Vilttis vko3:n pino

en löytänyt vielä tälle viikolle pinoa. Onko ketjumme kuivunut kokoon?



Täällä mennään päivittäin vaihtelevissa tunnelmissa. Välillä päätän lopettaa pillerikuurin, eihän niitä pakko ole syödä. Mutta sitten taas järkeilen, että kenties puolen vuoden päästä kivut ovat laantuneet ja on taas helpompi elääkin puhumattakaan siitä, että voi taas alkaa oikeesti haaveilla ja vauvakuumeilla.



Meillä on flunssavirus ja isommalla silmä- ja poskiontelotulehdus. Tuntuu, että nykyään ollaan jatkuvasti kipeitä, vaikka lapset ovat ryypiskelleet sitä Actimelia, jonka pitäisi vaan vahvistaa vastustuskykyä - taisi toimia päinvastoin...



Sauvakävelyharrastuksesta on tullut joka päiväistä, pakko päästä sivakoimaan, muuten tunnen itseni lusmuksi. Reippailu ja ruokavalion muutokset alkavat jo näkyä, painoa on pudonnut jokunen kilo ja olo on muutenkin ei nyt virkeämpi, mutta parempi :o) Osuutta asiaan on myös yhäti pitenevillä päivillä ja ajoittain pilkahtelevalla auringollakin.



Mitäpäs muille kuuluukaan?

[size=2][color=FF69B4]♥ [size=3]♥ [size=4]♥ [color=CD2990] Vilttiketju [size=4][color=FF69B4]♥ [size=3]♥ [size=2]♥



[size=2][color=FF3030]Pino siis meille pitkään lasta yrittäneille, [color=DC143C] jotka odotamme vilttiketjussa omaa vuoroamme päästä " peliin" . Jaetaan yhdessä tunteita lapsen saamisen toivosta, tuskasta ja pettymyksistä. Sekä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä.

[color=lime]♥ [color=green]♥ [color=00FF7F]♥ [color=4EEE94]♥ [color=00FFFF]♥ [color=00CDCD]♥



[size=2][color=0000EE]Haavemaa

[color=green]Ikää mulla 28, miehellä 33.

Ensimmäistä toivottu 10/02 alkaen.

Eteläisessä Suomessa asustellaan koirun kanssa maaseudulla.

[color=0000EE]Käärö[color=green]

Ikää 23, miehellä muutama vuos enemmän. Yritys aloitettu 04/06. 06/05 endo epäily, 01/06 todettu ovuloimattomuus ja endo epäily vahvistettu. Clomit oottaa kaapissa.

[color=0000EE]Majita[color=00CD66]

Ikä: 25 Miehen ikä: 32

Ei lapsia. Yritystä takana 4 v 6kk. 1 kemiallinen raskaus -03.

Diagnoosi: lievä endometrioosi. Laparoskopia tehty 04/06. Odottelemme luomuihmettä omien opiskelujeni lomassa.

[color=0000EE]Naksu[color=lime]

Oma ikä 26 v.ja miehen ikä 25 v.

Lapsia: Ensimmäisestä haaveilemme

Yritys alkanut syyskuussa 05, nyt 05/06 toinen tero-kierto menossa.

[color=0000EE]-ninnuli1-[color=00CD66]

Ollaan miehen kanssa molemmat 27v ja asustellaan kaakkoissuomessa. Yritys aloitettu 04/05 ja ensimmäistä toivotaan tulevaksi.

[color=0000EE]Pörrö79[color=green]

Ikä: vm -79, Miehen ikä: vm -79

Lapsia: Tytär 01/03

Yritystä takana: Yritys aloitettu 04/04, tähän mennessä saldona kaksi km (tuulimuna + alkuraskauden km), nyt taas clomit käyttöön!

[color=0000EE]Ria73[color=lime]Ikä: 33, Miehen ikä: 29

Lapsia ennestään:1 Poika 4,5vuotias. Km 4/06, kohdunulkoinen.Yritys aloitettu: En oikeesti muista miten kauan, mutta jos nyt lasken tosta kohdunulkoisen jälkeen yrityksestä ni vuoden.

