Onko paikalla ketään uskossa olevaa?

Jouduin tekemään sitten nuoruudessa valintoja, jotka tiesin suuntaavan joko Jumalaan päin tai siihen toiseen suuntaa. Onneksi tein oikeita valintoja ja uskoni kasvoi lastenuskosta omaksi valinnaksi. En tuntenut pitkään aikaan mitään, mutta sydämmessäni olin tehnyt valinnan seurata Jeesusta. Meidän tulee pyhittyä uskossa. Antaa Jumalalle aikaamme ja sydämemme. Jos vain murehdimme maallisista asioista, me etäännymme Hänestä. Kerran minä oikea skeptikko, sain pitkään uskossa olon jälkeen täyttyä Pyhällä Hengellä. Se oli kaiken varjoonsa jättävä kokemus, jota en unohda. Aloin normaalisti ilman tunnetta omassa kodissani yksin rukoilla, kun lämpö ja rakkauden tunne valtasi koko kroppani ja puhuin kielillä jota en ymmärtänyt. Ihanaa se oli ja lopulta itkin ilosta. Mulla oli ollut epäuskoa ja patoja, katkeruuttakin Jumalaa kohtaa, jotka lähtivät. Tämän jälkeen en ole uskoani epäillyt. Jumala näkee sun sydämen. Jos tahdot hänen lähelleen, näytä se! Todista uskostasi ja seuraa Jeesusta. Pilkkaa tulee ropisemaan varmasti usein. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi. Älä ole lain alla, vaan ole vapaa! Olet jo saanut syntisi anteeksi,

Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen.

lue Raamattua ja rukoile, etsi joku mukava seurakunta jossa voit olla muiden uskovien kanssa.

On jo ihme, että uskot.

Onko vaikea tentti tulossa? Onko mies ollut hankala? Ihan mitä tahansa ja odota vastausta. Rukoile vaikka joka päivä näiden asioiden puolesta. Ehkä et saa lottovoittoa rahaongelmiin, mutta kun katsot vaikka kuukausi myöhemmin taaksepäin, niin saat huomata, että pääsitte vaikean ajan yli, vaikka etukäteen se tuntui mahdottomalta. Tämä tuo myös sisäistä rauhaa sinulle vaikeissa hetkissä. Sekin tuntuu oudolta, kun maailman pitäisi kaatua päälle ja sinä olet vain rauhallinen.



Toisaalta tee niin kuin tuntuu, että olisi tehtävä. Esimerkiksi kun tuntuu vahvasti siltä, että nyt vaikka muutat rutiiniasi. Ehkä se juttu on ihan pieni, mutta se pienikin juttu voi olla Jumalan johdatusta. Voi se olla isokin juttu. Esimerkiksi soitat jollekin kaverille vain siksi, että jostain syystä koet, että juuri nyt on niin tehtävä ja se kaveri olikin juuri tosi maassa ja ilahtui soitostasi.



Ei sen uskonelämän siis tarvitse olla suuria tunteita, vaan hiljaista olojen ja mielialojen kuuntelemista. Rukouksessa asiat voi jättää Jumalalle ja kiittää siitä, että asiat ovat hoidossa.

Hän ei ole automaatti, joka tekee miten me haluamme, kun tietyistä nappuloista painamme. Hän arvostaa ja tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu. Hän on luonut sinut. Lepää armossa, älä yritä omilla voimilla niin paljon. Lue Raamattua ja rukoile iloisin mielin. Ajattele, että sinua odottaa ikuinen elämä taivaassa. Jeesus pyysi ihmisiä tekemään valintoja ja jättämään vanhan elämän ja seuraaamaan häntä. Isäni on uskovainen, mutta ei ole 40 vuotisen uskonsa aikana kokenut mitään erityistä. Se on kasvattanut upeaa nöyryyttä Jumalan edessä. Hänen usko on silti vahva ja se on kiinni Raamatussa.



Pyydä esirukousta!

