HS: Ikuistetut - Kirjailijat käyttävät usein läheisiään lähdemateriaalinaan ja puolustautuvat sanomalla, että fiktio on fiktiota.

Eli autofiktio tarjoaa heikolla itsetunnolla, mutta suurella egolla varustetuille kirjailijoille tilaisuuden toisaalta uhriutua ja toisaalta lytätä muita ilman että he joutuvat siitä vastuuseen (ja jos pilkan kohteeksi joutunut "romaanihahmo" valittaa, niin hän vain osoittaa oman ymmärtämättömyytensä taiteesta).

Näyttäisi olevan sama taktiikka käytössä kuin yhdellä hallituspuolueistamme vitsi, vitsi -somepostauksissa.

Olen suhtautunut autofiktioon muutenkin vähän skeptisesti, ajatellut että se on genre älylliselle epärehellisyydelle (kirjoitetaan oman elämän kohtaamiset uusiksi tukemaan kirjailijan/päähenkilön ajatusmaailmaa) ja että siinä mennään herkästi sieltä, missä aita on matalin sen sijaan että tosissaan vaivauduttaisiin käyttämään mielikuvitusta ja tutkimaan maailmaa uteliaasti. Mutta tuon hesarin jutun jälkeen ennakkoluuloni vain kasvoivat, kun aloin tajuta autofiktion suomat mahdollisuudet "salonkikelpoiselle" pikkusieluisuudelle ja ilkeilylle.