Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan teistä päässyt yli vihasta ja katkeruudesta kun on tapahtunut jotain ikävää?
15.03.2024 |
Miten? Tajusin miten paljon oon menettänyt ja en ole voinut olla onnellinen ja menestyä. Kaikkea on siis tapahtunut, kiusaamista, läheisten kuolemia jne.
Kommentit (26)
Kyllä tämä tästä! Varmasti pitkä tie, mutta sen arvoista.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna anteeksi enkä unohda. Jos ajattelen tiettyjä henkilöitä niin viduttaa ihan sikana. En silti ole mitenkään katkeroitunut, tai vihaa ketään. Minulla ei tämän asian kanssa ole mitään ongelmaa, ihmettelen jos jollain muulla on.
En vihaa enkä ole katkera, olen vain lopussa ja tuhottu.
Se ihmetyttää, että kun joku ensin hyväksikäyttöä ja tuhoaa, ja pääsen pakoon ja yritän selvitä vain omissa oloissani, miksi pitää palata jälkikäteen pilkkaamaan ja talloomaan vähän lisää? Sadistinen ihminen on ilmeisesti myös pakkomielteinen, ja on vain saatava kaikki irti?
Mitä tuhoutuneempi uhri on, sitä enemmän tämä herättää vihaa sadistissa, koska näkee oman hirveytensä uhrissa?
Ikävä kyllä olen joutunut saman kohtelun kohteeksi useamman kerran. Tässä vaiheessa olen kiitollinen enää jokaisesta aamusta, johon jaksan herätä.
En ole koskaan katkeroitunut koska hyväksyn totuudet, käsittelen asiani sekä kaikki tunteeni, myös ne mahdolliset katkeruuden tunteet ja suhtaudun asioihin sekä elämään.
Ja lisäksi on tehtävä kaikki mahdollinen itsensä eteen eli käsittää myös sen että toimikaa niiden toistenkin ihmisten kohdalla niin että jää hyvä olla. Sanokaa asianne ja menkää eteenpäin.
Olen ja se on ihan tietoinen valinta. Olen ajatellut, että en anna muiden ihmisten tekojen määrittää millaista elämää elän. Olen antanut exälleni anteeksi väkivallan ja pettämisen, olemme hyvissä väleissä lasten vuoksi. En kanna kaunaa, hän on pyytänyt anteeksi ja olen anteeksi antanut.