Miten konkurssin tehneet yrittäjät jaksavat katsoa tulevaisuuteen?
Jos velkoja jää satojatuhansia tai enemmän ja kaikki meni. Itselläkin ollut pienet tulot viime vuosina mutta kuitenkin plussan puolella siten ettei ole velkaa. Miten heillä kun velkaa jää hirmuisesti eikä edes työpaikkaa enää. Tätä olen monesti ihmetellyt. Mistä se jaksaminen tulee?
Kommentit (11)
Yrittäjillä on ihan omalainen luonteenlaatu. Löytyy sisua ja uskoa tulevaisuuteen. Jotkut onnistuu, ei ehkä ekalla tai toisellakaan kerralla, tai ei ikinä. Mutta jos onnistuu saavuttamaan tavoitteensa tai ylikin, niin se kaikki on ollut sen arvoista.
Kaikista ei yrittäjiksi todellakaan ole, mutta hattua nostan myös niille jotka uskaltavat tavoitella unelmiaan omalla riskillä.
Se on sitä eläimellistä apinanraivoa, vietti vetää
Ei oo vaihtoehtoja. Mulla on just konkurssiprosessi päällä. En vielä tiedä paljonko jää velkaa. Oon vaan helpottunut kun enää ei tarvitse tuskailla niiden lukemattomien laskujen kanssa joita en pystynyt maksamaan. Kivi vierähti sydämeltä. Nyt elämä järjestykseen ja sitten katsotaan mistä itsensä löytää.
En tehnyt konkurssia, mutta velkaa jäi, yrittäjäksi ajauduin olosuhteiden pakosta ja olosuhteiden pakosta jouduin lopettamaan. Löysin jo ennen lopettamista ihan eri alan töitä, hyvin yksinkertaista mutta palkkaa tuli niin sain velat maksettua, viiden vuoden kuluttua lähdin kouluttautumaan ihan uudelle alalle ja nyt 20v myöhemmin on muutama vuosi työelämää jäljellä.
Tuo velkainen yritystoiminnan lopetus on ollut yksi kivikko elämän varrella, sillä hetkellä kyllä aika raskas, mutta kyse oli kuitenkin vain rahasta.
En sano tätä pahalla. Kokemuksesta 2 yrittäjän 2-4 v seurustelukumppanina ( erottiin sovussa) ja kahden naapurina havaintoni:
Yrittäjillä on oma luonteenlaatunsa. Siis röyhkeys, kyynärpäätaktiikkaa, itsekkyys, mutta myös sisu ja peräänantamattomuus.
Harvoin yrittäjät on empaattisia ja leppoisia.
Luonteessa on siviilissäkin jatkuva voitontavoittelu. Korttipeli täytyy saada voitetuksi, pihapelissä on saatava voitto jne)
Tuolla luonteella selviää ongelmista ja puskee eteenpäin uusin ideoin.
Eikös osakeyhtiö selviä menettämällä vain siihen sijoitetut varat. Se on erillinen yksikkönsä.
Konkurssissa velkojat jää nuolemaan näppejään ja eikun uusi yritys toisella nimellä toimimaan.
(Toki voihan senkin lainoja taata omista varoista)
Olisiko yhtiömuodon valinnalla tekemistä velkavastuiden kanssa. Mutta noin yleisenä ohjeena voisi sanoa kuten niin moni kapitalisti sanoo täällä työttömille että MENE TÖIHIN.
Tämä ei pidä kaikkien yrittäjien kanssa paikkaansa. Itse kärsin liike-elämässä siitä että olen empaattinen.
Selvisin, koska oli pakko. Jollei olisi ollut lapsia, olisin vetänyt itseni kiikkuun tai heittäytynyt auton alle. 14 vuotta oli helv ettiä taloudellisesti konkurssin jälkeen, sen jälkeen alkoi taas ELÄMÄ.
Mitä tästä opin? Tässä maassa konkurssin läpikäynyt yrittäjä on pahempi rikollinen kuin murhaaja.
Kaksi konkurssia tehneenä toimintaolosuhteiden radikaalin muuttumisen johdosta (korona). Velkaa jäi paljon. Niitä on makseltu ja maksellaan vielä seuraavat 5-7v. Vastauksena kysymykseen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa uskoa ja katsoa eteenpäin. En osaa sanoa mistä jaksaminen kumpuaa, olen aina ollut vahvamielinen ja saanut turpaani pitkin elämääni vaihtelevalla tahdilla. Yrittäjyys ei ole luovuttajille.