[color=0000EE]Shannon75[color=00CD66]

mun ikä 30 sekä miehen ikä 30. Lapsia: ent.liitoista: pojat 9 ja 7 v., miehellä 7 v. tytär, yhteinen poika 2v. Yritys aloitettu 7/05. Km 04/06, kohdunulk. 08/06

[color=0000EE]Tyytikki[color=4EE94]

Vuosirenkaita kertynyt itselle 31, miehelle 35. Pääkaupunkiseudulla asustetaan. Ensimmäistä toivottu 07/2005 lähtien.

[color=0000EE]viivi82[color=4EEE94]

Ikä: -vm82, Miehen ikä:-vm77. Ei lapsia aiemmin. Yritystä 7/05 alkaen

[color=0000EE]-viltsu-[color=00CD66]

Ikä: 35, Miehen ikä: 30. Lapsia entuudestaan: pojat 08/01 ja 06/04

Yritystä 11/04 alkaen.

[color=0000EE]Kääryle[color=4EEE94]

Vuosi takana pikkukakkosen yritystä. Minä 34v. mies 32v ja tyttö 3v. Menkat kesti kesäkuussa kaksi viikkoa (kyseessä ei ollut km). Tuon pitkittyneen vuodon johdosta kävin lääkärillä ja nyt kai tutkitaan muutekin tarkemmin olisiko joku oikeasti vialla.

[color=0000EE]Saga77[color=00CD66]

Ikä: 29, Miehen ikä: 32

Tutkimuksia tehty, diagnoosina selittämätön lapsettomuus.

Yritystä 7/05 alkaen.

[color=0000EE]Eppa79[color=00CD66]

Ikä: 27, Miehen ikä: 28. Lapsia entuudestaan: esikoinen 5v.

Yritystä 11/05 alkaen.



[color=FF3030][size=3]♥ [color=DC143C][size=2]Onnellisesti plussanneet Vilttiketjulaiset!! [color=FF3030][size=3]♥



[color=CD5B45][size=2]Silvain [color=CD2990]plussaa 20.3.06, LA 27.11.06, yrityistä 03/05 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]suuma [color=CD2990]plussaa 10.4.06, LA 16.12.06, yrityistä 05/05 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Selmiina [color=CD2990]plussaa 30.4.06, LA 9.1.07, yrityistä 05/05 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Beijaflor [color=CD2990]plussaa 1.5.06, LA 8.1.07, yrityistä reilu 1v. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Bien [color=CD2990]plussaa 2.5.06, LA 7.1.07, yritystä: tytär 06/03, sen jälkeen ei ehkäisyä [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Isabelluska [color=CD2990]plussaa 18.5.06, LA 21.1.07, yritystä 2.5v.[color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Limonadi [color=CD2990]plussaa .5.06, LA 4.2.07, yrityistä vajaa 1v. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]KJ25 [color=CD2990]plussaa 29.5.06, LA 8.2.07, yrityistä 01/05 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]anzq79 [color=CD2990]plussaa 2.7.06, LA 7.3.07, yritystä vajaa 1v. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]kantri80 [color=CD2990]plussaa 13.7.06, LA 19.3.07, yritystä 06/04 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Senniina [color=CD2990]plussaa 25.10.06, LA 27.6.07, yritystä reilu vuosi [color=deeppink]♥



[color=FF3030][size=3]♥ [color=DC143C][size=2]Synnyttäneet Vilttiketjulaiset!! [color=FF3030][size=3]♥



