Mikä on mielestäsi syy nykyisten nuorten / lasten/ lapsiperheiden pahoinvointiin?

Kun pitää mennä yhdeksäksi töihin, päästä hyvässä lykyssä viideltä, hakea lapset, heittää niille ruoat naaman eteen, päästä itse kuntosalille ja jumppaan, tulla kotiin, kuskata nico-petteri harrastuksiin, tulla taas kotiin, pestä pyykit ja laittaa lapset nukkumaan, miettiä seuraavan päivän ohjelmaa, tutkia mistä trendikkäimmät austeet ja huonekalut löytyy....

Lapset ovat siinä pyörityksessä vain yksi pyörityksessä oleva osa niinkuin esim. uudet huonekalut ja niiden hankinta.



Koko ajan on jotakin. Ei osata olla vaan. Jos ei mitään tekemistä ole niin pitää lähteä shoppaamaan.



Hyvässä lykyssä ihminen on ajanut itsensä jo siihen pisteeseen ettei se osaa enää edes yöllä nukkua vaan valvoo ajatustensa kanssa. "Naapurilla on uusi Mersu maasturi, miten ihmeessä niillä on varaa tms. Miten me voitaisiin saada vaihtoon tuo alaluokan Toyota Avensis"



Ihmiset ovat liian turhamaisia ja kyllä minäkin toisissa asioissa valitettavasti kuulun tähän joukkoon, niin kuin me kaikki.

mun mielestä. Eli jokaisen pitää huolehtia itsestään, ja just vaikka sitä lastenhoitoapua on monien nuorten perheiden vaikea saada. Ennen sukupolvet asuivat samoissa tiloissa, ja siinä oli äidin helppo kipaista navettatöihin, kun pappa jäi vahtimaan lapsia ja mummo teki sillä aikaa ruokaa. Näin siis oikeesti. Ja arvatkaapa vaan kuinka nykyään minä teen. Ensin puen ja pakkaan lapset autoon ja vien mummolaan hoitoon, sitten menen navetalle ja teen työt, sitten haen lapset mummolta ja puen ja pakkaan taas ja ajan pikapikaa kotiin laittamaan niille vielä ruokakin. On oikeesti paljon isompi juttu.



Ja sit just se koko kylän kasvattaminen puuttuu. Joku kun näkee lapsen tekevän pahojaan kylällä, niin sille käännetään vain selkä, ettei tarvi puuttua asiaan. Tai jos nähdään tuttavaperheessä pahoinvointia, niin ei uskalleta edes kysyä, että kuinka heillä menee, ja varmaan ei sitä lastenhoitoapua tarjota ainakaan.

että tuo työelämän muutos näkyy täällä maallakin selvinä lukuina. Kun 20 vuotta sitten maatilojen keskimääräinen peltomäärä oli 15 hehtaaria, niin nyt se on yli 30 hehtaaria. Tai kun 15 vuotta sitten meille rakennettiin uusi navetta, niin se tehtiin 20 lehmälle, eikä isommista edes puhuttu. Ja nykyään kukaan ei rakenna uutta navettaa alle 80 lehmälle.



Eli nuo määrät on muuttuneet niin huiman moninkertaisiksi, että jos muualla työelämässäkin kertoimet on samat, niin ei ihme, jos paineet on kovat. Toki maallakin koneet on kasvaneet ja automatisointi lisääntynyt, mutta ei työmäärä noilla luvuilla kuitenkaan vähenemään päin ole. Ja suurien yksiköiden hallinnointi, rahoittaminen ja vastuu kaikesta on valtava.

mun lapsuudenkaverin äiti oli kaupassa töissä, ja hän oli kotona arkisin viimeistään viideltä ja lauantaisin yhden maissa, jos oli töitä. Sunnuntaisin ei ollut koskaan töissä.

perheessäni oleva tukilapsi oireilee pahasti ja huoli herännyt. Vastaus ei ole huostaanotto, äiti huolehtii kyllä lapsistaan ja on lapselle tärkeä. Mutta pahoinvoiva tämä 11 v on, ja pitäisi alkaa vyyhtiä selvittämään.

No, tukilapsi kun on, tuen tarpeellekin taustaa tietysti löytyy. Pelottaa ajatella mitä tämä lapsi on 15 - vuotiaana, jos apua ei lisää löydy.

kun äiti sanoi, että nykyään ei enää ole edes siivouspäivää. Kun kuulemma ennen joka talossa siivottiin ja leivottiin lauantaisin, niin se oli jotkin selkeää, että niin tekevät kaikki. Mutta jos nykyään yrität pyhittää lauantain kotitöille, niin ei olekaan niin yksinkertaista, kun on kaikenlaisia tapahtumia, lasten harrastuksia, vanhempainyhdistyksen talkoita, juhlia, jne lauantaisin. Kun koko muu maailma hyrrää ja pyytää ja kutsuu mukaan, vaatiikin, niin se selkeä rytmi viikossa on kadonnut.



Nyt tosiaan kuulostaa hassulta se ajatus, että jokaisessa perheessä vain siivottaisiin ja leivottaisiin lauantaina. Mutta ei se siihen jää. Ei pyhäkään ole enää pyhää ja lepoa, vaan sunnuntaisin tehdään ihan kaikkea sitä mitä arkenakin, eivätkä ihmiset lepää ikinä!



Ihmekös tuo on. kun voidaan pahoin.

aikuisia. Kaikki haluavat vain viihtyä ja nauttia ja saada elämyksiä jne. Kukaan ei halua olla vastuussa mistään.

Kaikkien pitäisi olla reippaita, menestyviä ja pärjätä ihan yksin. Yhteisöllisyys on nollassa. Kun on nähnyt muunlaisiakin perhe- ja yhteisömalleja läheltä, huomaa niin selvästi sen eron. Ei ole niin suuria paineita mihinkään, kun tietää, että aina joku on siinä lähellä ja rakastaa, vaikka epäonnistuisi. Silloin on paljon helpompi lähteä suureen maailmaan tekemään omia henkilökohtaisia urotekoja (jotka ei ehkä muille ole urotekoja, mutta itselle tärkeitä).

niin omakohtaisesti voin sanoa, että ajattelemattomat ja itsekkäät isovanhemmat, jotka eivät ajattele kuin itseään, tai ovat muuten vain niin saatanan juntteja, että eivät osaa asettua lapsiperheen asemaa, vaan ovat jopa omia lapsia suurempi riippakivi ja vievät viimeisetkin voimat. Kyllä vielä vuosi kymmeniä sitten suvusta pidettiin huolta, eikä eläkeläiset asettaneet itseään ja nautintojaan etuusijalle.



Näin on käynyt sukupolvelle, jonka elämä on ollut jatkuvaa taloudellista nousua ja inflaatio on maksanut asunnot, eivätkä ole oppinut ymmärtämään, miten vaikeaa on elättää perhe ja maksaa opinto- ja asuntolainat omalla työllä. Toisin kun on käynyt 70 luvun alussa asuntonsa ostaneille huolettomille duunareille (ei opintolainoja, asuntolainat hoiti inflaatio, lapsia tehtiin liian vähän (nykyine huoltosuhde on perseestä ja taloudellista kasvua hidastaa työntekijäpula), jatkuva talouskasvu jonka seurauksena asiat meni vain aina paremmin ja paremmin, siitäkin huolimatta, että työelämän vaatimustaso ei vastaa nykyistä työelämää mitenkään).