapauttava.
Olen aina ajatellut, että mieheni täydentää minua ja molemmat saamme olla sitä mitä olemme. Mutta kun asiaa alkoi oikein kaivella, löytyi paljon sellaista, mitä ei oltu ääneen sanottu ja mitkä jäyti suhteessa, ihan huomaamatta. Viime syksyyn osui minulle rankka elämänvaihe ja silloin homma alkoi ryöstäytyä käsistä.
Onko teillä todella tulossa ero vai opitteko nyt vasta tuntemaan kumppanin kenen kanssa elätte? Voisitko rakastaa sitä miestä, jonka nyt ehkä vasta opit tuntemaan.
Uskon että rakkautenne ja liittonne tulee olemaan todella vahva kaiken tuon jälkeen. Toivottavasti itse joskus osaan tunnistaa tuon taitekohdan emmekä valitse eroa.
T:Vasta 1.5v vaimona ollut
mies tuli vieraista kotiin, ja kun hän tuli, tiesin sen (siis että oli ollut vieraissa, ja että ero tulee).
No, olen nyt kahta onnellisempi, joten loppujen lopuksi kävi hyvin, vaikka silloin tuntui että maailma romahtaa.
Tsemppiä ap:lle!
Vuosi oli räpiköity. Exällä oli toinen mies on/off suhteessa.
sellaset muutama vuotta jo. Olin sitten jo kerran väläyttänyt, että mitäs jos erottaisiin. Puhuimme pitkään ja saimme asiat suurinpiirtein kuntoon. Niin eikö mies sitten mene ja pilaa kaiken. Hän oli tilannut internetistä jotain sellaista, josta tiesin lähetyksen saapuessa, etten tahdo häntä koskaan enää nähdä koko miestä.
kipuilin ja rimpuilin, roikuin kynsin hampain siinä liiton kuvatuksessa 4 vuotta, ennen kuin tajusin... että eihän meillä ole mitään yhteistä.
Ja sittenkin olin valmis kokeileen, kysyin mieheltä mitä hän on valmis tekemään liittomme eteen, siis pyysin kirjoittamaan paperille ja samoin itse kirjoitin ylös asioita. Minulla oli 10. kohtainen asia lista ja miehellä 1. asia hän lupasi että on EHKÄ enemmän kotona, jos PYSTYY.
Eli tulimme tulokseen liitto on kuollut
tämä viikko selkiyttänyt asiaa turhankin hyvin:´´(
-15v yhdessä josta 8v aviossa ja ikää 31v-
Vaihdoin vauhdilla toiseen mieheen, enkä ainakaan vielä (5 v naimisissa uuden kanssa) ole katunut. Ihanaa olla arvostettu, haluttu ja rakastettu, ja antaa rakkautta miehelle joka sen ansaitsee & joka sitä haluaa.
Vierailija:
kysyin mieheltä mitä hän on valmis tekemään liittomme eteen, siis pyysin kirjoittamaan paperille ja samoin itse kirjoitin ylös asioita. Minulla oli 10. kohtainen asia lista ja miehellä 1. asia hän lupasi että on EHKÄ enemmän kotona, jos PYSTYY.
Usko pois, kyllä sinullakin vielä sokeri suussa sulaa, kun olet saanut ensin eron hoidettua ja päässyt elämässä eteenpäin.
Kyllä se siitä :) Kyllä elämä vielä sinullekin hymyilee.
Vierailija:
Aviossa pian 10 vuotta ja mietin miksi. Liian kauan raha vaikeuksia ja muita ongelmia, mietin miksi haaskaan elamaani tahan.Ei ole muita osapuolia, enka usko etta ikina ketaan miesta edes haluan.
Olin ennen todella seksuaalinen mutta nyt evvk.
kun sain tietää että exällä oli ollut joku aika sitten jonkinlainen suhde, kun välimme olivat vähän katkolla.
Suhde sinänsä ei ollut häävi juttu, mutta se loukkasi et exä ei juuri siitä mitään ollut puhunut, kaikesta muusta kyllä, joten käsitin että asia voisi olla laajempikin. Eikä ex vaivautunut sitä selvittämään paljastuttuaan, ei anteeksi pyytelemään, eli oli kai itsekin odottanut tilaisuutta erota (vihjaili näin).
Taustalla oli vuosien riidat ja muksimiset puolin ja toisin - erolla oli uhkailtu varmasti sata kertaa aiemmin. Tuo juttu vain katkaisi kamelin selän ja tiesin, että luottamusta en saa enää takaisin ikinä. Se oli siis siinä.
Kaikki on tehty miehen uran perusteella, hetki sitten herasin etta entas mina ja minun haaveeni. Olen myos 31v ja silloin kaksikymppisena oli ihan helppoa menna miehen perassa. Olen antanut ja uhrannut paljon taman eteen, enka enaa tieda miksi. En ainakaan rakkaudesta.
Loppuuko rakkaus vai onko se vain taitekohta, jossa päättää rakastaa toista uudella tavalla, kaikkine virheineen? Onko vasta kriisin aikaan nähnyt toisen sellaisena, kuin tämä todellisuudessa on? Siinä kohtaa voi tehdä päätöksen kahteen suuntaan: erota tai opetella rakastamaan uutta kumppaniaan.
Me olemme mieheni kanssa juuri tuossa taitekohdassa. Yhdessäoloa takana yli 10 vuotta, naimisissakin melkein kymmenen, kolme lasta, talo ja elämä periaatteessa ihan ok. Mutta... syksyllä alkoi tulla riitaa joka asiassa ja ajattelin, että ei helkkari, tuleeko meille ero. Tuntui, että en tunne enää koko miestä ja että hän tekee vain typeryyksiä.
Olemme käyneet pitkiä, kipeitä keskusteluja. On itketty, on huudettu, on halittu, on suukotettu... ja nyt alkaa tuntua siltä, että nyt vasta voin olla oma itseni suhteessa, eikä minulla ole mitään peitettävää ja hitsi vieköön... mies haluaa silti olla minun kanssani -ja minä hänen. Tunne on ollut vapauttava.
Olen aina ajatellut, että mieheni täydentää minua ja molemmat saamme olla sitä mitä olemme. Mutta kun asiaa alkoi oikein kaivella, löytyi paljon sellaista, mitä ei oltu ääneen sanottu ja mitkä jäyti suhteessa, ihan huomaamatta. Viime syksyyn osui minulle rankka elämänvaihe ja silloin homma alkoi ryöstäytyä käsistä.
Onko teillä todella tulossa ero vai opitteko nyt vasta tuntemaan kumppanin kenen kanssa elätte? Voisitko rakastaa sitä miestä, jonka nyt ehkä vasta opit tuntemaan.
Olitte jo lähes eroamassa, kunnes mies tilasi jotain netistä? Ja mitä sitten tapahtui? Mitä se netistä tilattu juttu tähän liittyy?
siihen, kun toisesta naisesta kärähtänyt mies ei kyennyt luopumaan siitä toisesta naisesta :)
Rakkaus ei ole vielä täysin loppunut, mutta hiipuu kovaa vauhtia, ja sitä kiihdyttää exän vähäiset kontaktit lapseensa ja kännivonkaamiset minulle!!