[color=CD5B45][size=2]Silvain [color=CD2990]poika 27.11.06

[color=CD5B45][size=2]Beijaflor [color=CD2990]poika 7.12.06

[color=CD5B45][size=2]Suuma [color=CD2990]tyttö 20.12.06

[color=CD5B45][size=2]Selmiina [color=CD2990]tyttö 6.1.07

Täälläkin ollaan todella apeissa tunnelmissa. Pitäis varmaan oikeesti haudata vauvahaaveet lopullisesti. Tuntuu et ton kohdunulkoisen jälkeen on kaikki mahdollinen mennyt pieleen. Pitemmän aikaa on tuntunut siltä, et mies ei enää halua yrittää. Kun saimme luvan yrittää uudelleen, mies sanoikin, et eikö voitais pitää taukoa ja yrittää sitten joskus myöhemmin uudestaan. Mies kertoi kokevansa, et oli hänen syytänsä, et kaikki nuo keuheudet tapahtu mulle ja et hän oli pelännyt todella paljon mun puolesta silloin kun olin sairaalassa ym. Yritin silloin selittää, et en vaan voi lopettaa yrittämistä, koska uusi raskaus on ainut tie ulos tästä tyhjiöstä. No mut kuitenkin tuon jälkeen miehen innostus seksiin on pikkuhiljaa hiipunut. Mä oon aina ollut se joka tekee aloitteen ja miestä on ollut vaikea saada innostumaan. Se on ollut tässä tilanteessa tosi raskasta. Kunnes sit nyt mies on tällä hetkellä täysin haluton ja kykenemätön. En ymmärrä enää ollenkaan tätä tilannetta. Tuntuu, et mies ei vaan enää ymmärrä mua ollenkaan ja mulla on todella paha olla tän takia. Tuntuu siltä et ei oo minkään rakkauden arvoinen. Toki olemme tästä puhuneet, mut mies sanoo ettei tee tätä tahalleen, mut tilanne ei kuulemma voi muuttua hetkessä. Nää kokemukset on näköjään vieneet meidän avioliittomme aikamoiseen jamaan. Tämäkin ovis meni kait ihan kokonaan ohi. Kp 10 oli väkinäistä puuhastelua. Sen jälkeen ei mitään. Onko kellään antaa mulle mitään neuvoja tilanteen purkamiseksi. Tuntuu etten jaksa enää...Pää hajoaa. Sekä läheisyyden puutteesta että myös siitä kun kuukaudet toisensa jälkeen valuu hukkaan tässä vauva-asiassa.



Töihin oon varmaan tästä piakkoin lähdössä. Oon hakenut yhtä vakipaikkaa ja sain myös tietää, et pääsen koska tahansa myös entiseen paikkaani. Se on siis vaan musta kiinni koska haluan aloittaa työt. Pitää vaan saada kuopuksen hoitoasiat järjestettyä. Ekaluokkalaiselle pojalle järjestyy kyllä iltapäiväkerhopaikka. Tyttö ja esikoinen pärjäävät kyllä keskenään iltapäivät. Isommat lapset ei kyllä haluais et mä menisin töihin. Ne on niin tottuneet siihen et mä oon kotona. Kun kerroin lapsille et tuttavaperheeseen jonka kanssa olemme paljon tekemisissä on tulossa vauva, he kyselivät, et miksi meillekin ei voi tulla vauvaa. Niin miksipä ei. On tää elämä niin epäoikeudenmukaista. Just tällä tuttavapariskunnalla jokainen raskaus on saanut alkunsa ihan heti kun lupa on vaan annettu.En mäkään ois siis halunnut töihin mennä ennen vauvaa. Tuntuu et sydän särkyy kun yrität selittää lapsille että haluan nyt lähteä töihin vaikka se ei ole ihan rehellinen vastaus. Ei todellakaan. Kaukana siitä.



No tästä tuli nyt aikamoinen valitusvirsi. Mutta varsinaisessa suossa siis täällä rämmimme eikä loppua näy.



Viltsulle lämmin halaus. Olet ajatuksissani!!!



Selmiinalle onnittelut pienestä tytöstä!!!



Tsemppiä kaikille tasapuolisesti.



Shannon

Hiljaista tosiaan on ollut vilttiketjussa viime aikoina. Toivottavasti porukat eivät ole luopuneet toivosta! Ymmärrän tosin kyllä hyvin, kun epätoivo iskee, niin ei palstailukaan kiinnosta. Eikä juuri mikään muukaan.



