Olen lapseton 60v nainen. Lemmikkiäkään ei ole. Elän yksin. Aika käy välillä pitkäksi ja olenkin alkanut kuuntelemaan

Surffaan ajankohtaisia asioita ja katson teeveetä (juuri nyt se tuntuu olevan tärkeätä).

Taide kiinnostaa myös sekä sisustus ja pukeutuminen. Teen nettiostoksia. Siivoan ja raivaan kotia ja vien ylimääräiset siistit tavarat kierrätyskeskukseen. Tsekkailen matkoja ja välillä teenkin. Teen ostoksia. Valmistan ruokaa. Ulkoilen. Juttelen naapureiden kanssa. Tapaan ystäviä ja viestittelen. Valmistan kuolinsiivousta (tavarasta luopuminen, testamentti, ym. järjestelyt). Käyn kosmetologilla, kampaajalla,... Nukun hyvin. Pidän vaatteet käyttökuntoisina ja kaapit siisteinä. Joskus soitan musiikkia. Käyn taidenäyttelyissä, kirjastossa. Hoitelen asioita. Teen sukulaisvierailuja.

Tuntuu, että päivät menee hujauksessa.

N65 (eläkkeellä ja yksinasuva, perheetön)

Jotkut kirjoittavat kirjoja ja harrastavat jotain, kokoontuvat joskus tai videoyhteys.

Nieletkö mällit mällykkeet? 

Tulee kesä ja moniin tapahtumiin haetaan talkoolaisia ja vapaaehtoisia. Menisin, jos ehtisin, mutta minulla on vielä elinikäisiä harrastuksia, jotka tarvitsevat talkoolaisia ja vapaaehtoisia. Moneen houkutellaan mukaan, mutta en voi (jaksa) enää uusia tehtäviä ottaa vastaan, olen 75-v. Kyllä se tekeminen on ihan itsestä kiinni. Eipä ehdi eikä jaksa muiden elämää seurata.

Minä hankin eläkkeellä sen lemmikin. Kissan, se pitää minulle seuraa, käydään ulkona ja on muutama ystäväkin, joita tapaan. Arkitoimissakin menee aikaa. Itse olen 68, enkä koe olevani vielä vanhus, olen ollut aika terve ja liikuntakykyinen.

Alkakaa harrastamaan frisbeegolfia. Mun teinillä on vanhin frisbeegolf kaveri 75v  pappa. Juuri eilen olivat heittelemässä. Teinin omat isovanhemmat ovat kuolleet ja tykkää jutella menneistä ajoista. Siinä lajissa saa eri ikäisiä ystäviä.

Olen vielä työelämässä (54v) mutta kurkkua kuristaa ajatuskin siitä että 10v päästä olen eläkkeellä eikä mitään järkevää tekemistä ja koska en ole varakaskaan, niin en voi edes matkustella kuin ehkä 1x vuodessa viikoksi välimerelle. 

Joten ymmärrän tuskasi. Mutta kyllä se on vaan se kliseinen neuvo, että ota itseäsi niskasta kiinni ja tunge vaikka puoliväkisin itsesi johonkin harrastusporukkaan tai vapaaehtoistoimintaan tms. Siellä voi löytyä uusia tuttuja joiden kanssa ditten läy vaikka ulkoilemassa tai yhdessä niissä harrastuksissa tai vapaaehtoistehtävissä.

Käyn ulkoilemassa heti aamukahvin jälkeen, sitten dyön vasta aamupalan. Talvella käyn pari kertaa viikossa avannossa aamulla. Sitten teen kotiaskareita jos tarve, luen, katson telkkaria, kirjoittelen tälle typerälle palstalle, käyn 2x vko seniorien päiväjumpassa ja joskus uimahallissakin tai tapaan muutamaa samanikäistä ksinäistä tuttuni. 

Olen ajatellut etsiä jotain vapaaehtoistyötä jotta tuntii olevansa eds jossain hyödyksi. Työelämästä pois jäänti oli kamala kolaus itsetunnolle. Tuntui siltä että nyt sitten vaan loppusijoituskohteeseen telkkaria katsomaan niin kauaksi aikaa kun kuolema korjaa. Onneksi olen päässyt eroon tuosta ajatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Surffaan ajankohtaisia asioita ja katson teeveetä (juuri nyt se tuntuu olevan tärkeätä).

