Neljä velvoittavaa työpaikkahakemusta kymmenessä vuodessa tekee 480 hakemusta

Kun itse olin työttömänä laitoin viikossa menemään sen vajaa viitisensataa hakemusta. Eipä tarvinnutkaan kauaa olla työttömänä. Kukin tyylillään.

Tuo 4 duunia / kk loppuu tämän vuoden loppuun mennessä. Ja ne ei tarvitse olla työhakemuksia vaan työmahdollisuuden hakua/kyselyä eli riittää kun kysyt jostain firmasta jotain työhön liittyvää.

Yleensä pienillä paikkakunnilla on helppo löytää töitä, sillä niissä asuu oikeastaan aika vähän työikäisiä ja -kykyisiä asukkaita, kun suuri osuus asukkaista on eläkeläisiä.

Osaat siis kertotauluan.

Miten joku ei esimerkiksi vuodessa löydä töitä? Eikö kelpaa se, johon on kyky? Pitääkö olla n.s. pomon paikka vaikkei mitään osaa? En käsitä. Kun siskoni eron jälkeen 8 kotirouvavuoden jälkeen oli pakotettu lähtemään töihin, hän - yo-merkonomi - sai yhdestä firmasta 6 tunnin paikan, jota voisi kutsua sisälähetti/arkistotyöntekijä -nimikkeellä. Palkka matala, arvostuskaan ei korkealla, mutta iloinen hän oli ja eläkekassaankin tuli maksettua. Siitä nousi pikkuhiljaa, kun tiesi voivansa 7 ja sitten 7,5 tuntia tehdä, toimistovirkailijaksi. En mitenkään usko että tämä firma olisi poikkeus! Jostainhan se on aloitettava!