lapset pienellä ikäerolla miksi aina perustellaan että on sitten seuraa toisilleen

kuin vaikka kaksivuotiaan ja kolmivuotiaan leikit.

että hirveästi seuraa ei ole lapsuusaikana, mutta onhan sitten koko aikuisuus aikaa lähentyä sisarukseensa. Toki jos vanhempi lapsi on superhoivausviettinen, niin saattaa viettää paljon aikaa pienemmän sisaruksen kanssa. Mutta harvat murrosikäiset jaksavat kauaa tarhaikäisen kanssa leikkiä.

Esim vuoden-parin ikäerolla todennäköisesti löytyy yhteisiä leikkejä, viiden ikäerolla taasen välttämättä ei. Riippuu toki lapsistakin.



Meillä kahdella vanhimmalla on kaksi vuotta ikäeroa ja olivat pienempinä kuin paita ja peppu (nyt ovat jo isoja teinejä, toinen liki täysi-ikäinen). Tosin myös kolmosella ja nelosella on kahden ja puolen vuoden ikäero, mutta he eivät ole yhtä paljon leikkineet keskenään. Oletan syynä olevan sen, että kolmonen sai armollisesti =) roikkua isompien leikeissä (ikäeroa esikoisella ja kolmosella 7 vuotta, kakkosella ja kolmosella 5 vuotta).



Pieni ikäero on vanhemmille työläs, mutta on siinä hyvätkin puolensa.

Ovat täysin vieraita toisilleen. Ovat ns. hyvän päivän tuttuja. Kohteliaasti kysytään mitä kuullu ja kiitos hyvää vastataan. Ei ei edes oikeasti kerrota mitä kuuluu puolin eikä toisin.

Ei 10 vuoden ikäerolla välttämättä ole seuraa koska isompi on varmaan suuren osan päivää poissa kotoa.



Ja toki 3- ja 4-vuotiaat leikkivät enemmän yhdessä kun vaikka 7- ja 2-vuotiaat. Meidän esikoinen ainakin joskus hermostuu kun pienet ei ymmärrä mitä pitäisi leikissä tehdä.

Miehelläni on 3 nuorempaa sisrusta, 3-, 11- ja 17-v ikäerolla eikä sisaruksilla varmaan enää voisi olla läheisempiä välejä!

On todella mukavaa seurata vierstä kun tuo nelikko on koossa.

lapset ovat alle 2v ikäerolla ja toinen lapsi haluttiin pienellä ikäerolla, että minä ole nsitten samaan syssyyn pidempään kotona ilman työelämässä pyörähtämistä. Se, että 1v5k ikäinen ja 3v leikkivät paljon keskenään on vain iso mukava bonus, mikä tuli pienellä ikäerolla.

ja muistan aina kun piti pakosta ottaa sisko mukaan leikkimään vaikka olisi halunnut olla kaverin kanssa.

Onhan 11-vuotiaan elämä ihan erilainen kuin 1- ja 3-vuotiaiden!

Tottakai pienellä ikäerolla olevilla lapsilla on todennäköisemmin toisistaan leikkiseuraa kuin sisaruksilla, jolla on iso ikäero.

Eihän sitä kukaan voi kiistää. Tosin ovat ne sitten tappelupukaritkin.

sanoo ihminen jolla on siskoonsa ikäeroa 1,5 vuotta

Veli muutti pois kotoa kun olin n. 10-vuotias, joten en paljoa edes muista ajasta kun hän asui kotona. Pääasiassa muistan miten oli hiljaista ja yksinäistä. Mieheni on myös iltatähti ja hänellä samanlaiset kokemukset, silloin toivoimme molemmat samanikäisiä sisaruksia, meteliä ja ihmisiä ympärille. Niinpä itse halusimme lapsemme pienellä ikäerolla.

Veljeni kanssa 9v ikäeroa ja ei olla leikitty, paremminkin olen aina hoitanut häntä.

on 10 vuotta ikäeroa ja meistä ei takuulla ollut seuraa toisillemme. Minä olin veljelleni ikuinen riippakivi, kun joutui aika paljon hoitamaan mua ja raahaamaan mukanaan. Vasta aikuisiällä olemme lähentyneet. Mun äitini on jälkikäteen kiroillut tyhmyyttään, kun teki lapsensa ripotellen.