Ihan yksinkertaisesti siitä, että itse kai tiedät USKOTKO Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanasi vai etkö usko. Ja ehkä vielä tarkemmin ottaen kyse voi olla jo pelkästään siitä, että HALUAA uskoa Jeesukseen yms., vaikka liha meissä vastustelisikin ja vaikka kaikkea ei heti ymmärtäisikään. Ei siinä ole sen kummempaa.



Raamattu lupaa, että " sitä joka minun luokseni tulee, minä en heitä pois" ! Ja että lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy meitä. (Jaak. 4) Me olemme joka hetki Hänen rakastavien kasvojensa edessä. Emme koskaan hänen selkänsä takana tai hänen rakkautensa ulottumattomissa. Syntimme on jo sovitettu, ja uskolla otamme sen vastaan.



Uskovaisten yksi suurin virhe on juosta tunteiden perässä ja luottaa tunteisiinsa. Ei meidän pidä kiinniittää tunteisiin huomiota, ei uskon perusta millään muotoa ole tunteissa! Uskon perusta on Jumalan ikuisessa ja pyhässä Sanassa!! Tartu siis Jumalan Sanaan ja lupauksiin ystävä. Tartu ja usko ne omalle kohdallesi. Jumalan Sana on totta, ikuista ja pyhää, vaikka tunteet mitä sanoisivat. Se on juuri vapauttavaa!! Että vaikka tuntuisi siltä, että Jumala ei kuule, Hän ei välitä, rakasta tms. niin uskon kautta saan yksinkertaisesti omistaa omakseni kaikki lupaukset!



Saanko antaa hyvän vinkin? :) Opettele ulkoa rohkaisevia raamatunjakeita, ja kun alat hätäillä, epäillä tms., niin toista niitä itsellesi. Sillä ne ovat Jumalan puhetta juuri sinulle!



" Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi. Hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta" (Sef.3:17, vanha käännös)



" Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen" (Ps. 37:5)



" Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?

Vaikka hän unohtaisikin, MINÄ EN SINUA UNOHDA, käsieni ihoon olen sinut piirtänyt" (Jes. 49:15-16)



" Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16)





Ole rohkealla mielellä ystävä! Uskon, että asiasi ovat kunnossa. Rukoile rauhaa sydämeesi ja tartu Jumalan sanaan. Kiitä ja ylistä Jumalaa siitä, että saat uskoa Häneen ja että hän kuulee ja rakastaa. Kiitä, vaikket niin kokisikaan, koska se ON totuus. Eivät tunteet tai niiden puuttuminen. Toivottavasti sinulla on seurakuntayhteys, jossa saat uskollesi vahvistusta. Siunausta sinulle:)

Uskomista siihen mitä ei vielä näy.



Itselläni oli aikoinaan ehkä vähän samanlainen olo. Jotenkin ulkopuolinen uskovaisten joukossa, vaikka kuinka olin samoissa paikoissa ja tein samoja juttuja. Jotenkin vaan ajattelin, että en kai minä nyt voi olla niin kuin nuo. Mutta sitten yhtäkkiä aukeni, että Jumala rakastaa KAIKKIA. Ymmärsin, että sana kaikki sisältää kaikki maailman ihmiset. Minä kuulun siihen joukkoon. Kaikki mitä on kirjoitettu Raamatussa, lupaukset ym. ne kaikki koskevat myös minua. Minä olen ihan yhtä tärkeä kuin jokainen muukin. Sinäkin kuulut tähän " kaikkien" joukkoon, kuten me kaikki.

Oikein väreitä meni, kun luin poimimiasi Raamatun paikkoja. Olen siis piirretty hänen käteensä! En muistanut tällaista kohtaa edes olevan. Uskovaisena koen usein tällaisia elämyksiä lukiessani Raamattua, mua rakastetaan! Tätä rakkautta haluaa muillekin jakaa.

kyllä siitä saa varmuuden sydämeensä, että on jeesuksen oma ja hän on kuollut syntieni tähden, minun syntisistä suurimman vuoksi. Ja samalla tietää että mini on kirjoitettu elämän kirjaan ja syntini on viety niin kauas kuin itä on lännestä, eikä niitä muistella. Mutta tähän tarvitaan jeesuksen vaikuttama usko kuten joku sanoikin....Ei pelota ainakaan huominen eikä tuleva....