Kauniita runoja linnuista? Tai joissa lintu mainittu.

Nocturne

Katri Helenan biisi "Lintu ja lapsi"

Katri Valan runot

Kaksi varista

Kiurun pesä.

Voitteko kopsata esimerkkejä lintuaiheisista runoista? Tulee hyvä mieli niistä. 

The Raven

BY EDGAR ALLAN POE

Once upon a midnight dreary, while I pondered, weak and weary,

Over many a quaint and curious volume of forgotten lore

    While I nodded, nearly napping, suddenly there came a tapping,

As of some one gently rapping, rapping at my chamber door.

Tis some visitor, I muttered, tapping at my chamber door

            Only this and nothing more.

    Ah, distinctly I remember it was in the bleak December;

And each separate dying ember wrought its ghost upon the floor.

    Eagerly I wished the morrow;vainly I had sought to borrow

    From my books surcease of sorrowsorrow for the lost Lenore

For the rare and radiant maiden whom the angels name Lenore

            Nameless here for evermore.

    And the silken, sad, uncertain rustling of each purple curtain

Thrilled mefilled me with fantastic terrors never felt before;

    So that now, to still the beating of my heart, I stood repeating

    Tis some visitor entreating entrance at my chamber door

Some late visitor entreating entrance at my chamber door;

            This it is and nothing more.

    Presently my soul grew stronger; hesitating then no longer,

Sir, said I, or Madam, truly your forgiveness I implore;

    But the fact is I was napping, and so gently you came rapping,

    And so faintly you came tapping, tapping at my chamber door,

That I scarce was sure I heard youhere I opened wide the door;

            Darkness there and nothing more.

    Deep into that darkness peering, long I stood there wondering, fearing,

Doubting, dreaming dreams no mortal ever dared to dream before;

    But the silence was unbroken, and the stillness gave no token,

    And the only word there spoken was the whispered word, Lenore?

This I whispered, and an echo murmured back the word, Lenore!

            Merely this and nothing more.

    Back into the chamber turning, all my soul within me burning,

Soon again I heard a tapping somewhat louder than before.

    Surely, said I, surely that is something at my window lattice;

      Let me see, then, what thereat is, and this mystery explore

Let my heart be still a moment and this mystery explore;

            Tis the wind and nothing more!

    Open here I flung the shutter, when, with many a flirt and flutter,

In there stepped a stately Raven of the saintly days of yore;

    Not the least obeisance made he; not a minute stopped or stayed he;

    But, with mien of lord or lady, perched above my chamber door

Perched upon a bust of Pallas just above my chamber door

            Perched, and sat, and nothing more.

O la paloma blanca. 

Kiurun tupa 

Suviyö oli valkea, hiljainen.

Jo vaikeni laulut lintujen.

Sadat aarteet kukkain aarnion

ne kasteen hopeahelmiss' on.

Vähän häilyy metsä heinien,

joku käy ohi kiurun tupasen.

Joku kulkee kautta kesäyön.

Ihan säikkyin lyö emo kiurun syön.

Emo kiuru raotti oveaan;

"Kuka siellä? - meillä jo nukutaan."

Kävi polkua neito ja onneaan

hän lauloi yöhön valkeaan.

Kukat taipui alla askelen

ja laulun onnenkylläisen.

Sydän pienen kiurun värähtää

sitä kuullen laulun helinää...

kunis sävelet hiljaa häipyy pois

kuin hopeiset tiu'ut soineet ois.

"Hän laulaa laulua armaalleen",

hymys kiuru tupaansa pienoiseen.

Yli sinisen salmen rantahan

joku souti neitoa vastahan.

Ja yö oli vaiti ja valkea niin.

Taas kiurun tuvassa nukuttiin.

(jatkoa edelliselle, oli liian pitkä viesti)

Then this ebony bird beguiling my sad fancy into smiling,

By the grave and stern decorum of the countenance it wore,

Though thy crest be shorn and shaven, thou, I said, art sure no craven,

Ghastly grim and ancient Raven wandering from the Nightly shore

Tell me what thy lordly name is on the Nights Plutonian shore!

            Quoth the Raven Nevermore.

    Much I marvelled this ungainly fowl to hear discourse so plainly,

Though its answer little meaninglittle relevancy bore;

    For we cannot help agreeing that no living human being

    Ever yet was blessed with seeing bird above his chamber door

Bird or beast upon the sculptured bust above his chamber door,

            With such name as Nevermore.

    But the Raven, sitting lonely on the placid bust, spoke only

That one word, as if his soul in that one word he did outpour.

    Nothing farther then he utterednot a feather then he fluttered

    Till I scarcely more than muttered Other friends have flown before

On the morrow he will leave me, as my Hopes have flown before.

            Then the bird said Nevermore.

    Startled at the stillness broken by reply so aptly spoken,

Doubtless, said I, what it utters is its only stock and store

    Caught from some unhappy master whom unmerciful Disaster

    Followed fast and followed faster till his songs one burden bore

Till the dirges of his Hope that melancholy burden bore

            Of Nevernevermore.

