Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei haluaisi kertoa itsestään mitään?
06.06.2025 |
Mä oon ihan eri maata esimerkiksi mieheni kanssa. Hän aina uusien ihmisten kanssa keskustellessa osaa ujuttaa johonkin sivulauseeseen missä on töissä jne omia asioitaan. Mä taas yritän parhaani mukaan vältellä kertomasta mitään elämästäni vieraille tai puolitutuille ihmisille. Ei mun elämässä mitään hävettävää ole, asiat on kunnossa, mutta en mä vaan haluaisi kertoa. Tiedä sitten mistä johtuu?
Kommentit (24)
Nykyaikana ei kannata kertoa liikaa. Ihminen on ihmiselle susi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kerro itsestäni oikein mitään. Kukaan ei tiedä mun nykyisessä työpaikassa esim. että mulla on lapsia.
En minäkään halua kertoa, tai jos kerron, kerron ympäripyöreästi. Syynä on haluttomuuteni joutua ystävyys- tai edes juttelusuhteeseen juoruilevien ihmisten kanssa. Sitten, kun olen todennut, että tuo ihminen ei juoruile, voin avautuakin enemmän. Ei ole mitään salattavaa elämässäni, haluan vain itse päättää kenelle kerron elämästäni, milloin, miten ja missä laajuudessa.
Joskus, kun tein tuon muutoksen etten enää kertonut mitään, niin toki se aiheutti närää ja minusta puhuttiin pahaa, mutta ajattelin, että se on halpa hinta siitä, että saa roskaihmiset pois elämästä. Sitten heidän jättämiin aukkoihin alkoi tulla pikku hiljaa uusia ihmisiä.
En todellakaan kerro mitään, ainoastaan läheisimmät ihmiset pääsevät tutustumaan minuun oikeasti. Siinä kun kuuntelen töissäkin kaikki kaikkien omat asiat ja näiden tuttavapiirinkin henkilökohtaiset asiat, niin miksi kertoisin tällaisille mitään itsestäni eteenpäin kerrottavaksi? Sehän olisi tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin aiemmin kaiken, ja kaikki leviteltiin eteenpäin vääristellen.
Nyt en kerro enää mitään, ja siksi kaikki minun elämästäni keksitään omasta päästä hyvin sairaalla tavalla.
Ei voi voittaa.
Mä en koskaan ole voinut sietää ihmisiä jotka hölöttävät omia henkilökohtaisia asioitaan käytännössä ihan ventovieraille. Varsin vaivaannuttavaa, suorastaan kiusallista kuunneltavaa kun ei ihan oikeasti kiinnosta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan ole voinut sietää ihmisiä jotka hölöttävät omia henkilökohtaisia asioitaan käytännössä ihan ventovieraille. Varsin vaivaannuttavaa, suorastaan kiusallista kuunneltavaa kun ei ihan oikeasti kiinnosta yhtään.
Niinpä. Jotkut puhuvat alapäävaivoistaan ja lastensa ongelmista täysin avoimesti. Yököttävää minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko kertoa. Musta taas on kiva keskustella mukavien työkaverien kanssa erilaisista asioista. Heidän kanssaan kuitenkin viettää niin paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko kertoa. Musta taas on kiva keskustella mukavien työkaverien kanssa erilaisista asioista. Heidän kanssaan kuitenkin viettää niin paljon aikaa.
Itse ainakin keksin paljon keskustelunaiheita, joihin ei liity mun henkilökohtainen elämä millään tavalla. Tylsimpiä puheenaiheita minusta on horinat omista lapsista tai puolison hengityksen hajusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko kertoa. Musta taas on kiva keskustella mukavien työkaverien kanssa erilaisista asioista. Heidän kanssaan kuitenkin viettää niin paljon aikaa.
Itse ainakin keksin paljon keskustelunaiheita, joihin ei liity mun henkilökohtainen elämä millään tavalla. Tylsimpiä puheenaiheita minusta on horinat omista lapsista tai puolison hengityksen hajusta.
Niin mäkin, mutta kun vietetään paljon aikaa yhdessä, tulee keskusteltua asioista laidasta laitaan. Eivät mun mielestä työkaverien lapset ole lähtökohtaisesti mitenkään epäkiinnostava aihe.