Meillä 8v esikoinen juuri pari päivää sitten sanoi että haluaa 1,5 v pikkuveljen mukaan pihalle leikkimään, laskemaan pulkalla, ym. Ja ihan vapaaehtoisesti. Sisälläkin leikkivät yhdessä joka päivä aina kun isompi on kotona ilman omia kavereita.



Itse taas muistan omasta lapsuudestani että 4v ikäero pikkusiskooni oli huono. En itse ollut kiinnostunut hänen kanssaan leikkimisestä ollenkaan. Päällimmäiseksi on jäänyt muistot siitä kun sisko ei osannut leikkiä leikkejä " oikein" ja sitten meni itkemään äitille kun kiukustui. Ei vielä aikuisenakaan olla mitenkään läheisiä. Tullaan toimeen suht ok mutta ei kyllä jaeta mitään henkkoht asioita toistemme kanssa.

eskarissa ja toinen tarhassa. Leikkivät joskus viikonloppuinakin monta tuntia yhdessä ja ovat aina puollustamassa toisiaan ja mikä parasta! tappelevat tosi vähän!



Minulla on isosikoni kanssa 4v ikäeroa ja se on pahin mahdollinen! Kaikkeen olet liian pieni ja sotket vaan ja olet tiellä. Sen sijaan minulla ja pikkuveljellä 15v ikäeroa ja olemme tosi läheisiä - mutta toki aivan erilailla kun omat lapseni.



Eli parhaat välit lapsilla on, kun ikäero pieni tai tarpeeksi suuri

vasta nyt kun veljet on murrosiässä, heistä alkaa olla ihan oikeasti seuraa. Itse halusin lapset pienellä ikäerolla siitä syystä, että heistä sitten ihan oikeasti on seuraa toisilleen. Toista lasta yritettiin melkein vuosi, olisin halunnut vieläkin pienemmän ikäeron lapsille mutta nyt ikäeroa on melkein 3 vuotta. Halusin, ettei esikoisemme ole ainoa lapsi, itse olin 8 vuotta se ainoa lapsi enkä tykännyt olla se ainoa lapsi.

Aikaa kului seuraavat 5 vuotta ja saatiin taas pikkuinen perheeseen. Minä 10 vuotiaana olin sitten jo NIIIIN ISO, että sain tehtäväksi katsoa pinenpien perään. Tästä ikuisesti katkera vanhemmille! Oma lapsuus loppui siin 10 vuotiaana.. Sisarukset olivat siis vain surullinen kokemus minulle.



Tästä viisastuneena hankin omani pinellä ikäerolla(1½v) ja pidän huolen jos ikinä tähän perheeseen lisää siunaantuisi, etten missään tilanteessa tee isommista ISOJA ja laita heitä hoitamaan pikkusisaruksia.



Niin, veljiini en pidä juurikaan yhteyttä..=(

mulla 4 vuotta nuorempi sisko. Naapurissa ei juuri muita lapsia ja mökillä oltiin paljon kesäisin. Äiti aina kehui kuinka hän on niin iloinen kun lapsista toisilleen seuraa vaikka isompi ikäero. Erityisesti kehui kuinka osaan pientä kauniisti leikittää ja huomioida. Oikeasti kaipasin kovasti ikäistäni seuraa, mutta äidin iloisena pitäminen oli myös tärkeää. Halusin lapseni välttävän tuon velvollisuussisaruuden ja lapsillani ikäeroä melkein 13 kk ja kyllä iloa ja vilskettä piisaa!!!

Mun lapsilla on seitsemän vuoden ikäero, mutta kukaan joka on heidät yhdessä nähnyt, ei voi väittää että heistä ei olisi toisilleen seuraa. Yhdessä piirtävät, leikkivät autoilla, junaradalla, pelaavat, vanhempi lukee nuoremmalle ym.

Totuuden nimissä on kerrottava että vanhempi viettää paljon aikaa kavereidensa kanssa, ja silloin kun he ovat meillä niin nuorempi ei mukaan pääse.

Mutta hyvä kaverit noi on, ja sitä seuraa saavat toisistaankin.



Mä en itse tullut ollenkaan toimeen mua 4 vuotta vanhemman siskon kanssa. Me tapeltiin aina ja meillä oli ihan eri kaveripiiri. Nyt vanhempana ei enää riidellä, mutta ei olla hyviä ystäviäkään. Taas pikkuveljeni joka on mua 6 vuotta nuorempi, on myös hyvä ystäväni.