    But the Raven still beguiling all my fancy into smiling,

Straight I wheeled a cushioned seat in front of bird, and bust and door;

    Then, upon the velvet sinking, I betook myself to linking

    Fancy unto fancy, thinking what this ominous bird of yore

What this grim, ungainly, ghastly, gaunt, and ominous bird of yore

            Meant in croaking Nevermore.

    This I sat engaged in guessing, but no syllable expressing

To the fowl whose fiery eyes now burned into my bosoms core;

    This and more I sat divining, with my head at ease reclining

    On the cushions velvet lining that the lamp-light gloated oer,

But whose velvet-violet lining with the lamp-light gloating oer,

            She shall press, ah, nevermore!

(ja vieläkin jatkuu)

    Then, methought, the air grew denser, perfumed from an unseen censer

Swung by Seraphim whose foot-falls tinkled on the tufted floor.

    Wretch, I cried, thy God hath lent theeby these angels he hath sent thee

    Respiterespite and nepenthe from thy memories of Lenore;

Quaff, oh quaff this kind nepenthe and forget this lost Lenore!

            Quoth the Raven Nevermore.

    Prophet! said I, thing of evil!prophet still, if bird or devil!

Whether Tempter sent, or whether tempest tossed thee here ashore,

    Desolate yet all undaunted, on this desert land enchanted

    On this home by Horror hauntedtell me truly, I implore

Is thereis there balm in Gilead?tell metell me, I implore!

            Quoth the Raven Nevermore.

    Prophet! said I, thing of evil!prophet still, if bird or devil!

By that Heaven that bends above usby that God we both adore

    Tell this soul with sorrow laden if, within the distant Aidenn,

    It shall clasp a sainted maiden whom the angels name Lenore

Clasp a rare and radiant maiden whom the angels name Lenore.

            Quoth the Raven Nevermore.

   Be that word our sign of parting, bird or fiend! I shrieked, upstarting

Get thee back into the tempest and the Nights Plutonian shore!

    Leave no black plume as a token of that lie thy soul hath spoken!

    Leave my loneliness unbroken!quit the bust above my door!

Take thy beak from out my heart, and take thy form from off my door!

            Quoth the Raven Nevermore.

    And the Raven, never flitting, still is sitting, still is sitting

On the pallid bust of Pallas just above my chamber door;

    And his eyes have all the seeming of a demons that is dreaming,

    And the lamp-light oer him streaming throws his shadow on the floor;

And my soul from out that shadow that lies floating on the floor

            Shall be liftednevermore!

"Turhaan pyydän armahdusta, järkkymättä korppi musta istuu päässä veistokuvan, hievahda ei paikaltaan. Unelmissaan vain se mailla hornan liikkuu irvokkailla, kun sen varjo aaveen lailla illoin kasvaa lattiaan varjo synkkä, raskas, josta sieluni ei nousemaan pääse enää milloinkaan."

Sä olet lintu, joka ei oppinut lentämään

Et siipiäsi koskaan oo päässyt käyttämään

Juopuneena jumalat sun kohtalosi arpoivat

Synnyit pesään pimeään kylmyydestä kärsimään

Kukkuruu

Kuule kuinka pihapuun

Kyyhkynen hiljaa laulaa

Kukkurukuu

Taivaalle on noussut kuu

Tuulikin huokaa

Kukkurukuu

Ne sydämesi särkivät, mut siipesi ehjät on

Vielä voit valita itselles toisenlaisen kohtalon

Ja tulee sekin päivä, kun lähdet lentämään

Saat vapaudessa laulaa ja illan tullen käydä lepäämään

Kukkuruu

Kuule kuinka pihapuun

Kyyhkynen hiljaa laulaa

Kukkurukuu

Taivaalle on noussut kuu

Tuulikin huokaa

Kukkurukuu

Kukkurukuu

Kuule kuinka pihapuun

Kyyhkynen hiljaa laulaa

Kukkurukuu

Taivaalle on noussut kuu

Tuulikin huokaa

Kukkurukuu

Lähde: Musixmatch

Lauluntekijät: Mariska / Jaakko Jakku / Klaus Suominen / Luis Herrero

Miksi minusta käännösrunoja on helpompi hahmottaa? Luen André Bretonin runokirjaa, ja minun on helpompi visualisoida niitä, kuin tuota yllä olevaa runoa. 