Shannonille halaukset. Olen monesti sinua miettinyt. Kirjoituksestasi tuli mieleen, että miehetkin ottavat nämä asiat aika voimakkaasti ja syyttävät itseään epäonnistumisista. Toisaalta taas tuntuu, että miehet eivät koskaan voi täysin ymmärtää naisen vauvan kaipuuta. Meillä ainakin joskus oli niin tai ainakin tuntui siltä. Mies ei voinut käsittää itkuani ja tunnettani siitä, että olen maho paska, kun lasta ei kuulu.

Monet varmaan sanoisivat Shannonille, että unohtakaa vähäksi aikaa koko juttu, mutta minä en niin voi sanoa, koska tiedän, että unohtaminen on mahdotonta. Minulle ainakin oli. Todellista koettelemusta parisuhteellekin nämä asiat. En kyllä tiedä, miten miehesi " lukon" saisi aukeamaan. Se " pakkoseksikään" kun ei asiaa eteenpäin vie. Pattitilanne, kun toinen haluaa aikaa ja toiselta aika valuu käsistä:-( Mistä löytyisi se kultainen keskitie, siinäpä se!



Mulla ei koskaan oikein ollut ketään, kenelle näitä asioita purkaa, joten itkin sitten tänne. Monesti se auttoi, kun sai asiat rykäistyä ulos ja tiesi, että joku ymmärtävä ne lukee.



Kävin tänään työpaikalla nuuskimassa tilannetta ja voi olla että teen pikasen erilaista hommaa sen pätkän kun olen töissä. Ihan jees, koska joudun omassa työssäni ajamaan tosi paljon autoa. Kovin kovaa työintoa ei vielä ole, mutta raha ainakin motivoi, jos ei muu..



Vauva ei vielä liiku, mutta päätin olla surematta asiaa. Ehkä tämä vaan on rauhallisempi yksilö kuin esikoinen. Asiat on otettava sellaisina kuin ne tulee, kun ei niitä muuksikaan saa - ainakaan suremalla.



Halauksia ja tsemppiä kaikille vilttisläisille!

täällä taas kotinurkissa, pojat edelleen potevat. Tosin isompi sankareista lähti iskän kanssa käymään mummilassa. Mulle jäi tuo pienempi tänne potilaaksi. Silmätulehdus on siis tällä kertaa riesana. Käytiin juuri hakemassa lekurilta resepti ja lääkkeet sitten apteekista. Eipä tuo ärhäkkä pikkuheppu antanut niitä laittaa. Suuttui vaan vimmatusti. Tuolla se pieni nyt nukkuu apinansa kanssa. Ajattelin kokeilla päikkäreiden loppusuoralla, jospa siinä unen ja valveen rajamailla saisi livautettua sitä salvaa silmiin...



Mulla taitaa olla samat vaivat, flunssaa ja silmät ovat sellaiset tikkuiset...



Shannonille voimahalaus, kunpa keksisin avaimen tuohon teidän lukkoonne... mutta vauvakuumeen unohtaminen ei munkaan mielestä olisi se oikea ratkaisu eikä varmaan auta sekään sanonta, että asioilla on yleensä tapana järjestyä parhain päin. Ehkä miehesi vielä käy aiempaa menetystänne vielä läpi, suree ja pelkää. Toivon, että ajan kanssa kuitenkin saatte solmut auki. Lämpöisiä ajatuksia sinulle Shannon.



Senniina, tuo on ihan totta ettei asiat suremalla ja murehtimalla parane. Toivottavasti pikuinen alkaa pian poukkoilla siellä massussa :o)



Vilttiketju on niin kovin hiljainen nykyään... ei vielä kuitenkaan luovuta pinoilusta. Tämä on ollut minulle ainakin sellainen tukiketju, eipä mullakaan juuri ole sellaisia läheisiä joiden kanssa voisi tätä surua ja ajatuksia vauvakuumeesta purkaa.



