vitsit et saa kyyneleet nousemaan silmiin kaikki vauvauutiset
sunnuntaina kuulin, että tuttavani odottaa lasta.
tänään keskiviikkona kuulin, että kaksi puolituttuani saa keväällä vauvan ja että eräs puolituttuni on sunnuntaina synnyttänyt.
monetkohan vauvauutiset kuulen huomenna.
meillä yritystä takana yli kaksi vuotta ilman tulosta.
Kommentit (19)
ja siis tänään torstaina en kuullut yhtään vauvauutista. ei sentään joka päivälle. :)
ap
Lasta yritetty yli 2v ja hoidot ollut käynnissä kohta vuoden. Lähipiiri sikiää ja sikiää!
Olen jo nyt TODELLA katkera ja kateellinen, voin vain kuvitella mitä tämä on kahden vuoden kuluttua KUN meille ei vieläkää ole vauvaa tulossa!!
Turha kitkuttaa noin pitkä aika ilman tietoa. Toki voi olla, että tarvitaan ns. " järeämpiäkin" hoitoja, mutta ei sekään niin kamalaa ole. Ihan oikeasti, vuosi yritystä riittää -sitten kannattaa jo vähän tutkia. Tämä on nyt vähän jälkiviisautta, joten tarttukaahan nyt härkää sarvista ja selvittäkää onko jotain vikaa.
terv. kahden lapsen äiti, toinen koeputkella ja toinen yllärinä " luomuna" (ja hyvin on vielä muistissa lapsettomuusajan tuskat, ymmärrän ap:n tunteet täysin)
Kateus ja katkeruus on ihan hyväksyttäviä asioita lapsettomuudesta kärsivälle ihmiselle, niiden ei pidä vain antaa kasvaa liian suuriksi...
Me olemme kärsineet lapsettomuudesta nyt 4v, takana on yksi hyvin alkanut raskaus joka kuitenkin päättyi rv22 kun todettiin että ihana esikoistyttäremme ei ollut valmis tähän maailmaan ja oli menehtynyt jo rv16+. Hänellä todettiin vakava kehityshäiriö, joka kuitenkin (onneksi) oli vain huonoa onnea, ei siis mitään mihin olisin voinut itse vaikuttaa tai mikään mikä olisi johtunut mistään..
Olin tyttäremme lasketun ajan tienoilla niin kateellinen ja katkera ettei sitä moni uskoisi. En pystynyt tapaamaan kuin omia kummilapsiani, muiden vauvat saivat surun aina liian pintaan..
Vielä edelleen, vaikka tuosta menetyksestä tulee kohta 1,5v täyteen, suru nostaa päätään ja olen vauvauutisista " kateellinen" . Eihän se minulta ole pois vaikka joku muu tulee raskaaksi tai saa vauvan, se vain muistuttaa niin paljon siitä mitä minä en saanut kokea ja mikä on meille niin vaikeaa... Jatkamme lapsettomuushoitoja parhaillaan julkisella puolella ja osaksi olemme toivomme jo menettäneet. Tähän tulevaan hoitoon emme ole ladanneet toiveita ja odotuksia, jottemme pettyisi niin kovin. Elämän on jatkuttava vaikka kuinka koskee..
Jaksamisia sinulle ap oikein kovasti
Vierailija:
Kateus ja katkeruus on ihan hyväksyttäviä asioita lapsettomuudesta kärsivälle ihmiselle, niiden ei pidä vain antaa kasvaa liian suuriksi...Me olemme kärsineet lapsettomuudesta nyt 4v, takana on yksi hyvin alkanut raskaus joka kuitenkin päättyi rv22 kun todettiin että ihana esikoistyttäremme ei ollut valmis tähän maailmaan ja oli menehtynyt jo rv16+. Hänellä todettiin vakava kehityshäiriö, joka kuitenkin (onneksi) oli vain huonoa onnea, ei siis mitään mihin olisin voinut itse vaikuttaa tai mikään mikä olisi johtunut mistään..
Olin tyttäremme lasketun ajan tienoilla niin kateellinen ja katkera ettei sitä moni uskoisi. En pystynyt tapaamaan kuin omia kummilapsiani, muiden vauvat saivat surun aina liian pintaan..
Vielä edelleen, vaikka tuosta menetyksestä tulee kohta 1,5v täyteen, suru nostaa päätään ja olen vauvauutisista " kateellinen" . Eihän se minulta ole pois vaikka joku muu tulee raskaaksi tai saa vauvan, se vain muistuttaa niin paljon siitä mitä minä en saanut kokea ja mikä on meille niin vaikeaa... Jatkamme lapsettomuushoitoja parhaillaan julkisella puolella ja osaksi olemme toivomme jo menettäneet. Tähän tulevaan hoitoon emme ole ladanneet toiveita ja odotuksia, jottemme pettyisi niin kovin. Elämän on jatkuttava vaikka kuinka koskee..
Jaksamisia sinulle ap oikein kovasti
ä teet nyt heille.
