Lue keskustelun säännöt.
Annan itsestäni " kaiken" mutten itse koskaan saa mitään takaisin :( Miksi?
17.01.2007 |
Olen sellainen ihminen että annan herkästi toisille positiivista palautetta, kehun ja kiittelen. En mielistele, vaan se mitä sanon, sanon aidosti. Koska itselleni tulee niin hyvä mieli siitä. Sanon suoraan jos pidän jostain ihmisestä, otan huomioon toisten mielipiteet ym. Olen ehkä liikaakin sellainen " positiivinen" .
Mutta entäs minä itse sitten...
En koskaan saa vastakaikua keltään. En edes mieheltäni, ainakaan sanoin. Kukaan ei koskaan halaa, ei kerro että välittäisi. No, lapset ovat poikkeus, mutta muuten... Tämä asia on alkanut vaivata ja masentaa minua. Olenko niin huono ihminen vaikka parhaani yritän toisten hyväksi, ihan oikeasti! Olisi joskus niin mukavaa saada itsekin hieman positiivista palautetta. Mutta en saa. Ja tämä on tosi. En keltään.
Mikä minussa on vialla?
Kommentit (5)
Meissä muissa on vikaa. Ystäväni on kaltaisesi ja tunnen jatkuvasti syyllisyyttä siitä, että minussa ei ole tarpeeksi energiaa antaa takaisin. Olen myös laiskakin. Aina joskus tosin onnistun yllättämään hänet mutta paljon harvemmin kuin hän minut.
Läheisesi ovat onnekkaita sinunlaisesta ihmisestä! :)
Halauksia ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen muutamia ihmisiä, jotka ovat sairastuneet fyysisesti koska keskittävät kaiken energiansa toisten ihmisten vaalimiseen ja hoitamiseen.
Yhtäläisyyttä on tosin vaikea todistaa, mutta uskon, että terve itsekkyys silloin tällöin on monellakin tavalla hyödyksi. Niin sinulle itsellesi että läheisillesi.
Varaa vaikka kylpyläloma viikonlopuksi vain itsellesi tai lähde illaksi elokuviin ja jätä lapset isän hoidettavaksi. Tarvitset myös omaa aikaa.
Jos on tukka hyvin, kivat vaatteet tms. mua ärsyttää ihan kamalasti sellanen. Tulee tosi vaivautunut olo. Luulen kanssa että niin harva suomalainen on avointa kehuja tyyppijä, että jäät vastasuudessakin ilman samanlaista palautetta.
Joskus olo on NIIIN tyhjä kuin olla ja voi. Mutta en osaa muuttaa itseäni tästä mihinkään. Olen luonteeltani tällainen enkä sille mitään voi. Ajattelen niinkin, että on myöhäistä sitten kertoa välittävänsä kun on " vaihtanut majapaikkaa" eli köllöttelee tuolla mullan alla.
ap
Suomalaiset nyt vaan on sellasia että toista ei kehuta, ainakaan ääneen, eikä ainakaan asianomaisen kuullen.