Introvertti vai ekstrovertti

Olen ambivertti tai ekstrovertti - suomalaisittain kyllä varmaan ekstrovertti. Ennen pidin yhtälailla introverteistä ja ekstroverteistä, mutta viimeaikoina olen alkanut hieman karsastamaan introverttejä ja pitämään enempi ekstroverteistä. 

Syy: olen tavannut liikaa nuivia, kuivia, rajoittuneita introverttejä joille asiat tuntuu olevan helposti jotenkin hankalaa, ahdistuvat helposti ja haluavat kuitenkin kertoilla näistä kokemuksistaan eli lähinnä latistavat tunnelmaa negatiivisilla kertomuksillaan kun milloin mikäkin kaupassa käynti on alkanut ahdistamaan ja tapahtumasta lähdetty kesken kaiken kotiin jne. Näillä ei ole mitään sen kiinnostavampaa tai syvällisempää yleistä keskusteluakaan, joten sekään ei kompensoi. 

Jos kumppani olisi, niin varmaan sen pitäisi olla ekstrovertti. Ei välttämättä erityisen puhelias (saa myös olla, ei väliä), mutta aktiivinen ja menevä sekä sellainen, ettei ainakaan jatkuvasti ahdistu ihmisistä. Se on tietenkin normaalia aivan kaikille, että joskus haluaa olla rauhassa, ja tarvitsee aikaa hieman nollata itsekseen, jos on ollut vaikka tosi intensiivinen viikko ja koko ajan menossa. 

Iän myötä olen tullut introvertimmaksi, viihtyy omissa nahoissaan paremmin. Nuorena olin keskimääräistä ekstrovertimpi.

Elämäntilanne vaikuttaa siihen, kuinka ekstovertti olen.Nuorempana luotin ihmisiin ihan eri tavalla. Nyt tajuan, että jos vaikka 15-vuotias koirani kuolee, haluan olla tekemisissä vain niiden ihmisten kanssa joihin luotan. - Edellisessä tapauksessa eräs puolituttu oli selittänyt muille, että mulla on henkilökohtaisia ongelmia - kuuli koirani kuolemasta, ei pahoitellut mitenkään vaan meni selittämään tuollaista muille eikä kertonut koirani kuolleen.

Ihmisille on kehittynyt kaikenlaisia luonteita ja jotkut on häijyjä jos et koko ajan kehu heitä ja ole samaa mieltä asioista. Ymmärrån kyllä, että moni meistä on kasvanut epävakaissa perheissä/ saanut yliankaran/ ylisuojelevan kasvatuksen. Harva on tahallaan ilkeä jatkuvasti, se on enemmän minän suojausta.

Valikoin ihmisiä ympärilläni, mikä johtaa siihen että ystäviä on vähän. Parhaat ystäväni ovat tavattoman seurallinen ja kiltti ihminen (eri paikkakunnalta), järkevä ja harkitseva ihminen (eri paikkakunnalta) ja ihminen joka on kiltti mutta masentuu heposti (samalta paikkakunnalta). 

 

Jos haluan pitää hauskaa tai mennä johonkin tapahtumasn tai iltarientoon, voin mennä kenen tahansa kanssa. Hankala ihminen voi olla mitä parhainta bailuseuraa😃

Puolisoni pitää olla kiltti ja edes joistakin samoista asioista kiinnostunut. Itse ilkimyksestä pääsin eroon kauan sitten ja löysin sen, jonka kanssa elämä on arkista (iloa, tekemistä, väsymistä, kinastelua, sopimista, huumoria). Ihan sama onko puoliso introvertti vai ekstrovertti, kunhan on kiva ja pystyy myöntämään hyvät tekonsa ja pienet erehtymisensä. Voin kuvitella että jos olet itse ihan toista ääripäätä (intro/ekstro), niin toisen ääripään kanssa seurustelu käy ajan myötä raskaaksi.

Eiköhän tällä palstalla kaikki ole introverttejä, kun möllöttävät koneella yksinään kauniina kesäpäivänä. Ekstroverit ovat ulkona nauttimassa kesästä, ihmisistä ja elämästä. Karismaattiset ekstroverit löytävät myös puolison helpommin kuin möllit introvertit.

Olen nk. yksinäinen susi, ääri-introvertti, mutta sen verran puhelias, että introvertit pitävät minua liian puheliaana tapauksena.

Olen hyvin paljon yksin, mutta en ole yksinäinen, koska olen hyvässä seurassa. Jos on yksin ja on yksinäinen, on huonossa seurassa.