Voisiko yhteiskunta toimia ilman hierarkiaa?

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen wokevasemmiston pitäisi nyt keskittyä urheilun hierarkioiden poistamiseen. Jääkiekkoa voisi pelata kuka tahansa mestaruussarjassa, maaleja saa tehdä, mutta niitä ei lasketa, eikä kukaan voita tai häviä peliä, saati mestaruutta. Pelattaisiin vaan.

Toinen fokus voisi olla armeija. Siellä riittäisi hierarkiaa purettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kouluarvosanat pois. Kaikista tulee laudatur-ylioppilaita ja kaikki pääsevät opiskelemaan mitä huvittaa, vaikka sydänkirurgiksi.

Pahasti alkoholiongelmaisesta Petestä tulee hyvä tuomari.

Vierailija kirjoitti:

Kouluarvosanat pois. Kaikista tulee laudatur-ylioppilaita ja kaikki pääsevät opiskelemaan mitä huvittaa, vaikka sydänkirurgiksi.

Tämä voisi toimia siten että jokaiselta vaaditaan riittävää osaamista eli joko pääset ylioppilaaksi tai sitten et. Tietenkin arvosanat on ainoastaan siksi että luodaan luokka eroa.

Yliopistoissa tähän ollaan hyvää vauhtia menossa. Ei ole hyviä tai huonoja tutkimuksia, on vain oikeita tai vääriä.

No miten kävi,ensin oli kyläpäälikkö,korotti sitten itsensä kunkuksi,duunas pari korstoa kaveriksi.Siitä sitten pikkuhiljaa kansaa alistamaan,sama paska jatkuu tänään,keinot tosin vähämmän julmemmat,no putleri.......heh heh..

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on hierarkinen laumaeläin. Kuten myös esim. simpanssit ja paviaanit. Ihminen luo aina hierarkian jos ei elä yksin. Systeemiä ei pääse pakoon koska se on ihmiseen sisäänrakennettu.

Ihminen on myös äärettömän herkkäuskoinen ja alistuminen auktoriteetin valtaan on luonnollista, joten sosiopaattiset johtajat huijaavat ihmisiä vuosituhannesta toiseen.

Suurin osa ihmisistä ei näe tätä ihmislajin perimään sisäänrakennettua hierarkisuutta sen enempää kuin lammaslauma omaa laumaluonnettaan.

Jotkut taas heijastelee omia heikkouksiaan koskemaan muitakin. Ei minussa ainakaan ole hierarkisuutta vaan olen aidosti tasa-arvoinen. Ja tämä toimisi loistavasti yhteistyöllä, jos muitakin tasa-arvoisia olisi. Pitää vaan toivoa, että joskus kohtaisin hyveellisiä ihmisiä.

Periaatteessa kyllä. Korkealle kehittyneessä yhteiskunnassa ei ole enää tarvetta esimerkiksi oikeuslaitokselle tai poliisivoimille. Työ, toimeentulo ja hyvinvointi jaetaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.

Jokainen opiskelee ja työskentelee siinä ammatissa mihin terveydellinen ja älyllinen kapasiteetti riittää, mihin luonnolliset taipumukset ohjaavat, jokainen suuntautuu työhönsä yksinomaa aidon kiinnostuksen, ei enää rahan tai statuksen perässä. Jokainen saa kokeilla opiskelemista millä alalla hyvänsä, opiskelupaikoista ei tarvitse enää kilpailla verisesti nykyiseen tapaan ja tukiopetustakin on saatavissa ilmaiseksi. Niitä jotka meinaavat jäädä muista jälkeen tavalla tai toisella, tuetaan nykyistä paljon laajemmin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen voisi lukea itsensä lääkäriksi, mutta mahdollisuus tarjotaan entistä useammille. 

Työtä tehdään yhteisen hyvän nimissä, ei enää oman hyvän eteen. Yhdenkään terveen sisäinen moraali ei anna heittäytyä vapaamatkustajaksi ilman painavaa syytä, oikeasti sairaista huolehditaan kuitenkin nykyistä paremmin. Kukaan ei elä pääoman turvin muiden työstä, eikä muita riistäen. Suuria varallisuuseroja ei ole, siitä pitää huolen tasainen tulonjakauma, kireä verotus ja ennen kaikkea ihmisten sisäinen luonto joka ei enää etsi omaansa. Toisaalta verovaroja käytetään aidosti kansan hyvinvoinnin edistämiseksi, koska kaikenlaiset välistävetäjät ja ahnehtivat yksityisyritykset puuttuvat, eikä kenellekään makseta ökypalkkoja tai rakenneta mahtipontisia toimitiloja. 