Vähän sama juttu, mutta olen opetellut olemaan avoimempi ja kertomaan itsestäni enemmän niille ystäville, jotka ovat oikeasti luottamuksen arvoisia. Sain tietää, että yksi kaveri on sellainen joka kertoo ihan kaikki asiat vielä kolmekymppisenä omalle äidille ja muille kavereille. Kaikki riidatkin oli kuulema setvitty ensin niiden kanssa ennen kun tuli mulle henkilökohtaisesti selvittämään asiaa. Ei kiinnosta enää oikeen kertoa itsestä sille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestään ei tarvitse kertoa yhtään mitään työpaikalla.Tästä oli joskus joku psykologi puhumassa tv:ssä.Työtehtävät pitää tehdä ja puhua työhön liittyvistä asioista tarpeen mukaan työpaikalla, mutta yksityisasioista ei kenelläkään ole velvollisuutta kertoa yhtään mitään.
Ymmärrän ajatuksesi. Minusta on kuitenkin kiva höpötellä niitä näitä työkavereiden kanssa, kyllähän sen huomaa jos jotakin ei kiinnosta ja lopetan. Mutta niiden kanssa, jotka höpöttelevät takaisin on hauskaa töissä ja työpäivät menivätkin sukkelasti. Monesti asukkaatkin nauravat jutuillemme työnlomassa. Tuleehan siinä tutustuttua väkisinkin työkavereihin kun viettää tunteja yhdessä. Olen itse liiankin avoin jonkun mielestä. Mutta Jos joku haluaa käyttää juttujaan minua vastaan tai juoruta asioistani, siitä vain. Ei elämässäni oikein ole mitään mikä ei kestä päivänvaloa. Pettävä eksänikin tuli toista kautta tietoon töissä ja asiaa käytiin läpi kahvipöydässä, ei se minun häpeäni ole. Pointsit työkavereille että kysyivät minulta eivätkä vain juoruilleet selän takana.
Teen töitä hoivakodissa ja parhaat naurut on saatu keskenämme hyväntahtoisella vinoilulla. Emme tietysti kohdista tätä ulkopuolisiin. Jos joku vetäytyy pois porukasta, niin ei siitä draamaa tehdä. Hänellä on varmaan syynsä tai ehkä on kuormittunut ja kaipaa hiljaisuutta. Työyhteisömme on saanut kehuja, kun meille on helppo tulla ja sijaiset laittavat paikkamme ykköstoiveeksi. Olen ollut totisessakin työporukassa ja voin kertoa, ettei naurattanut työpäivän jälkeenkään... Kahvitauotkin istuttiin hiljaa, ettei vaan kukaan pahoita mieltään. Joku oli ilmeisesti näin tehnyt ja sittemmin puhuttiin vain työasioista. Eihän niistäkään nyt loputtomiin juttua riitä.
Nykyään ei kiinnosta kertoa omia asioitani oikein kenellekään ja kaiken maailman utelut ärsyttää ja tuntuu rajaloukkauksilta.
Tämä on tullut opittua kantapään kautta. Turvaton lapsuus enkä osaa asettaa rajoja. Kun joku kysyy, hölötän kaiken rehellisesti vaikka hyvä olisi olla hiljaa.
En tykkää puhua menneisyydestäni. Se ihminen on kuollut jo, ei sellaista ihmistä ole olemassa enää.
Moni ihminen, mutta ei tokikaan jokainen, samaistuu ulkoisiin asioihin eikä osaa kertoa omasta itsestään mitään. Näkeehän tämän esim. deittiprofiileissakin. Mutta kun minä en ole harrastukseni, asuntoni, työ- tai opiskelupaikkani, lapseni tai lemmikkini. Turha mielestäni höpistä asioista, jotka eivät minuun liity.
Sitten kun on noissa ulkoisissakin asioissa kaikella tavalla erilainen kuin muut, esim. opiskellut alaa, josta alkaa heti tivaaminen, että miksi tuollaista pääainetta eikä jotain muuta. Helpompaa olisi vaikka valehdella itsestään jotain "kädenlämpöistä".
Vierailija kirjoitti:
Kahvitauotkin istuttiin hiljaa, ettei vaan kukaan pahoita mieltään. Joku oli ilmeisesti näin tehnyt ja sittemmin puhuttiin vain työasioista. Eihän niistäkään nyt loputtomiin juttua riitä.
Mun mielestä tuo työasioiden puhuminen kahvitauoilla on hirveistä hirveintä. Edellisessä työpaikassa pomo aina puhui asiat kahvitauolla, eikä siitä tullut ollenkaan sellainen olo, että on tauolla.
Minä en kerro itsestäni ja elämästäni mitään jollei joku kysy. Silloinkin vastaan varsin ympäripyöreästi, en tykkää kertoa mitään yksityiskohtaisesti. Jotkut lärpättää työpaikan taukohuoneessa kaiken elämästään. Ketä kiinnostaa? Minä en oleta että ketään edes kiinnostaa minun yksityiselämäni.