Tuntuu, että suurin osa mun ystävistä ja läheisistä ajattelee niin ettei alkuraskauden keskenmeno ole keskenmeno ollenkaan eikä näin ollen siinä ole mitään suremista tai mitään menetettävää. Minä olen niinä kertoina kun plussaa testi on näyttänyt ja sitten vuoto on alkanutkin käynyt kuitenkin läpi aikamoisen tunteiden kirjon. Ensin toivoa ja iloa, sitten pettymystä, surua ja pelkoa siitä ettei välttämättä vauvaa enää tulekaan. Kyllä se positiivinen testitulos kuitenkin saa sydämen laukkaamaan onnesta ja haaveilemaan tulevasta. Ja vaikkei vuodon alkaessa ole oikeastaan olemassa mitään vauvaa vain pienen pieni mitätön ihmisen alku se on silti ollut minulle taas yksi elämänkokoinen menetys. Viime aikoina en ole enää jaksanut kellekään enää puhua mitään vauvanyrityksestä ja testituloksisat kun ei sitä ymmärrystä kuitenkaan löydy. Toisaalta nyt pilleritauolla ei tule noita pettymyksiä ja menetyksiä, saa pää ja keho levätä. Syksyllä on sitten varmaan taas vähän tasapainoisempi olo.



Nyt käyn hakemassa kupposen kahvia ja menen hetkeksi hääsivustoille, pitäisi alkaa ideoida kutsuja.



Ajatuksia lämpöisiä vilttiketjuun!

-viltsu-

Hiljaista on ollut, itsellä niin hillitön hoppu töissä, etten ole ehtinyt juuri kuin pikapikaa lukea kuulumisia. Ja kun kotona ei ole nettiä, eikä tulekaan ihan lähiaikoina.



Shannonille kaikki mahdollinen lohdutus ja voimia! Kuulostaa kovin tutulle tuo tilanteenne. Molemmat syyttää helposti itseään, vaikka eihän lapsen saamisen vaikeus oikeasti ole kenenkään syy. Ajatuksille vaan ei mahda mitään, kun ne alkaa kiertää kehää,on ulospääsyä vaikea löytää.

Olisiko teillä mahdollisuutta käydä perheneuvolassa tai parisuhdeterapeutilla? Ulkopuolinen saattaisi osata antaa eväitä solmujen avaamiseen ja auttaa löytämään uudelleen yhteisen sävelen.



Itsekin hehkutin ' oikean' yrityksen alkamista ja miehen herännyttä vauvakuumetta. Katin kontit, mikään ole muuttunut. Sama jurri se on kuin ennenkin, ei puhu koko asiasta ja kerran itse lupasi puheen jonain päivänä aloittaa, niin minä kiukkupussina sitä odotan! Ja syytän itseäni, kun on maho niin on maho. Ja toinen ihmettelee, että mistä nyt taas kiikastaa. Jaa-a, mistäköhän. Ensin on mennyt neljä vuotta siinä uskossa, että mieskin haluaa lapsen. Sitten vedetään hetkeksi matto jalkojen alta sanomalla, etten ole lasta halunnutkaan. Ja kohta hihkutaan omaa vauvankaipuuta muttei tehdä asialle mitään.

Miehet ei todellakaan tajua!! Ei ainakaan mun mieheni. Tietäneekö edes, miten ja milloin raskaaksi voi ylipäänsä tulla.



Menipäs purnaamiseksi taas kerran.

VIlttiketjun ei anneta kuivua kasaan!! Tämä on ainakin minulle sellainen henkireikä, etten toista löydä. Ainoa paikka, jossa voin oikeasti purkaa tuntoja ja jakaa ilot ja surut. Elää mukana Teidän kanssasiskojen iloissa, toiveissa ja pettymyksissä. Kiitos siitä!



Mutta nyt on pakko jatkaa töiden parissa, pitää tehdä muutama kuntosaliohjelma näin aamutuimaan alkajaisiksi.



Kaikesta huolimatta koitetaan pitää lippu korkealla ja jaksaa eteenpäin pettymysten suossa.



Aurinkoisempaa viikonloppua Rakkaat Viltit!