Työtä ei tarvitse tehdä yhtä paljon kuin nykyään, koska ketään ei ole tarpeen rikastuttaa. Ihmisten elämää ja ajattelua ei ohjaa enää materialistinen ajattelutapa tai tarve kilpailla muita vastaan, kukaan ei halua näyttää ylpeänä olevansa muita parempi. Muiden onnistumisista ja onnesta osataan iloita vilpittömästi. 

Kaikkea ohjaa kollektiivinen ajattelu, yhteisön etua ja kaikkiallista tasavertaista hyvinvointia ajatellaan ohi yksilöiden edun,  kukaan ei ole missään suhteessa toista arvokkaampi. 

Päätökset tehdään periaatteessa kuten nykyäänkin neuvottelemalla ja enemmistön äänillä, mutta koska yhteiskunnallista ristivetoa ei juurikaan enää ilmene (koska puuttuu vallanhimo, epäluulo, itsekkyys ja ahneus), eikä ihmiset halua enää riidellä ja asettua toisiaan vastaan, on yhteiskunnallinen päätöksenteko varsin sujuvaa. 

Sosiaali perusteisia yhteiskuntaluokkia ei enää ole olemassa, vaikka ihmisten välillä saattaakin olla eroja kiinnostuksen kohteiden ja harrastusten mukaan. Materian tavoittelu tai pyrkimys kohota muiden yläpuolelle eivät enää ohjaa ihmisten toimintaa.

Tarvittavat tuotantopanokset yhteiskunnan toiminnan ja hyvinvoinnin turvaamiseksi omistaa valtio. Poliittiset päättäjät ovat kansan palvelijoita, eivät johtajia ja hillotolpan vartijoita. Jos koittaa kovat ajat, he kaivavat esimerkin omaisesti ensimmäiseksi omasta pussistaan ja luopuvat omista eduistaan auttaakseen niitä joita eniten koetellaan. 

Mitä tällaisen ihanne yhteiskunnan rakentaminen sitten vaatisi? Ihmisten tulisi ennen kaikkea luopua itsekkyydestään ja oppia rakastamaan kaikkia lähimmäisiään kuten he jo nyt osaavat rakastaa itseään ja omaa perhettään. Heidän tulisi oppia tekemään työtä yhtä innokkasti muiden hyväksi kuin he nyt tekevät itsensä hyväksi. Heidän tulisi oppia ajattelemaan muiden hyvinvointia yhtä paljon kuin he nyt ajattelevat omaa hyvinvointiaan. Heidän tulisi ymmärtää, että pitkässä juoksussa kaikkien hyvä koituu myös omaksi hyväksi, eikä oma hyvä ole todellisuudessa erillinen muiden hyvästä. 

Hierarkiaa sekin on, että menestyneet ja komeat miehet vievät kaikki naiset ja peruskoulun varaan jääneet juntit jäävät kokonaan ilman. Rikas ja sivistynyt mies on köyhää junttipersua parempi valinta.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Korkealle kehittyneessä yhteiskunnassa ei ole enää tarvetta esimerkiksi oikeuslaitokselle tai poliisivoimille. Työ, toimeentulo ja hyvinvointi jaetaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.

Jokainen opiskelee ja työskentelee siinä ammatissa mihin terveydellinen ja älyllinen kapasiteetti riittää, mihin luonnolliset taipumukset ohjaavat, jokainen suuntautuu työhönsä yksinomaa aidon kiinnostuksen, ei enää rahan tai statuksen perässä. Jokainen saa kokeilla opiskelemista millä alalla hyvänsä, opiskelupaikoista ei tarvitse enää kilpailla verisesti nykyiseen tapaan ja tukiopetustakin on saatavissa ilmaiseksi. Niitä jotka meinaavat jäädä muista jälkeen tavalla tai toisella, tuetaan nykyistä paljon laajemmin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen voisi lukea itsensä lääkäriksi, mutta mahdollisuus tarjotaan entistä useammille. 

