Mitä ajattelette ihmisestä joka on erakko eikä puhu koskaan mitään?

Minä olin lukioaikoina ja vielä osittain opiskeluaikoinakin erakko joka ei puhunut kenellekään mitään. Lukiossa minut jätettiin täysin huomiotta, olin kuin ilmaa. Opiskeluaikoina minulle naureskeltiin. Erakoituminen ja puhumattomuus johtuivat vaikeasta sosiaalisten tilanteiden pelosta joka taas oli tulosta erittäin vaikeasta murrosiästä johon sisältyi mm. koulukiusaamista, läheisen kuolema ja hankaluuksia vanhempien kanssa. Terapiassa olen käynyt mutta se ei ole auttanut, päinvastoin pahensi tilannetta. Lääkkeitäkin olen syönyt, ne auttaa vähäsen. Olen ehkä odottanut että muut ihmiset jotenkin parantaisivat minut mutta sitä ei ole tapahtunut. En pidä sosiaalisista peleistä tai nokkimisjärjestyksistä. Äitini epäili minulla aspergeriä, mutta hoitavat tahot ovat olleet eri mieltä.