Kuolleet lehdet elokuvasta mietteitä
Katsoin elokuvan Kuolleet lehdet ja olen hämmentynyt.
Tiesin kyllä millaisia Kaurismäen elokuvat ovat ja osasin odottaa tiettyä tunnelmaa ja tapaa kertoa tarinaa mutta...
En osannut odottaa että elokuva olisi noin tyhjä, tylsä ja huonosti tehty. Harmitti näyttelijöiden puolesta.
Ja jäin miettimään miksi elokuvasta puhuttiin niin paljon ja miksi kukaan ei uskaltanut kertoa siitä rehellistä mielipidettä.
Kommentit (27)
Minustakin se vaikutti parodialta viimeistään siinä vaiheessa, kun tapahtui raitiovaunun alle jääminen. Parodia tai todella kulunut ja typerä juonenkäänne.
Tykkäsin. Oikein kivaa vaihtelua näihin nykypäivän tohotusleffoihin. Hienosti tuotu esiin asioita eri vuosikymmeniltä. Elokuvahan oli selkeää sarkasmia nykypäivää kohtaan. Mutta elokuva vaatiikin katsojalta analyyttista ajattelua. Siihen ei taida moni taipua tällä palstalla.
En kyllä nähnyt tässä enkä muissakaan Kaurismäen elokuvissa sarkasmia. Jokainen kai projisoi niihin omaa ajatteluaan. Elokuvissa kuvataan suuria sisäisiä muutoksia tai tunteita eleettömästi. Elokuvat vaativat omaa ajattelua ja oivallusta, sitä, että täydentää sitä tyhjyyttä itse.
Naispääosa oli jotenkin liian hieno ns. duunariksi, ehkä se oli se suomenruotsalainen nuotti tai jokin
Vierailija kirjoitti:
Naispääosa oli jotenkin liian hieno ns. duunariksi, ehkä se oli se suomenruotsalainen nuotti tai jokin
Sinusta suomenruotsalaiset ovat kaikki hienoa ja varakasta porukkaa. Ok.
Ymmärrän tuon pointin vähäeleisyydestä ja tyhjien kohtien täyttämisestä omalla ajattelulla.
Ymmärrän ihan täysin ja saan siitä kiinni.
Mutta tämä elokuva oli jotenkin tyhjääkin tyhjempi. Tyhjät kohdat ja pysähtyneisyys oli jotenkin päälleliimattua. Tuli oikeasti tunne että elokuva oli tekemällä tehty, pelkkä kuori.
Ainoa hyvä kohtaus oli maustetyttöjen laulukohtaus, siinä jokin kosketti sisintä ja sain kiinni siitä ihmisen oikeasta tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteesta.
Mutta se olikin Maustetyttöjen ansiota, ei Kaurismäen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon pointin vähäeleisyydestä ja tyhjien kohtien täyttämisestä omalla ajattelulla.
Ymmärrän ihan täysin ja saan siitä kiinni.
Mutta tämä elokuva oli jotenkin tyhjääkin tyhjempi. Tyhjät kohdat ja pysähtyneisyys oli jotenkin päälleliimattua. Tuli oikeasti tunne että elokuva oli tekemällä tehty, pelkkä kuori.
Ainoa hyvä kohtaus oli maustetyttöjen laulukohtaus, siinä jokin kosketti sisintä ja sain kiinni siitä ihmisen oikeasta tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteesta.
Mutta se olikin Maustetyttöjen ansiota, ei Kaurismäen.
Se kohtaus olikin helppo ymmärtää. Voi olla, että oma elämänkokemuskin lisää ymmärrystä. Minussa herää empatia, syvä myötötunto ja lämpö henkilöhahmoja kohtaan, joskus löydän omaa elämääni siellä. Katson kyllä muutenkin paljon tämän genren elokuvia, ns. taideleffoja. Tällainen 'tyhjä' kuvasto ei ole vierasta itselleni.
