Lue keskustelun säännöt.
Vieläkö autan mielenterveyskuntoutujaa?
12.03.2024 |
Tuttavani on kuusikymppinen nainen, jolla on paha ahdistus- ja paniikkihäiriö ja masennus. Hän asuu kerrostalossa kolmensadan metrin päässä kaupasta, mutta ei kykene menemään sinne yksin. Olen auttanut häntä nelisen vuotta käyttämällä häntä kaupassa,jos vain omat aikatauluni antavat periksi. Itse tulen kahden kilometrin päästä autolla. Koskaan hän ei ole antanut minulle mitään palkkioksi, en ole tosin ollut mitään vaillakaan. Olen auttanut pelkästä auttamisen halusta ja koska hän on parhaan ystäväni täti.
Nyt tämä nainen kertoi, kuinka hän käy toisinaan taksilla kaupassa, jos minulla ei ole auto käytössäni. Se maksaa viisitoista euroa. Välillä hänen seinänaapurinsa kuskaa häntä kauppaan. Joka kerta kun tuttavani pyytää naapuria käyttämään, tämä sanoo, ettei ole bensaa. Tuttavani antaa sitten naapurille kaksikymmentä euroa.
Täytyy tunnustaa, että alkoi tympia koko auttaminen. Toisille maksaa hirmu summat, minulle ei ole koskaan edes kahvipakettia ostanut kaupassa käydessään.
Estänkö koko naisen vai olenko aikuinen ja kerron hänelle, mikä mättää. En haluaisi kuulostaa rahan ahneelta, ja hävettää sanoa. Mutta auttamishalu on tällä hetkellä nollassa. En vastannut hänelle tänä aamuna puhelimeen, hän oli sitten käynyt taksilla kaupassa...
Kommentit (24)
Älä joka kerta suostu ja sano vaikka ettei ole bensaa. Vaikka tulee harmittava olo mutta ei aina tarvii mennä koska hän pääsee muutenkin. Kyllä kyydistä on maksettava. Se naapurinsa taktiikka toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että bensan hinta on kallista, enkä nyt pääse. pidä ainakin tauko jos hän tajuaisi mistä kiikastaa.
Jos 300 metrin matkalle tarvitaan autokyyti, hänellä on paljon muitakin ongelmia kuin mielenterveys.
Ja se mielenterveys voisi ainakin hiukan kohentua, kun saisi pakosta onnistumisen ja selviämisen kokemuksia.
Jotkut kuljettavat, jotkut siivoavat. Outoa hyysäystä.
Itselläni on vaikea-asteinen masennus ja ahdistus koko ajan päällä, ja koko elämäni ollut johtuen (oikeasti) traumaattisesta lapsuudesta.
Joten tiedän kyllä mitä se on. Silti koko elämäni ja yhä eelleen viisikymppisenä teen henkisesti vaativaa kokoaikatyötä ja itse hoidan muutenkin kaikki asiani.
Se mikä ihmistä (lisää) sairastuttaa on juuri tuommoinen voivottelu, hyysääminen ja täysin avuttomaksi tekeminen. Lopettakaa se asap.
Huonompikin liikkumaan pääsee kyllä kauppaan vaivaiset 300m kun ei ole kiire. Ja esim. rollaattori on keksitty, johon saa mukaan ostokset ja pääsee istumaankin.
Samoin siivous onnistui hitaasti ja osissa kun hänellä on ilmeisesti kaikki päivät aikaa.
Mielenterveysongelmat ovat oikeita sairauksia, mutta ei niistä tekosyytä saa tehdä. Suuri osa, eivät toki kaikki esim.psykoottiset, pystyy kyllä työhön, kun asiassa ei ole vaihtoehtoa.
Ja se tekee ihmiselle hyvää. Oikeasti. Jotain, aika paljonkin, pitäisi aikuisen ihmisen myös kestää.
Minä viime vk tarvin autokyytiä lähikauppaan kun tie oli aivan jäässä niin pyysin naapurilta kyydin, maksoin 5e. Hän tykkää kuskailla tuttuja asioille, saa bensarahaa. minusta kyydistä pitää aina maksaa.