Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa usein sama henkilö on joko jätetty tai jättäjä?
22.03.2024 |
Kun rupesin miettimään asiaa, niin näin usein todellakin parisuhteissa on. Se joka on jätetty, niin on ollut jätetty osapuoli myös edellisissä suhteissa, ja jättäjä taas on ollut myös edellisissä suhteissa jättäjänä.
Mistä tämä johtuu? Toki jätetty voi miettiä, että miksi hänet aina jätetään, mutta yhtä hyvin jättäjä voi miettiä että onko vika aina siinä toisessa.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
miehet ainakin hakee aina parempaa ja parempaa ja jättää aina sen edellisen
ai miksi, no ainoa tapa saada varmasti ja tarpeeks sitä seksiä
No eikä jätä. Miehet saattaa haaveilla tai tavoitella parempaa ja pettääkin, mutta pysyvät kuitenkin varmuuden vuoksi tutussa suhteessa. Ihan sama millaista kärsimystä se suhde on. Vain joku isompi kriisi saa miehen miettimään tilannettaan.
Toki nuoret miehet epävarmuuttaan testailevat viehätysvoimaansa, ja kohtelevat naisia miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten on niitä, jotka sanovat aina olleensa jättävä osapuoli, vaikka olisivatkin oikeasti tulleet jätetyiksi.
Hmm. Ei ole aina edes niin helppoa määritellä, kuka jätti, kuten täällä joku jo ehtikin havainnollistaa. En tykkää tehdä suuria päätöksiä, joten monesti ollessani suhteeseen tyytymätön olen vain alkanut etääntyä ja olla ärsyttävä, toivoen että mies jättää. Yhdessä suhteessa mies petti ja sen seurauksena minä jätin.
Kaikin puolin nuo suhteet ovat kuitenkin olleet sellaisia, että ovat varmasti olleet molempien mielestä tiensä päässä jo hyvän aikaa ennen kuin jostakin on molempien helpotukseksi pudonnut viimeinen tikki. Vaikka ero on kaikesta huolimatta tuntunut pahalta, olipa kuinka toivottu tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen parisuhteissa se joka joustaa ja yrittää ymmärtää, monesti ihan liian pitkälle. Kun suhteessa menee huonosti, yritän katsoa peiliin, olla lojaali ja sinnikäs, ja etsiä parannuskeinoja, ja saatan myös ajatella, että olisin kamala ihminen, jos itsekkäistä syistä eroaisin ja jättäisin toisen yksin. Siispä useimmiten roikun siihen asti, kunnes toinen on päättänyt suhteen (monesti toisella on ollut vielä huomattavasti kevyempi syy eroon kuin minulla). Joo tiedän, ettei ole ihan tervettä.
Itse olen ollut miehenä suht samanlainen. Yrittänyt joustaa ja sietää, ja loppujen lopuksi aina turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli miten päin tahansa, mutta jos samalla henkilöllä parisuhteita loppuu tuon tuosta, niin jotain vikaa hänessä on oltava.
Niin, se vika voi olla esimerkiksi miehellä narsistinen äiti. Hän valitsee yhä uudestaan narsistisen puolison ja suhteet päättyvät siksi, ja hyvä niin.
On niin helppo huudella ja tuomita, olla ymmärtämättä, jos oma lapsuus on ollut onnellinen ja tasainen.
Tajuan tämän, mutta ei aikuinen ihminen voi loputtomiin laittaa valintojaan toisen ihmisen piikkiin.
Eri
Kyllä muuten voivat ja olen voinut itsekin. Tehnyt myös itse virheitä.
Levoton meno on ollut 90-luvulta saakka.
Ns pitkät suhteet ovat 5-8 vuotta ja that's it, kun arki tulee. Työttömyys, rahaongelmia, sairautta, jalka poikki, ei-ota-eteen joka-päivä, addiktiot, huimausainekset, loputon baareissa ravaaminen yli viiskymppisenä ym ym. Porno.