Taide kiinnostaa myös sekä sisustus ja pukeutuminen. Teen nettiostoksia. Siivoan ja raivaan kotia ja vien ylimääräiset siistit tavarat kierrätyskeskukseen. Tsekkailen matkoja ja välillä teenkin. Teen ostoksia. Valmistan ruokaa. Ulkoilen. Juttelen naapureiden kanssa. Tapaan ystäviä ja viestittelen. Valmistan kuolinsiivousta (tavarasta luopuminen, testamentti, ym. järjestelyt). Käyn kosmetologilla, kampaajalla,... Nukun hyvin. Pidän vaatteet käyttökuntoisina ja kaapit siisteinä. Joskus soitan musiikkia. Käyn taidenäyttelyissä, kirjastossa. Hoitelen asioita. Teen sukulaisvierailuja.

Tuntuu, että päivät menee hujauksessa.

N65 (eläkkeellä ja yksinasuva, perheetön)

Kiva, että olet löytänyt  Tosi noin paljon sisältöä elämääsi. Tosin jos ei ole rahaa, niin ei kaikkeevoi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Surffaan ajankohtaisia asioita ja katson teeveetä (juuri nyt se tuntuu olevan tärkeätä).

Taide kiinnostaa myös sekä sisustus ja pukeutuminen. Teen nettiostoksia. Siivoan ja raivaan kotia ja vien ylimääräiset siistit tavarat kierrätyskeskukseen. Tsekkailen matkoja ja välillä teenkin. Teen ostoksia. Valmistan ruokaa. Ulkoilen. Juttelen naapureiden kanssa. Tapaan ystäviä ja viestittelen. Valmistan kuolinsiivousta (tavarasta luopuminen, testamentti, ym. järjestelyt). Käyn kosmetologilla, kampaajalla,... Nukun hyvin. Pidän vaatteet käyttökuntoisina ja kaapit siisteinä. Joskus soitan musiikkia. Käyn taidenäyttelyissä, kirjastossa. Hoitelen asioita. Teen sukulaisvierailuja.

Tuntuu, että päivät menee hujauksessa.

N65 (eläkkeellä ja yksinasuva, perheetön)

Mielenkiintoista..... teet nettiostoksia ja harrastat shoppailua mutta samaan aikaan putssilet kaapeista ylimääräisiä tavaroita ja viet kirpparille. Teet jopa kuolinsiivousta mutta samaan aikaan ostat lisää.  Saahan sen ajan (ja rahat) noinkin kulumaan.  Eikä siinä mitään, jokainen tyylillään. 

Vieläkö joskus nussituttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surffaan ajankohtaisia asioita ja katson teeveetä (juuri nyt se tuntuu olevan tärkeätä).

Taide kiinnostaa myös sekä sisustus ja pukeutuminen. Teen nettiostoksia. Siivoan ja raivaan kotia ja vien ylimääräiset siistit tavarat kierrätyskeskukseen. Tsekkailen matkoja ja välillä teenkin. Teen ostoksia. Valmistan ruokaa. Ulkoilen. Juttelen naapureiden kanssa. Tapaan ystäviä ja viestittelen. Valmistan kuolinsiivousta (tavarasta luopuminen, testamentti, ym. järjestelyt). Käyn kosmetologilla, kampaajalla,... Nukun hyvin. Pidän vaatteet käyttökuntoisina ja kaapit siisteinä. Joskus soitan musiikkia. Käyn taidenäyttelyissä, kirjastossa. Hoitelen asioita. Teen sukulaisvierailuja.

Tuntuu, että päivät menee hujauksessa.

N65 (eläkkeellä ja yksinasuva, perheetön)

Mielenkiintoista..... teet nettiostoksia ja harrastat shoppailua mutta samaan aikaan putssilet kaapeista

----

En koe harrastavani shoppailua. Teen nettiostoksia lähinnä tarpeesta, vuodevaatteiden uusiminen, rikkinäisten ja kulahtaneiden vaatteiden uusiminen, mukavia kenkiä, alusvaatteita, sekä 'varan' kokoaminen palvelukotiaikaa varten, mm. olovaatteet, tossuja, jne. Koen, että se on tärkeää ja jopa kiireistä nyt vielä kun jaksan. Minulla ei ole perhettä joka tulee avuksi. 'Teen ostoksia' = kauppaostokset (elintarvikkeet). Putsailen kaapeista esim. pieniä ja työvaatteita selä muuta käyttämättömaksi jäänyttä tavaraa (astioita, ym.). Palvelutaloon ei saa mukaansa paljoa. Eikä ole ketään, joka tulee aikanaan raivaamaan kodin, siksi se on tehtävä nyt.

Kummallisen kielteisesti ihmiset lukevat...