Vierailija kirjoitti:

Sä olet lintu, joka ei oppinut lentämään

Et siipiäsi koskaan oo päässyt käyttämään

Juopuneena jumalat sun kohtalosi arpoivat

Synnyit pesään pimeään kylmyydestä kärsimään

Kukkuruu

Kuule kuinka pihapuun

Kyyhkynen hiljaa laulaa

Kukkurukuu

Taivaalle on noussut kuu

Tuulikin huokaa

Kukkurukuu

Ne sydämesi särkivät, mut siipesi ehjät on

Vielä voit valita itselles toisenlaisen kohtalon

Ja tulee sekin päivä, kun lähdet lentämään

Saat vapaudessa laulaa ja illan tullen käydä lepäämään

Kukkuruu

Kuule kuinka pihapuun

Kyyhkynen hiljaa laulaa

Kukkurukuu

Taivaalle on noussut kuu

Tuulikin huokaa

Kukkurukuu

Kukkurukuu

Kuule kuinka pihapuun

Kyyhkynen hiljaa laulaa

Kukkurukuu

Taivaalle on noussut kuu

Tuulikin huokaa

Kukkurukuu

Lähde: Musixmatch<

Tuo oli hieno. Ymmärsin sen. Kaikki sanat olivat merkityksellisiä. Minua vaivaa, jos en pysty visualisoimaan runoa. Jos on sanoja, jotka eivät selkeästi ole merkityksellisiä. 

Muuttolinnun nään ylitseni lentävän kaukaiseen rantaan

Meitä jokin yhdistää, mietin nyt ja ymmärrän: Tuuli lintua kantaa

Muistot, jotka jäi jo taa, mutta pitää otteessaan, niistä pois päin lennän

Mutta siivet ovat raskaat niin

Lennä lintu, mene jo kun nousee aurinko

Päässyt olet viimein kaipaamiisi uusiin maisemiin

Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois ja minut sinne, missä alkaa voi

Uuden päivän, uuden huomisen, jättää voin viimein muistot eilisen

Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois

Joskus muutos saa niin paljon lunastaa, se tekee matkasta raskaan

Täytyy uskaltaa, tuntemattomaan, minun lähteä matkaan

Tiedän, että jättää pois paljon täytyy jotta voin

Päästä viimein kaipaamiini uusiin maisemiin

Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois ja minut sinne, missä alkaa voi

Uuden päivän, uuden huomisen, jättää voin viimein muistot eilisen

Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois

Tuuli muuttolinnun kantaa kohti taivaanrantaa

Mä sitä seuraan katseellain kuin vanhaa ystävää

Sen kevyt lento mulle toivonkipinänsä antaa

En kauaa enää kanna mukanani tätä taakkaa, tätä taakkaa

Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois ja minut sinne, missä alkaa voi

Uuden päivän, uuden huomisen, jättää voin viimein muistot eilisen

Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois

( Kaija Koo: Tulkoon tuulet )

Esittely

Videot

Sanoitukset

Ensisijaiset tulokset

Kattoikkunaan

sateen varjot lankeaa

On syksyn ensimmäinen yö

Kadulla autoja

vilkkuu keltaista katolla

Kesän jatkaminen on taksin työ

Istuu harmaa lintu laudalle ikkunan

sille ojennan marjan pihlajan

Tähtitorninmäen suunnalta kuuluu

kun vanhus kävelyttää keppiään

Iltapunssi on juotu, vaimovainaalle ajatus suotu

on aika mennä lepäämään.

Nousee harmaa lintu laudalta ikkunan

sille toivotan hyvän matkan.

Ja jokainen tahtoo olla huoleton

niinkuin siipiveikko tuo harmaa on

ja lentää yli kattojen

ja liitää halki taivaiden

ei saa edes tietää mitä on huominen

Siipiveikko kaiken ottaa lainaan vaan

eikä takaisin maksaa aiokaan

hyvä noste korkealle vie

yöllä kauniilta näyttää moottoritie

ja aamulla saa herätä mistä lie

ilmasilta vie

Kattoikkunaan

työntää lumi valkeaa

talven ensi aamu aukeaa

Kahvikuppiin tummaan

torimummo tuijottaa

ja sanoo tänään kauppa kannattaa

Elämä on kuin hiillos; se alkaa sammumaan

kun päivän täyteen saan ja käyn nukkumaan

Ja jokainen tahtoo olla huoleton

niinkuin siipiveikko tuo harmaa on

ja lentää yli kattojen

ja liitää halki taivaiden

ei saa edes tietää mitä on huominen

Siipiveikko kaiken ottaa lainaan vaan

eikä takaisin maksaa aiokaan

hyvä noste korkealle vie

yöllä kauniilta näyttää moottoritie

ja aamulla saa herätä mistä lie

ilmasilta vie

Ja jokainen tahtoo olla huoleton

niinkuin siipiveikko tuo harmaa on

ja lentää yli kattojen

ja liitää halki taivaiden

ei saa edes tietää mitä on huominen

Kaija Koo: Siipiveikko

Rakastan sinua merten edessä / punaisena kuin muna kun se on vihreä / kanniskelet minua metsäaukiolla / käsissä pehmeänä kuin viiriäinen.

 

André Breton

Piipii pikkuinen lintu

Paleltaako jalkojas

Koivunoksalla ollessas

Marjan varrella maatessas?