90-luku oli kyllä kiva

90-luvussa oli kieltämättä puolensa. Ilman lamaa ja henkilökohtaisia ongelmiani, kuten mm. vakavaksi mennyttä koulukiusaamista, siitä vuosikymmenestä olisi saanut paljon irti.

Eurodance oli huikean hyvää pop-musiikkia, parhaat teokset vetivät vertoja 80-luvun tuotannoille. Jos olit videopeluri silloin, se teknologian kehitys oli uskomatonta seurattavaa. Uusia läpimurtoja tehtiin koko ajan niin laitteiden kuin ohjelmistojenkin saralla. Ja ennen kaikkea, busineksessä oli vielä mukana useita luovia pikkustudioita, joiden tuotannoissa oli tervettä vaihtelua.

Myös elokuvateollisuudella meni hyvin. Hollywood tuotti paljon merkkipaaluleffoja, kuten Terminator 2, Jurassic Park, The Matrix ja Titanic, jotka paitsi veivät tehosteteknologiaa harppauksin eteenpäin, niin myöskin määrittelivät kokonaisia genrejä vuosiksi eteenpäin. Eikä woke-syövästä näkynyt vielä merkkiäkään. Komedioissakin asioille oli vielä lupa nauraa.

Jotenkin kierolla tavalla olisin valmis palaamaan sinne, jos saisin manipuloida menneitä tapahtumia niin, että voisin vain pyyhkiä kaiken p,a,s,k,a,n pois. Jäin mm. kaipaamaan paria tyyppiä, jotka elivät vielä silloin, mutta ovat sittemmin menneet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tosi kiva kun lama ajoi yrityksiä konkurssiin ja ihmisiä itsemrhiin. 

 

Niitä itsemurhia on tehty Suomessa 90-luvun jälkeenkin vajaan tuhannen kansalaisen vuosivauhtia. 

 

Lama tekee tehtävänsä, mutta 90-luvun Suomi oli liki velaton nykytilanteeseen verrattuna. Se elintaso mitä meillä on nyt on täysin velkavetoista. 

 

Mitä väliä sillä on, jos valtio on velaton, kun henkilökohtaisesti on velkaa niin paljon, että osa ei ole vieläkään saanut niitä maksettu? 

Kun lakkaa tuijottamasta omaan napaansa näkee paremmin kokonaisuuden. Velaton valtio (samoin kuin velaton yksittäinen kansalainen) on oman taloutensa ensisijainen ohjaaja - voi vapaasti päättää mihin varansa sijoittaa (esim. kansalaisten hyvinvointi). Velallinen joutuu aina miettimään asioita velkojan kannalta - millä maksaa velkapääoman ja korot.

Velaton valtio pystyy halutessaan paremmin auttamaan esim. ylivelkaantuneiden kansalaisten elämää. Raskaasti velkaantunut valtio joutuu joka päivä yhä enemmän miettimään mihin on varaa ja mihin ei.

90-luvun lamaan nostalgialla/kauhulla muistelevat unohtavat usein että vaikka lama oli syvä niin siitä toivuttiin nopeasti. Kyseisen vuosikymmenen loppupuolella talous kävi jo kovaa vauhtia. 

Merkittävä ero nykyaikaan on että Suomen väestörakenne ja huoltosuhde oli täysin erilainen tuolloin, mikä helpotti lamasta irtaantumista. Suomi velkaantui 90-luvun laman aikana raskaasti, mutta talouden päästyä vauhtiin velkoja saatiin maksettua hyvin pois. Toista on nyt - emme ole edes vastaavanlaisessa lamassa, mutta kylläkin hyvin velkaantuneita. Ja ja joka päivä heikentyvän huoltosuhteen myötä entistä heikommin kykeneviä maksamaan näitä velkoja ja korkoja pois. 

Itselleni 90-luku jäi mieleen ns. nuoren aikuisuuden aikana jolloin täytin 30 vuotta. Nyt odotellaan lähestyviä kuusikymppisiä. Niin se aika rientää meillä kaikilla.

Eikun 80-luku, vielä parempi.

Meidän vanhemmat eivät. Lähteneet kasarilla tai ysärillä siihen lainahullutteluun mukaan. Lainaa oli mutta maltillisti. Pari pientä osamaksua lisänä. Maksukyvynmukaan ottivat lainan. Lama ei siten kauheasti vaikuttanut kun oli töitä. Itse tein samoin taloa ostaessa olisin saanut varmaan tupaten enemmän lainaa. Nyt olisi korot noussut ja muut maksut. Siksi heti kun tilanne muuttuu niin ei ole heti pulassa maksujen kanssa. Ruuan ja bensan hinnan nousu sapettaa mutta ei kaada taloutta. 

90- luvulle sijoittuvat parhaat nuoruusvuoteni ja paljon hyviä muostoja eikä lamai minua pahoin koskettanut, näin toki laman vaikutuksia.

90-luvun lama ja a sen jälkeinen nousu ja rakennemuutos pyyhki pois 80-luvun  hyvässä ja pahassa.

T: nimim. Assburger

Ysärillä vielä iltaisin tavattiin kavereita ja tuttuja toreilla ja kylillä tms. Aina oli joku tuttu liikkeellä jota kävi moikkaamassa. Ei vaan nökötetty kotona.  Sitä p-rallia ajellessa tuli naapurikaupungeiisakin käytyä ja ihmisten kanssa kokoonnuttua. Kylillä oli enemmän ilmaistapahtuma ja toreja yms koska niihin riitti kävijöitä. Jos ei muuten niin kannatuksen vuoksi. Nykyisin hiipunut kaikki yhteisöllinen toiminta. 

Oli kiva joo. Kävin Suomen Säästöpankin huutokaupassa. Ostin 2 kpl komeita mappikaappeja, 3 hyllyisiä, nosto säleluukuila, hinta 250mk/kpl. Paras ostos ikinä. Sitten oli yösäilön lippaita, nousivat 20mk/ostoskärryllinen. En tarvinnut, kun yhdessäkään ei ollut rahaa. 1991 lähti sitten työpaikka ja talo alta. Mutta hymy ei hyytynyt, tein kotiviiniä 5x30 litraa.