-Harmistunut Haavis-

Tulin kurkkimaan teidän kuulumisia pitkästä aikaa.



Oon kyllä Shannonin ja haavemaan kanssa samaa mieltä, et ei noita ukkoja oikein tajua.Meilläkin minä olin se osapuoli joka vauvaa kuumeili, mies harvoin otti kantaa eikä tajunnu ollenkaan mun surua kun menkat aina alkoi.



No, nyt oon pari kertaa loukkaantunu ihan hirveesti, kun mies on yöllä todennu kun Onni on heränny et itsepähän sä tätä halusit...no niin halusinki, enkä vaihtas päivääkään pois, mut on tää väsymys välillä ihan järkyttävää.Ja mies laukoo kans imetyksestä mitä sylki suuhun tuo ja se on tosi herkkä aihe mulle, kun se alku ei oikein sujunu kun Onni oli siellä teholla sen kaks viikkoa.



No joo, ei oo tarkotus teille valitella näitä juttuja, kun te painitte paljon rankempien asioiden parissa. Tuli vaan mieleen noista miehistä..



Mäkään en osaa Shannonia auttaa :( Lähettelen vaan paljon haleja ja voimia, ehkä se tilanne siitä purkautuu johonkin suuntaan.



Hitsi, pikkumies ei viihdy hetkeekään yksin, pitää mennä.



Beijaflor kera 7 viikkoisen Onni-vauvan

Kiitos kovasti kaikille tuestanne. Toivottavasti tosiaan tää pino ei kokonaan kuivu kasaan. Mä oon myös aika yksin näiden tunteideni kanssa. Ei viitsi tämmöisistä asioista ihan kenelle tahansa puhua. mä en tällä hetkellä oikein oo edes jaksanut tavata ketään kavereita, kun tuntuu et on ite ihan rikki ja et ei olis hyvää seuraa kenellekään. Ja toisaalta ei viitis muita koko ajan omilla asioilla kuormittaa.



Meillä tosiaan tilanne tuntuu menevän koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Meillä oli iso riita toissapäivänä, kuopuksen synttäripäivän iltana vielä. Mä suutuin miehelle oikein kunnolla. Hä kun oli luvannut että yrittää olla läheisempi ja että puhutaan asioista. Ja kattia kanssa. Hän ei ollu yrittänyt yhtään koko viikon aikana. Tuntuu et mä oon ainoa joka yritän. Ton riidan seurauksena me ei enää puhuta toisille kuin välttämättömän ja kaikenlainen läheisyys on pannassa. Valvoin toissayön surkeana asioita miettien. Koko yönä en saanut unta ollenkaan. Eilisen olin tosi väsynyt ja menin illalla aikaisin nukkumaan. Siltikin pyörin vielä eilenkin pitkän aikaa sängyssä kunnes lopulkta olin nukahtanut. Mä oon nyt päättänyt, et odotan miehen tekevän aloitteen asioiden selvittämiseksi, mitä hän ei varmaan tee. Oon kyllästynyt siihen, et mä teen aina aloitteen kaikkeein. Katotaan nyt kuinka pitkälle tää menee. Tuntuu vaan ettei jaksa enää. Ois vaan helpompi luovuttaa. Ottaa lapset ja lähteä. Mutta sekään ei olisi helppoa. Täähän on mulle jo toinen avioliitto. En haluaisi milläään sekoittaa enää lastenkin elämää. Kahden vanhemman pojan isä on jo muutenkin hylännyt heidät kokonaan ja lähtenyt ulkomaille. Tuntuisi kohtuuttomalta viedä isäpuolikin. Kai mun on vaan pakko kestää ja odottaa mihin tilanne kehittyy. Miksiköhän sitä aina rakastuu vääränlaisiin miehiin??!!!



