En jaksa enää tuppautua porukoihin mukaan, että saisin kavereita.

Yksi lapsuudenkaverini ei koskaan ollut minuun itse yhteydessä, vaikka olimme kavereita ihan pienestä lähtien. Kysyin, että "miksi et oo ollu yhteyksissä", ja vastauksena oli "on ollut kiireitä". Lopulta lopetin itsekin yhteydenpidon ja kaveruus loppui siihen. Hänestä ei sen jälkeen kuulunut enää mitään.

Toinen lapsuudenkaverini sitten muutti elämän perässä kauas, ja nähdää aika harvakseltaan. Meillä on yhteinen harrastus ja yhteisiä "harrastustuttuja". Kuitenkin minä olen ulkopuolinen tässä, kun he viettävä muutenki vapaa-aikaan paljon yhdessä.

Netissä tuli vastaan sellainen kaverinhakuun tarkoitettu sivusto, jolle oli myös tehty discord- palvelin. Tuli piipahdettua siellä, ja muutaman ihmisen kanssa oli ihan mukavia keskusteluja, kun "kamppailivat" saman ongelman kanssa. Kuitenkaan mitään syvällisempää keskustelua ei tullu kenenkään kanssa. Siellä palvelimella keskustelivat lähinnä muutama henkilö jostai inside-tyyppisistä jutuista. Sen havainnon tein, että varmaan lähes kaikkia vastaavanlaisessa tilanteessa olevia yhdisti tientylainenen ujous. Itselläkin on jonkin verran ujoutta, ja en osaa aloittaa keskusteluja.

Koen asiasta huonoa omatuntoa, ja huonot ajatukset pääsevät valloilleen. Olenko minä vain hirveän tylsä? MItä mun pitäis tehdä erillalailla? Olenko minä vain tympeä ihminen? En mää väkisin halua tyrkyttää seuraani, ja onhan se varmaan aika työkeääkin.

Vietän siis käytännössä koko aikani yksin. Ei ole kumppaniakaan, joka olisi myös kaverini. Sukukin on todella pieni, ja ei lapsenakaan sukulaiset käynyt oikeastaan ikinä kylässä, eikä me niillä.