Ei sitouduta. Aina vain eteenpäin. Lisää. Lisää.
"Jospa parempi vielä löytyy"
Yksinäinen vanhuus vaihtelemalla. Niin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina ollut parisuhteessa (kolme kertaa) se jätetty osapuoli ja ikinä en mitään suurta paskaa ole toiselle tehnyt. Joka kerta naisella on myös ollut jo seuraava juttu viriteltynä. En vain osaa käsittää, että miten voi noin vain hypätä uuteen suhteeseen ja vielä nauttia siitä. Itsellä kalvaisi koko ajan taustalla se ihminen, jonka jätin ilman todellista kunnon syytä ja vielä joskus uskottelin tälle rakasvani häntä. Jos olet aidosti toista rakastanut kuin lähiomaistasi, niin et sinä häntä pysty jättämään ilman merkittävää syytä ja hyppäämään suoraan uuteen suhteeseen.
No, joillakin moraali on häilyvä.
Jättäjälle tyypillistä on kovasti aina arvostella entisiä kumppaneitaan, että kuinka heissä oli sitä ja tätä vikaa. Pian hän löytääniitä vikoja siitä nykyisestäkin kumppanista. Yleensä ovat itsekeskeisiä kpäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut parisuhteessa (kolme kertaa) se jätetty osapuoli ja ikinä en mitään suurta paskaa ole toiselle tehnyt. Joka kerta naisella on myös ollut jo seuraava juttu viriteltynä. En vain osaa käsittää, että miten voi noin vain hypätä uuteen suhteeseen ja vielä nauttia siitä. Itsellä kalvaisi koko ajan taustalla se ihminen, jonka jätin ilman todellista kunnon syytä ja vielä joskus uskottelin tälle rakasvani häntä. Jos olet aidosti toista rakastanut kuin lähiomaistasi, niin et sinä häntä pysty jättämään ilman merkittävää syytä ja hyppäämään suoraan uuteen suhteeseen.
No, joillakin moraali on häilyvä.
He ovat ehkä ihmisiä, jotka eivät koskaan ole rakastaneet tai kokeneet rakkautta, eivät tiedä mitä se on. Minä itse olen aina siirtynyt eteenpäin sujuvasti. Kerran suhteet menivät päällekkäin, kerran välissä oli yksi viikko ja kerran monta vuotta, kun mieluisaa ei tullut vastaan, mutta entistä en silti kaivannut. Yleensä suhteiden päättyminen on kyllä saanut itkemään, mutta ei kaikkien. Kun uusi mielenkiinnon kohde löytyy, pyyhkiytyy entinen mielestä.
Olen usein ajatellut, että kai käsittelen eron niin hyvin jo ennen kuin se tapahtuu, ja voin sitten jatkaa suoraan eteenpäin. Mutta aivan vasta tuli ensimmäisen kerran mieleen, että en varmaan koskaan ole todella ollut rakastunut. Ehkä en ole välittänyt miehistä oikeasti, vaikka kaikki suhteeni ovat olleet 3-5 vuoden mittaisia. Olisi hauska tietää, välittivätkö nämä miehet. Onko yksipuolinen rakkaus edes mahdollista, vai vaatiiko se molemminpuolisuutta, että tapahtuu jokin maaginen sielujen yhteenliittyminen? En tiedä, koska en ole sitä kokenut. En tiedä olenko siihen kykeneväkään.
Itse olen parisuhteissa se joka joustaa ja yrittää ymmärtää, monesti ihan liian pitkälle. Kun suhteessa menee huonosti, yritän katsoa peiliin, olla lojaali ja sinnikäs, ja etsiä parannuskeinoja, ja saatan myös ajatella, että olisin kamala ihminen, jos itsekkäistä syistä eroaisin ja jättäisin toisen yksin. Siispä useimmiten roikun siihen asti, kunnes toinen on päättänyt suhteen (monesti toisella on ollut vielä huomattavasti kevyempi syy eroon kuin minulla). Joo tiedän, ettei ole ihan tervettä.