Työtä tehdään yhteisen hyvän nimissä, ei enää oman hyv

Tämä oli hyvä kirjoitus ja itse elän tämän mukaan jo nykyäänkin. Mutta harmittavasti kaikki ei usko samoin ja nykymaailman houkutukset ja viettelykset on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hierarkia on luonnollinen juttu. Mutta sen pitää tapahtua luonnollisesti ja oikeasti hyvinvoinnin kautta. Ihmisten pitää HALUTA seuraa ihmisiä ketkä toimivat esim kyläyhteisöjen johtajina, tai heimojohtajina. 

Se HALU on se pääpointti. Ei näissä asioissa ole mitään vikaa, jos ne "johtajat" oikeasti elää kansalleen. Se tulee sen jälkeen luonnollisesti koska ihminen kunnioittaa viisaampaa. 

Nykyinen yhteiskunta toimii niin että meillä on kaikkein tyhmimmät mahdolliset ihmiset johdossa ketkä pitävät haulikkoa meidän naaman edessä ja sanoo että tottele tai pamahtaa. Se on väärä tapa. 

Ei tuo halu takaa johtajan laatua ollenkaan koska ihmiset haluaa ihan sujuvasti seurata jotakuta miellyttävältä ja karismaattiselta vaikuttavaa narsistiakin joka valehtelee joka asiassa.

Harva johtaja joka päätyy ylimmälle pallille on oikeasti kansan parasta haluava koska sen syrjäyttää kiipimiskilpailussa nää ahneemmat ja häikäilemättömämmät jotka on valmiita rikkomaan joka sääntöä valtaan päästäkseen kerta toisensa jälkeen. Toki jotkut huipulle päässeistä on siedettäviä, mutta turha odottaa että tuo jatkuisi ikuisesti koska noita toisia kiipii systeemissä riittämiin. 

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Korkealle kehittyneessä yhteiskunnassa ei ole enää tarvetta esimerkiksi oikeuslaitokselle tai poliisivoimille. Työ, toimeentulo ja hyvinvointi jaetaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.

Jokainen opiskelee ja työskentelee siinä ammatissa mihin terveydellinen ja älyllinen kapasiteetti riittää, mihin luonnolliset taipumukset ohjaavat, jokainen suuntautuu

----

----

omaisesti ensimmäiseksi omasta pussistaan ja luopuvat omista eduistaan auttaakseen niitä joita eniten koetellaan. 

Mitä tällaisen ihanne yhteiskunnan rakentaminen sitten vaatisi? Ihmisten tulisi ennen kaikkea luopua itsekkyydestään ja oppia rakastamaan kaikkia lähimmäisiään kuten he jo nyt osaavat rakastaa itseään ja omaa perhettään. Heidän tulisi oppia tekemään työtä yhtä innokkasti muiden hyväksi kuin he nyt tekevät itsensä hyväksi. Heidän tulisi oppia ajattelemaan muiden hyvinvointia yhtä paljon kuin he nyt ajattelevat omaa hyvinvointiaan. Heidän tulisi ymmärtää, että pitkässä juoksussa kaikkien hyvä koituu myös omaksi hyväksi, eikä oma hyvä ole todellisuudessa erillinen muiden hyvästä. 

Ja sitten voi muistaa ettei tuollaiset utopiat toimi oikeassa maailmassa ja oikeilla ihmisillä, kuten on moneen kertaan havaittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Korkealle kehittyneessä yhteiskunnassa ei ole enää tarvetta esimerkiksi oikeuslaitokselle tai poliisivoimille. Työ, toimeentulo ja hyvinvointi jaetaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.

Jokainen opiskelee ja työskentelee siinä ammatissa mihin terveydellinen ja älyllinen kapasiteetti riittää, mihin luonnolliset taipumukset ohjaavat, jokainen suuntautuu

----

----

omaisesti ensimmäiseksi omasta pussistaan ja luopuvat omista eduistaan auttaakseen niitä joita eniten koetellaan. 

