Onko kolmekymppisellä enää mitään toivoa ihanasta työpaikasta?

Lapset on olemassa ja kasvavat koko ajan - en ole enää jäämässä äitiyslomalle, olen vahvistunut ihmisenä ja stressiä siedän miten paljon vain kotivuosien jälkeen ;)



Riippuu tietenkin taustasta, minulla hyvä koulutus ja työkokemusta.

32 vuotiaana. Tokasta hakemuksesta napsahti vakituinen paikka isosta firmasta :)



Hain vakkarityötä ja ekan lapsen jälkeen alle 30 vuotiaana ja en saanut useista kymmenistä hakemuksista huolimatta työtä (en asu pk-seudulla, joten täällä työpaikkoja ei ole pilvin pimein). Kutsuja sain, mutta kun perhetilanne selvisi niin sanottiin suoraan päin naamaa, että jäät kuitenkin kohta taas äippälomille ja ei enää kiinnosta.



Nyt sitten kahden lapsen jälkeen kun viime syksynä aloitin työt kiiteltiin, että hyvä kun on lapset ainakin suurinpiirtein tehty. Ja niin ne onkin - haave kolmannesta rupeaa katoamaan.



Jos sulla on lapsiluku täynnä, kerro se avoimesti haastattelussa. Se on vaan plussaa.

Vaihdoin siitä 1,5 v päästä koska sain hyväpalkkaisen vakityön.



Nyt meille töihin on otettu henkilö aivan uudenlaiseen tehtävään (ei siis aiempaa kokemusta juuri meidän alalta) ja ollut 6 v. kotona. Kaikki ovat sitä mieltä että hän on loistava ja energinen valinta joka varmasti pian oppii kaiken tarpeellisen.