Hei kaikki yli 50-vuotiaat, kertokaa elämän neuvo(ja) 18-30 vuotiaille!

Kaikissa tilanteissa sano itsellesi: tämäKIN menee ohj.

Putkimiehen hommia ei tekoälyt ja robotit ihan ensimmäisenä vie.

Helvetin tyhmä aloitus kun ei ole kerrottu onko kyseessä poika vai tyttö. Siitä tosin 100% varmuudella voi tietää että on kyse tytöstä :D KYS

Opettele tuntemaan itsesi, aseta rajoja. Älä lainaa rahaa, älä takaa kenenkään lainoja. Lue kirjoja ja ole kiinnostunut maailmasta. Kun alat parisuhteeseen puhukaa tärkeistä asioista, älä ala palvelijaksi edes rakkaudesta. Mieti tarkasti ennen lapsen tekoa että jaksatko todella. Jos saat lapsen pidä häntä elämäsi tärkeimpänä asiana ja tue lapsen koulunkäyntiä.

Opettele tuntemaan itsesi ja rajasi. Kuuntele itseäsi. Jos sinulla on tunne, että jokin on vialla, se tunne yleensä on oikeassa.

"Varo punatukkaisia naisia ja vasenkätisiä miekkamiehiä - vai oliko se toisin päin?" Harald Hirmuinen

Vierailija kirjoitti:

"Varo punatukkaisia naisia ja vasenkätisiä miekkamiehiä - vai oliko se toisin päin?" Harald Hirmuinen

punatukkaisilla tytöillä on parhaat pillut.

Life, enjoy it because it is a short trip. 

Elä omatuntosi mukaan. Rakasta, se on asenne. 

Jos hankit lapsia, älä kiirehdi niiden hoitoon viemistä. 

Semmonen neuvo alan valintaan että jos sulla tai perheelläsi ei ole suhteita ylempään keskiluokkaan tai korkeammassa asemassa oleviin (esim. julkinen sektori päällikkö- ja johtajatason ihmisiin), niin valitse sellainen ala josta saat jonkun taidon tai pätevyyden.

Humanistiset alat kehittää ihmisenä paljon, mutta valitettavasti kukaan ei maksa sulle siitä, että osaat historiaa. Samaan kategoriaan kuuluu biologia, maantiede, fysiikka jne. Jos haaveilet aineenopettajan ammatista tai intohimoisesti haluat tutkijaksi, silloin nämäkin alat on ok, mutta jos et, niin valitse joku muu ala. Ilman suhteita itselleen toimeentulon saaminen näiltä aloilta on todella vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkeimpiä valintojasi ovat oikea koulutus ja oikea aviopuoliso. Ne määräävä elämäsi suunnan.

Millä tavalla aviopuoliso määrää elämän suunnan? Moni on yksin, eikä aviopuolisonkaan pidä antaa määtätä.

Muista nauttia nuoruudestasi, se on elämän parhaita aikoja. Nuoruuttas ja terveyttäs et huomaa välttämättä arvostaa, pidät itsestään selvyytenä, mutta kyllä se vanhuus, raihnaisuus ja sairaudet  tulee yleensä jokaiselle, kaiholla sitten  muistelee nuoruuden kultaisia aikoja. Siis nauti ja ole onnellinen nuoruudestasi!

Vietä aikaa rakkaittesi kanssa. Vaikka kuinka tuntuisi että aikaa ei ole enkä viitsi, vietä silti ja pidä yhteyttä. Koska voi tulla se hetki että rakasta ei enää olekaan, ja silloin kaduttaa niiiin paljon, ettei ehditty nähdä.

Sama juttu siinä että jos kuulet että joku läheisesi, sinulle tärkeä ihminen, on huonossa kunnossa, ja todennäköisesti menehtyy lähiaikoina. Älä ajattele, että lähdet hänen luokseen aamulla, tai että ensi viikolla on vapaapäivä, niin silloin sitten. Lähde heti. Itse sain tiedon illalla, ja ajattelin että lähden heti aamulla mummua katsomaan ehkä viimeisen kerran. Illalla katselin vielä telkkaria ja löhösin sohvalla. Aamulla olin pakkaamassa, kun sain soiton, liian myöhäistä. En ole mitään katunut niin paljon.

Sama juttu myös itsesi kanssa. Pyri toteuttamaan haaveesi, mene niitä kohti. Elä, koe, ole onnellinen. Koskaan ei tiedä, milloin on myöhäistä.

Annan tämän neuvon, jota äitini aikanaan minulle tolkutti: opiskele ja hanki rahaa.

Elä kun vielä jaksat heilua.

Älä jää vellomaan kouluaikaisiin mokiin, kukaan niitä ei muista myöhemmin, sillä kaikki ajattelevat vain omia mokiaan. Jos suinkin henkisesti mahdollista tämä pätee myös kiusaamiskokemuksiin. Kouluaikaiset kiusaamiset eivät sinua määritä loppuelämäksesi vaan sinulla on mahdollisuus muuttaa itse suunta, kun muutat pois koti- tai koulupaikkakunnalta.

Kenenkään ei pitäisi asua vuosikymmeniä samassa paikassa oli se sitten kaupunki tai kylä, pitää lähteä kauemmas, jotta ymmärrys kaikenlaisesta monimuotoisuudesta kasvaa. Jos huomaa, että kaipaa kotipaikkakunnalle, voi muuttaa takaisin monia kokemuksia rikkaampana ja tyytyväisenä siitä, että kokeili siipiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde pois Suomesta. Ainoa asia joka on jäänyt kaduttamaan näin vanhempana.

Itse kadun tätä myös kun en nuorena muuttanut ulkomaille ja kokeillut siellä siipiäni. Nyt viisikymppisenä en enää voi (koska työt) enkä uskalla yksin lähteä ja mies ei enää halua lähteä ulkomaille.

eli tyydyn kohtalooni ja tylsään elämääni täällä Suomessa tai teen jotain radikaalia ja otan avioeron ja suututan monta ihmistä sillä päätöksellä.

Ainoa todellinen syy tuli sivulauseessa: "enkä yksin uskalla lähteä".

Ei tarvitse tyytyä tylsyyteen eikä tehdä mitään radikaalia tai ottaa avioeroa tai suututtaa ketään. Ulkomailla voi asua osan vuodesta. Hommaa työ, jota voi tehdä etänä missä vain. Moni viiskymppinen vaihtaa vielä työtä, ja kuuskymppinenkin. Ota rusinat pullasta ja ole ulkomailla silloin kun Suomessa tuntuu tylsältä, esim. loka-marraskuussa ja tammi-helmikuussa. Mutta se vaatii uskallusta. Uskalla!

Vierailija kirjoitti:

Muista nauttia nuoruudestasi, se on elämän parhaita aikoja. Nuoruuttas ja terveyttäs et huomaa välttämättä arvostaa, pidät itsestään selvyytenä, mutta kyllä se vanhuus, raihnaisuus ja sairaudet  tulee yleensä jokaiselle, kaiholla sitten  muistelee nuoruuden kultaisia aikoja. Siis nauti ja ole onnellinen nuoruudestasi!

Minä olen tästä vähän eri mieltä. Terveyshuolet joo voi lisääntyä, mutta nuoruus ei välttämättä ole sitä parasta aikaa noin muutoin. On henkisesti aika rankkaa, keski-iässä on niin paljon mukavampaa.

pidä huoli että sulla on aina omaa rahaa.