Mitä tällaisen ihanne yhteiskunnan rakentaminen sitten vaatisi? Ihmisten tulisi ennen kaikkea luopua itsekkyydestään ja oppia rakastamaan kaikkia lähimmäisiään kuten he jo nyt osaavat rakastaa itseään ja omaa perhettään. Heidän tulisi oppia tekemään työtä yhtä innokkasti muiden hyväksi kuin he nyt tekevät itsensä hyväksi. Heidän tuli

Ei tämä ole utopia, vaan mahdollista. Täällä on ainakin yksi jäsen tähän uuteen maailman järjestykseen. Olen harjoittanut näitä oppeja jo vuosia. Pitäisi vain jostain löytää hyveellisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Korkealle kehittyneessä yhteiskunnassa ei ole enää tarvetta esimerkiksi oikeuslaitokselle tai poliisivoimille. Työ, toimeentulo ja hyvinvointi jaetaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.

Jokainen opiskelee ja työskentelee siinä ammatissa mihin terveydellinen ja älyllinen kapasiteetti riittää, mihin luonnolliset taipumukset ohjaavat, jokainen suuntautuu työhönsä yksinomaa aidon kiinnostuksen, ei enää rahan tai statuksen perässä. Jokainen saa kokeilla opiskelemista millä alalla hyvänsä, opiskelupaikoista ei tarvitse enää kilpailla verisesti nykyiseen tapaan ja tukiopetustakin on saatavissa ilmaiseksi. Niitä jotka meinaavat jäädä muista jälkeen tavalla tai toisella, tuetaan nykyistä paljon laajemmin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen voisi lukea itsensä lääkäriksi, mutta mahdollisuus tarjotaan entistä useammille. 

Työtä tehdään yhteisen hyvän nimissä, ei enää oman hyv

Esimerkiksi rikollisia ei enää laitettaisi kärsimään pitkiä rangaistuksia suljettuihin vankiloihin. Sellainen ei vie kehitystä eteenpäin vaan on omiaan kasvattamaan huonommuuden, vihan ja ulkopuolisuuden tunnetta sekä eristäytymään yhteiskunnasta, vieroksumaan "tavallisia" ihmisiä ja sitä kautta tavallista elämää.

Onko muutenkaan tarkoituksenmukaista, että he joilla on eniten kehittymisen tarvetta moraalin saralla, laitetaan asumaan eristettyinä keskenään, mistä he silloin ammentavat mallia parempaan? Eikö ihminen kehity nopeammin oikeaan suuntaan ollessaan yhteisössä jossa hän saa jatkuvasti esimerkkiä hyvään päin? Kunhan hänet vain jotenkin saataisiin tuon yhteisön jäseneksi, hyväksyttäisiin vielä virheitä tehtyäänkin. Se mahdollisuuden tarjoaminen on jo pidemmälle kehittyneiden vastuulla. 

Rikolliset tulisi kohdata ihmisinä, virheitä tehneinä ihmisinä, joiden moraalinen kehitys on vielä hieman enemmän kesken kuin väestöllä keskimäärin ja siksi he tarvitsevatkin erityisen paljon apua, opastusta ja tukea. Heidät tulee rakastaa terveiksi, ei kuitenkaan sentimentaalisen naiivisti, sillä sen kautta ihminen oppii nopeiten hylkimään omaa pahuuttaan. Niin, eikö lapsetkin tarvitse rakkauden mallia, jotakin sellaista mihin he tahtovat itsekin yltää, jonka he tahtovat omaksua koska se tuntuu hyvältä ja oikealta? 

Jos rikollinen saa osakseen psykologista tukea, apua käytännölliseen elämänhallintaan, opastusta moraalisesti oikeaan toimintaan, eväitä tyydyttävään elämään, hyväksyntää, ymmärrystä ja rakkautta, hiipuu ajallaan tarve käyttäytyä väärin muita kohtaan. Harva haluaa tehdä väärin omaa äitiäänkään kohtaan, olettaen että suhde äitiin on ollut tukeva, rakastava ja ymmärtävä. Jos hyvää äitiään kohtaan toimii väärin, soimaa rikollisenkin omaatuntoa ja tämä on edellytys kehitykselle. Sama pätee yhteiskuntaan. 

Tietenkin on olemassa pienehkö joukko, joita varten tarvitaan vielä toistaiseksi nykyisenkaltaisia suljettuja vankeinhoitolaitoksia, mutta niissäkin toimintafilosofian tulisi kehittää ihmisyyttä, opettaa yksilöitä kasvamaan edes hitusen hyvässä, ei tuomita heitä pahassa, kasvattaa heitä vihassa ja ulkopuolisuuden tunteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Korkealle kehittyneessä yhteiskunnassa ei ole enää tarvetta esimerkiksi oikeuslaitokselle tai poliisivoimille. Työ, toimeentulo ja hyvinvointi jaetaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.

