Lue keskustelun säännöt.
Onko sellaisia perheitä olemassa, jossa mielellään tehdään asioita yhdessä?
21.03.2024 |
Niin että on vaikka vanhemmat ja lapset illalla kotona. Että kumpikin vanhempi osallistuu asioihin, toinen laittaa ruokaa pöytään ja toinen vaikka pyykkää ja hoitaa lasten asioita. Ruoan jälkeen lähdetään yhdessä ulkoilemaan jollakin kokoonpanolla ja sillä aikaa toinen vanhempi voi vaikka käydä ruokaostoksilla. Onko tällaista olemassa oikeasti vai onko jotain satua? Tää on se mistä mä haaveilin mutta en saanut. Meillä olisi se perhe, mutta yksi eli puolisoni ei osallistu mihinkään. Teen kauhealla kiireellä kaiken kun samaan aikaan hän makaa sohvalla puhelimen kanssa koko illan ja sulkee korvansa täysin keskustelulta. Mulla aina huono oma tunto kun olen lopulta niin väsynyt etten jaksa lähteä lasten kanssa tekemään oikein mitään. Jos anelen puolisoa osallistumaan edes lasten kanssa olemiseen, hän avaa niille telkkarin.
Kommentit (12)
Energisemmät ihmiset tekee enemmän kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehdään vaihtelevasti. Yleensä mä otan kopin kotitöistä ja mies hoitaa lasten koulujutut. Koska meillä jo teinejä, niin lasten harrastusten aikana käydään miehen kanssa salilla/kirjastossa/lenkillä tms. Jos mä en lähde mukaan salille niin ottaa jonkun kotona olevista teineistä matkaan. Välillä arki iltaisin kaikki vaan selaa puhelimiaan. Mies katsoo lasten kanssa tosi paljon erilaisia leffoja ja dokumenttejä, mä osallistun harvemmin, koska en välitä telkkarista niin paljon. Mä taas pelaan lasten kanssa lautapelejä useamman kerran viikossa. Viikonloppuisin tehdään yhdessä perheenä joko ihan vaan kotitöitä tai sitten joku pieni retki (esim. käydään museossa/leffassa tms.).
Ollaan molemmat tosi perhekeskeisiä ja miehelle on ollut tärkeää olla mukana lasten elämässä mahdollisimman paljon (oma isänsä oli aina töissä). Kaipaan kuitenkin aikaa kun puhelimet ei vieneet niin paljon vapaa-aikaa meiltä kaikilta ja pelattiin esim. lautapelejä tai rakennettiin legoilla tai luettiin yhdessä joka ilta. Toisaalta, teinien sosiaalinen elämä on aikalailla luurin päässä, että ehkä sekin pitää vaan sietää.
Ehkä voisit jutella miehellesi sun toiveista?
No meillä on tuollaista että tehdään yhdessä. Se on itsestään selvää, eikä sitä oikein ole tullut edes mietittyä. Myös ennen lapsia tehtiin yhdessä ruokaa, siivottiin, käytiin ulkoilemassa, harrastuksissa, kaupassa.. toki myös erillään, mutta tykätään tehdä yhdessä asiat :) lapset sitten vaan sujuvasti tuli osaksi tällaista arkea, jossa asiat tehdään yhdessä. Lapset taas otetaan jo pienestä pitäen mukaan puuhaamaan.
Miten teillä ap oli ennen lapsia? Kuinka paljon teitte arkena ihan tavallisia asioita yhdessä?
Onhan niitäkin, mutta ei joka talossa. Jokainen perhe löytää oman tapansa viettää yhteistä aikaa ja jakaa asioita. Meillä on kuljettu paljon sillä tavalla, että toinen vanhempi käy toisen lapsen harrastuksissa ja toinen toisen.
Jaetaan kotityöt, toinen tekee ruuan ja toinen sitten esim tiskit ja/ tai pyykit, mitä nyt sattuu olemaan.
Perheenä kyllä retkeillään, käydään keilaamassa, uimassa, pyöräilemässä yms. Myöskin kotona pelataan lautapelejä tai katsotaan joskus yhdessä leffoja.
Teemme asioita myös kaikki erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdään paljon yhdessä mutta myös jonkin verran erikseen. Esimerkiksi saatetaan tehdä kaikki yhdessä ruokaa tai sitten puoliso vaikka tyhjentää lapsen kanssa samalla tiskikonetta, kun kokkaan. Tai leikitään lapsen kanssa yhdessä samaa leikkiä. Mutta välillä myös toinen on lapsen kanssa tai tekee kotitöitä ja toisella on sillä välin omaa aikaa.
Aika samoin oli myös ennen lasta. Yleensä tehtiin asioita yhdessä mutta välillä myös erikseen.
Lapsuudenperheeni oli tuollainen, samoin sisarusteni perheet ja omanikin, ja naapurini myös. Ennen luulin että kaikki perheet on sellaisia, tajusin että näin ei ole vasta kun pojan tyttökaveri sanoi että meillä on kiva olla kun tehdään kaikkea yhdessä, ja ihmetteli sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellisena katson perheitä, joissa tehdään asioita yhdessä. Ei mun mieheni laiska ole, mutta ei vaan ymmärrä sellaista yhdessä puuhastelua. Joko makaa sohvalla tai sitten suorittaa asioita veren maku suussa äkäisenä, jotta pääsisi makaamaan sohvalle.
Työt ja protestanttinen työetiikka tuon on tehnyt, ennen oli erilainen. Miehellä on kyllä tiedossa, että en haluaisi elää näin, mutta ei halua/pysty muuttumaan.
Asiaan ei ole auttanut kuin tottua. Voisin toki ottaa ja lähteä, mutta en usko, että se olisi hyväksi lapsille. 10 vuotta vielä, niin nuorimmainenkin on jo aika iso, ja sitten voin miettiä, että mitä itse haluan.
Meidän perhe, lastemme ja ystäviemme perheet.
Sunnuntaina tavataan taas lasten perheet kun tulemme reissusta. Kesällä meitä on 11 yhdessä lomalla, syksyllä sitten kuopuksen ja tämän opiskelukaverin kanssa reissussa kun ei pääse kesällä
Muutenkin syömme yhdessä 1-4 kuukaudessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheeni oli tuollainen, samoin sisarusteni perheet ja omanikin, ja naapurini myös. Ennen luulin että kaikki perheet on sellaisia, tajusin että näin ei ole vasta kun pojan tyttökaveri sanoi että meillä on kiva olla kun tehdään kaikkea yhdessä, ja ihmetteli sitä.
Samaa ihmettelivät lastemme kaverit lukioikäisinä kun meille sai aina tulla, tehtin porukalla ruokaa, leivottiin, syötiin yhdessä ja siinä samalla tuli opeteltua myös ruuanlaittoa ja alkoholinkäyttöä. Koskaan ei häirinnyt että me vanhemmat olimme mukana, lapsemme olivat tottuneet tähän.
Kun muut teinit veti pussikaljaa puistossa nämä söivät jotain hyvää ja maistelivat ruokiin sopivia viinejä (toki vasta 18v). Tämä jäi sitten tavaksi ja nyt nämä 30-40+v:t jatkavat perinnettä kavereineen ja lapsineen. Kaverit ovat kiittäneet meitä jälkikäteen teinivuosien kodikkaista päivistä ja illoista.
On olemassa.