Korkeakoulutetun ongelmat

Iltasanomissa oli tämä juttu ja kommentoida ei saanut

"Kun rahat eivät vain ritä:

Asuntolainan lyhennys 1100 euroa

Yhtiövastike 400 euroa

Sähkölasku 150400 euroa

Opintolainojen lyhennykset 250 euroa

Päiväkotimaksu 150 euroa

Autolainan lyhennys 365 euroa

Bensakulut 300 euroa

Autovakuutus 83 euroa

Ruoka- ja päivittäistavaraostokset 1000 euroa

Kuntosalimaksut 90 euroa

Lisäksi tarvittaessa: lääkärikulut ja lääkkeet sekä lasten vaatteet"

2 opettajan tulot, 2 pientä lasta.  Muutama vuosi sitten vielä matkustettiin ja vietettiin hyvää elämää. Sitten tuli Ukrainan sota ja sähkölasku pomppasi.

Ai sekö vaan oli syynä?

Miksi nuoret syyttävät Ukrainan sotaa omista valinnoistaan?

Ennen lapsia todellakin voi tehdä monenmoista. 

Jos on ostanut asunnon hyvien kulkuyhteyksien varrelta, mutta silti autoilee ostamallaan autolla, se on oma valinta. Tuntuu, että omat valinnat ei saisi maksaa mitään ylimääräistä. Elämän pitää olla vaivatonta ja rahaa pitää jäädä huvitteluun ja matkusteluun, niinkö? 

Olette valinneet tyhmän lämmitysmuodon, ostaneet oman kodin, oman auton, tehneet ihanat lapset, opiskelleet kutsumusammattiin ja tuhlaatte ruokakaupassa. Ne ovat omia valintojanne. 

Ei ole Ukrainan sodan syy. 

Ei ole valtion syy. 

Elätte hyvää elämää, onnellista elämää ja elämää josta vain suurin osa ihmisistä maailmassa ja Suomessa voi haaveilla. 

Ettekä edes ymmärrä sitä? 

Sitä se elämä on. 

Missä on kiitollisuus? 

Siinäkö, että ymmärretään, että monilla on vielä tiukempaa?