Jokainen opiskelee ja työskentelee siinä ammatissa mihin terveydellinen ja älyllinen kapasiteetti riittää, mihin luonnolliset taipumukset ohjaavat, jokainen suuntautuu

----

----

omaisesti ensimmäiseksi omasta pussistaan ja luopuvat omista eduistaan auttaakseen niitä joita eniten koetellaan. 

Mitä tällaisen ihanne yhteiskunnan rakentaminen sitten vaatisi? Ihmisten tulisi ennen kaikkea luopua itsekkyydestään ja oppia rakastamaan kaikkia lähimmäisiään kuten he jo nyt osaavat rakastaa itseään ja omaa perhettään. Heidän tulisi oppia tekemään työtä yhtä innokkasti muiden hyväksi kuin he nyt tekevät itsensä hyväksi. Heidän tuli

Kyllä ne toimivat heti kun me ihmiset olemme siihen todella valmiita. 

Ajatuksistamme ja arvoistamme muodostuu näkyvä yhteiskuntamme, joten on ilmeistä että ihmisen sisimmäisen luonnon tulee jalostua ennen kuin ulkoinen idylli ja tasa-arvo on mahdollinen. 

Ihminen on jo pitkälti jalostunut ulkonaisesti (käytöstavat ja kohteliaisuus, lain kunnioittaminen jne), mutta ei vielä tosiluonnoltaan. Voimme olla päälle päin sivistyneitä ja silti pinnan alla kaikenlaisten itsekkäiden himojen ja halujen sokaisemia.

Hierarkiat rakentuvat keskinäisen luottamuksen puutteesta, halusta saada muita enemmän ja halusta olla muita parempi. Kun näitä ei enää ilmene, ei ilmene tarvetta hierarkioillekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Korkealle kehittyneessä yhteiskunnassa ei ole enää tarvetta esimerkiksi oikeuslaitokselle tai poliisivoimille. Työ, toimeentulo ja hyvinvointi jaetaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.

Jokainen opiskelee ja työskentelee siinä ammatissa mihin terveydellinen ja älyllinen kapasiteetti riittää, mihin luonnolliset taipumukset ohjaavat, jokainen suuntautuu työhönsä yksinomaa aidon kiinnostuksen, ei enää rahan tai statuksen perässä. Jokainen saa kokeilla opiskelemista millä alalla hyvänsä, opiskelupaikoista ei tarvitse enää kilpailla verisesti nykyiseen tapaan ja tukiopetustakin on saatavissa ilmaiseksi. Niitä jotka meinaavat jäädä muista jälkeen tavalla tai toisella, tuetaan nykyistä paljon laajemmin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen voisi lukea itsensä lääkäriksi, mutta mahdollisuus tarjotaan entistä useammille. 

Työtä tehdään yhteisen hyvän nimissä, ei enää oman hyv

Miten toimitaan kun joku syyllistyy rikokseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Korkealle kehittyneessä yhteiskunnassa ei ole enää tarvetta esimerkiksi oikeuslaitokselle tai poliisivoimille. Työ, toimeentulo ja hyvinvointi jaetaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.

Jokainen opiskelee ja työskentelee siinä ammatissa mihin terveydellinen ja älyllinen kapasiteetti riittää, mihin luonnolliset taipumukset ohjaavat, jokainen suuntautuu työhönsä yksinomaa aidon kiinnostuksen, ei enää rahan tai statuksen perässä. Jokainen saa kokeilla opiskelemista millä alalla hyvänsä, opiskelupaikoista ei tarvitse enää kilpailla verisesti nykyiseen tapaan ja tukiopetustakin on saatavissa ilmaiseksi. Niitä jotka meinaavat jäädä muista jälkeen tavalla tai toisella, tuetaan nykyistä paljon laajemmin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen voisi lukea itsensä lääkäriksi, mutta mahdollisuus tarjotaan entistä useammille. 

Työtä te

Koska ei ole oikeusjärjestelmää niin ei ole rikoksiakaan. Eli kaikki sallittua kuten kivikaudella.