Häpeä aikuinen ihminen. Et saa lasta ennen kuin kasvat aikuiseksi.
minusta on oikein olla tapaamatta raskaana olevia henkilöitä tai pienten vauvojen äitejä, jos kokee, et se tekee liian kipeää.
itse en välttele tapaamista. ja kun kuulen vauvauutisia ja jos kertoja huomaa, et silmäkulmani kostuu, niin voihan hän aina ajatella, että liikutun hänen onnestaan.
yleensä itku tulee kuitenkin vasta kotona, kun olen yksin. niinkuin nyt.
vaan ei tilanteeni nyt niin kovin onneton ole: elämässäni on paljon muuta sisältöä (positiivista ja negatiivista) sen lisäksi että elämääni kuuluu vaikeus raskautua.
ap
Mulla oli sama juttu muutama vuosi sitten. Monta kaveriani sai lapsen ja aina jouduin näyttelemään onnellista kaverieni puolesta vaikka omaan sisimpään sattui niin pirusti.
Suosittelen menemään tutkimuksiin. Meillä ei lapsettomutta kestänyt kuin 1,5 vuotta. Vuoden yrittämisen jälkeen mentiin tutkimuksiin ja raskautumisen estona oli vain tukkeutuneet munatorvet. Sairaalassa ruiskutettiin suolaliuosta torviin ja ne saatiin auki. Seuraavasta kierrosta raskaaksi. Nyt meillä suloinen 2,5 v poika.
Raskaaksi tulon tai raskauden jatkumisen vaikeuksista kärsivien kannattaisi puhella asiasta, ei pelkästään toisten lapsettomuudesta kärsivien sekä lääkärin kanssa, vaan rohkeasti myös lapsen saaneiden ja erityisesti monta lasta saaneiden äitien kanssa.
Lapsia saaneilla kun on monenlaista erityistietoa siitä aiheesta, ja varmasti ovat halukkaita auttamaan, neuvomaan ja ohjaamaan, kunhan saavat pari minuuttia suunvuoroa lapsiltansa.
Ja jos tuolla lapsettomuuspalstalla käytetty kieli tuntuu salakieleltä, niin kysele siellä, kyllä joku vastailee, ja vauvakuume-palstalla ainakin on silloin tällöin sanastoketju, jonka voisit löytää haulla. Ne ovat aiheeseen liittyvien termien lyhennelmiä, eikä niitä missään muualla juuri käytetä...
ihmeitä tapahtuu mutta hirveän harvoin...
Kaikki tunteet ovat ihna yhtä oikein, Jos ei niitä itselleen salli, ne purkautuvat jotain paljon tuhoisampaa kautta. Joten itkeminen kun itkettää ja omien tunteiden tunnistaminen vaikka kateudeksi on harvinaisen tervettä ja hyvä. Ja ainut tapa ikinä päästä niistä tunteista eteenpäin. Voimia sinulle. Itse tunnen perheitä joissa on luomuna ihan vuosia lasta toivottu, ja kyllä niitä sitten kuitenkin syntyy. On totta myös että lapsettomuuden syy voi olla ihan yksinkertainen ja melko ongelmattomasti hoidettavissa, esim keltarauhashormoonin puute.
Ap! Menkää tutkimuksiin! Julkisella sektorilla saa aika helposti hoitoja, mutta jonot ovat pitkät, joten kiiruhtakaa!
-tiedän miltä tuntuu
ja ajattelin jokaisen raskaana olevan kohdalla, että ehkä tuokin on kärsinyt lapsettomuudesta ja tullut sitten hoitojen avulla raskaaksi, se on siis mahdollista myös minun kohdallani jonain päivänä. Ja niinhän se oli :-)
lapsettomuuspuolella puhutaan jotain ihmekieltä. en ymmärrä sitä kun me ollaan yritetty toistaiseksi vaan luomuna.
ap
no surusta, etten ole raskautunut. onko se hyväksyttävää?
ap
Meillä oli jo yksi lapsi ja kun sitten " päätimme hankkia sen toisen" , kävi ilmi ettei sitä noin vaan hankitakaan... Parin vuoden yrityksen jälkeen hakeuduimme (miehen aloitteesta) tutkimuksiin, itse olisin ehkä tyytynyt siihen yhteenkin, mutta mies oli sitä mieltä että kaikki keinot on käytävä läpi, ja jos mikään ei auta, niin sitten tyydytään kohtaloomme. Ja sanoi vielä että kyllä sitä varmasti jälkeenpäin mietityttäisi aika lailla, jos ei olisi koettanut kaikkia mahdollisia keinoja ja jossittelisi, että entäs jos sittenkin olisi tärpännyt, jos olisimme kokeilleet sitä tai tätä.
No, meillä sitten koeputkihedelmöitys toisella kerralla tärppäsi kaksinkerroin :-)
Eli sen sijaan että suret asiaa, ala tehdä sen eteen jotain. Tsemppiä, kyllä se Elämä yleensä järjestää asiat parhain päin, kun sille sopii, ei välttämättä juuri silloin kun itse haluaisi...
ok, kiitän!
jäin vielä miettimään kateutta. kyllä se taitaa olla niin, että olen joillekin kateellinen. että he odottavat jo kolmatta tai neljättä lastaan. ja että he tulevat raskaaksi, vaikka heillä on ikääkin enemmän kuin minulla. itse olen ' vasta' 31 v.
ap