Kaikesta ei ole kuitenkaan pakko tykätä. Ei ole ihmisen mitta, mikä elokuva tai musiikkiteos puhuttelee. Jos tuntuu tyhjältä, antaa tuntua ja siirtyy seuraavaan.
Kaurismäen veljekset teki alussa pari hyvää elokuvaa. Sen jälkeen monotonisen tylsähköjä.
Sinun mielestäsi se oli tylsä ja tyhjä. Minusta se oli viehättävä ja vähäeleinen. Ikään kuin aikuisten satu, hiukan farssiakin mukana, ja pituus juuri sopiva. Toki siinä tiivistyi aika moni Kaurismäki-tyylin osanen, kuten musiikin käyttö, tarkoin harkitut värit ja se retrotyyli.
Miksi luulet että "kukaan ei uskaltanut kertoa siitä rehellistä mielipidettä"? Koska juuri sinä et siitä pitänyt? Olen kuullut leffan nähneiltä erilaisia mielipiteitä, useimmat positiivisia mutta joillekin se (ja Kaurismäki yleensä) ei vaan nappaa. Ei kaikesta tarvitse pitää.
Tylsä ja ikävystyttävä elokuva. Edes hyvät näyttelijät eivät sitä pelastaneet.
Ainoa Kaurismäki-elokuva, minkä olen katsonut, on Saimaa-ilmiö. Mutta sehän onkin dokumenttielokuva. Nuo "oikeat" Kaurismäki elokuvat ei ole minulle tarkoitettuja. Joitakin olen katsonut muutaman minuutin ja enempää en ole halunnut nähdä koskaan.
Kuolleet lehdet ei minusta tuntunut parodialta Aki K:n elokuvista. Sellaiselta tuntui minusta Laitakaupungin valot, jossa päähenkilö oli muka töissä kauppakeskus Ruoholahdessa, jota näytettiin elokuvassa ihan nykyajassa kiinni olevasti ja realistisesti. Työpäivän jälkeen päähenkilö meni kotiinsa, joka oli samanlainen "pula-ajan jalon työläisen" koti kuin näissä elokuvissa aina. Ristiriita oli niin outo että meni jo parodian puolelle.
Outoudessaan Aki Kaurismäen tai vaikka Wes Andersonin elokuvat ovat turvallisia, aina tietää mitä sieltä on tulossa. Itse katselen visuaalisena ihmisenä heidän ohjauksiaan värimaailmojen takia vähän kuin liikkuvia tauluja katselisin ja juoni on toisarvoinen. Ymmärrän mitä ap tarkoittaa Kuolleiden lehtien "tyhjyydellä", mutta itse näin sen hassuutena ja ilmavuutena.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin äsken elokuvan Skimbatytöt. Se oli hyvä.
Minä taas katsoin Best of Sarah Young Godless of Love
ja oli muuten hyvä sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin äsken elokuvan Skimbatytöt. Se oli hyvä.
Minä taas katsoin Best of Sarah Young Godless of Love
ja oli muuten hyvä sekin.
Minusta Teresa Orlowski on parempi!
Katsoin sen ilmaisnäytöksenä. Jälkeenpäin totesin, kuten kaverinikin, että en olisi halunnut tuosta maksaa. En tiedä minkälaisia sisäisiä tunteita ja elämiä ihmisillä on. Jos nämä otokset nyt niitä kuvaavat. Mutta kovin kaukana ovat omistani. Ajatukset harhailivat välillä, kaikista tylsimmissä kohdissa.
Kamalaa jos ulkomailla luullaan suomalaisia ihmisiä tuonkaltaisiksi. Vatanen oli kyllä hyvä. Mutta roolihenkilö outo.
Kamalaa, jos kaikki ulkomaalaiset luulevat amerikkalaisia samanlaisiksi kuin ihmiset Wes Anderssonin elokuvissa.
Se oli vähän niinkuin parodia Kaurismäen elokuvista? Tai ei sopinut enää tähän aikaan? Mutta Jussi osaa näytellä vähäeleisesti ja tykkään Kaurismäen elokuvien tunnelmasta