Olen 67 v mies, ei lapsia, ystäviä, kavereita, sukulaisia, naapureitakaan. Aikani kuluksi punon vi''umaisia juonia persujen ja muiden kansanvihollisten tuhoamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surffaan ajankohtaisia asioita ja katson teeveetä (juuri nyt se tuntuu olevan tärkeätä).

Taide kiinnostaa myös sekä sisustus ja pukeutuminen. Teen nettiostoksia. Siivoan ja raivaan kotia ja vien ylimääräiset siistit tavarat kierrätyskeskukseen. Tsekkailen matkoja ja välillä teenkin. Teen ostoksia. Valmistan ruokaa. Ulkoilen. Juttelen naapureiden kanssa. Tapaan ystäviä ja viestittelen. Valmistan kuolinsiivousta (tavarasta luopuminen, testamentti, ym. järjestelyt). Käyn kosmetologilla, kampaajalla,... Nukun hyvin. Pidän vaatteet käyttökuntoisina ja kaapit siisteinä. Joskus soitan musiikkia. Käyn taidenäyttelyissä, kirjastossa. Hoitelen asioita. Teen sukulaisvierailuja.

Tuntuu, että päivät menee hujauksessa.

N65 (eläkkeellä ja yksinasuva, perheetön)

Mielenkiintoista..... teet nettiostoksia ja harrasta

Oletko sä niin varakas, että voit ostaa itsellesi paikan yksityisestä hoivakodista ja mikä sulla on, että tarvitset sitä? Yleensä sun ikäiset on vielä töissä, niinkuin minäkin. N62

Kaikenlainen askartelu tekee hyvää ihmiselle. Moni ei edes ymmärrä ehkä olevansa hyvä jossakin, jos ei edes kokeile. Tai neulominen tai voi vai virkata itselleen hienon päiväpeiton. Nykyisin ohjeitä ja ideoita löytyy netistä vaikka miten paljon.

Tällähetkellä lukemattomia sivistäviä ja mielenkiintoisia podkasteja ja tallenteita ettei meinaa aikariittää.

Aamulla lähden aamupalan jälkeen lenkille, sitten voimistelen, laitan ruokaa, surffailen netissä, luen kirjoja, teen käsitöitä, hortailen luonnossa, katson TV:tä, illalla teen taas lenkin, joogaan ja käyn nukkumaan. Ihan tavallisia juttuja teen. Aika kuluu tosi nopeasti.

Luen valtavasti, kirjan päivässä tai parissa, neulon villasukkia ja villapuseroita, viestittelen kummilasteni ja sukulaisteni kanssa, katson telkkaria. En pysty ulkoilemaan huimauksen vuoksi, enkä saunomaan, siitä pidin ennen. Muistelen vanhoja asioita, uneksin ja nautin vapaasta olosta. Tykkään myös siivota ja pestä pyykkiä ja leipoa, ruokaa en laita niin mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen askartelu tekee hyvää ihmiselle. Moni ei edes ymmärrä ehkä olevansa hyvä jossakin, jos ei edes kokeile. Tai neulominen tai voi vai virkata itselleen hienon päiväpeiton. Nykyisin ohjeitä ja ideoita löytyy netistä vaikka miten paljon.

Juuri näin.

Ystäväni sanoo, ettei halua mummoutua ja kutoa villasukkia, kun on kuulemma niin tylsää. Seikkailee sensijaan netissä ja pahoittaa mielensä asioista. Osaa kyllä kutoa perusvillasukkia, ja olen yrittänyt sanoa hänelle, että nostaisi vähän rimaa ja kutoisi vaikeampia, joihin pitää keskittyä. Sehän on samalla vähän kuin meditaatiota, kudot sukkaa ja kuuntelet musiikkia tai  äänikirjaa. Unohtuu ikävissä ajatuksissa märehtiminen vähäksi aikaa. Kaikki motoriikkaa ja aivojen käyttöä vaativa on kotiinpäin näin ikääntyvällä ihmisellä. Puhumattakaan siitä, että kävisi ulkona liikkumassa. Liikkuminen tukee myös muistia.

Outoja, kateellisia kommentteja liikkeellä nyt enemmänkin...

- En ole ostamassa paikkaa yksityisestä hoitokodista vaan olen ajatellut siirtyväni palvelutaloon kuten kirjoitin (tai senioritaloon). Tarvitsisin turvaa ja valvontaa sille, etten saa tajuttomuuskohtausta, joka mahdollinen (ja muumioidu tavalliseen asuntooni).

- Olen 65-vuotias, äskettäin jäänyt vanhuuseläkkeelle. 62-vuotiaat (kuten sinä) olette vielä työelämässä.