Tää oli nyt tosi omanapaista, mut tuntuu et mä oon niin umpikujassa tän asian kanssa, et ei pysty edes ajattelemaan selkeäasti. Välillä tuntuu, et miestä ei häiritse tää tilanne ollenkaan. Hän vaan hokee, et eihän seksi oo tärkein asia suhteessa. Mun mielestä se on kyllä aika oleellista varsinkin jos vielä vauvaa ollaan yrittämässä. Huomenna on onnex kuopuksen neuvolakäynti. Jos vaikka siellä puhuis tästä asiasta mukavan neuvolatädin kanssa. Oon yritttänyt miehelle ehdottaa myös tuota parisuhdeterapiaa mutta hän ei ole valmis sellaiseen.



synkissä mietteissä Shannon

kiva kuulla Beijaflor kuulumisia. Vauva-arki on kaikessa ihanuudessaan rankkaa aikaa. Esikoisen vauva-ajan muistan sellaisena suhmuraisena. Yöt meni imettäessä ja päivät kuljin puoliunessa. Mutta kyllä se sitten tasoittuu ja kummasti sitä tottuu yöherätyksiin tottuu :o) herättelevätpä nuo vielä isompinakin :)



Shannon ja Haavemaa - voimia teille. Kunpa osaisin sanoa jotain muutakin... Toivon, kuitenkin, että saatte asiat setvittyä ja auringon taas paistamaan.



Meillä oli eilen kurjailta. Esikoinen oli kaatunut päiväkodin pihassa ja lyönyt ilmeisesti melko kovin päänsä. Päässä on aikamoinen kuhmu ja pikkumies oli koko illan unelias ja huonovointinen. Lopulta käytiin näytillä päivystyksessä ja siihen mennessä oli jo vähän vironnut. Toinen pupilli oli isompi kuin toinen, tosin se voi johtua viime viikkoisesta silmätulehduksestakin...mutta aamulla kokoero oli vähän tasaantunut. Yö menikin sitten valvoessa ja seuratessa pikku miestä.



Ekapilleri liuska on kohta napsittu, vielä viikon verran jäljellä. Jos jotain vaikutuksia pitää hakea niin rinnat ovat olleet arat kierron alusta tähän päivään, samaten tuhruttaa, väsyttää, naamassa on välillä pieniä näppyjä, mulla on jatkuvaa lämpöä eli 37,7, mutta turvotusta ei ole eikä päänsärkyä. Ilmeisesti kroppa vielä totuttelee kun on tuota tuhrutusta...



Voimia kaikille arkiseen eloon!

saikin kaivella ennenkuin löytyi, nostelenpas josko joku vilttisläinen innostuis kirjoittelemaan rivin taikka kaksi...



Omasnavas on sangen hiljaista - pillerit kun estävät sen raskautumisen tällä hetkellä, jotenkin siitä tietoisena olen ollut himppusen haluton viime aikoina - mitä järkeä siinä on kun en kumminkaan tule raskaaksi...noh tehdäänpä me sitä ihan rakkaudestakin, mutta jotenkin tuntuu ettei siinä ole sitä samaa hohtoa kuin kuumeillessa, sitä: mitäs jos nyt tulin raskaaksi -olotilaa. Vaikkakin viimeksi jäin ihan vaistoimaisesti sänkyyn makoilemaan kintut kohti kattoa. Pilleri vaikuttavat näemmä jo: alaselkää ei jomota tutusti, normaalisti jo jomottelisi, rintavarustus aristaa ja on kasvanut entisestään - ei hyvä, käytössä kuppi G, en välttis haluaisi tästä enää suurempia. Ja pää on pehmeä - itken josvaikkamistäsyystä, jos aiemmin olin herkkä nyt olen sitä kertaa sata... Mutta kaipa tämä tästä kun kroppa tottuu, nyt on vielä vajaa viikko jäljellä ja vasta eka liuska menossa :o)



Mitäs teille muille??



Lumi tuli sittenkin, meillä pojat kysyivät, että tuleeko pukki nyt uudestaan kun tuli luntakin... siis toinen joulu? - ei kiitos...



Valkeaa viikonloppua kaikille!

anteeksi hassunaputteluvirhe :o))

eli Stiipiliina täällä taustalla vielä tsemppaa teitä.Tulin näin iltasella koneelle ja ajattelin, että kurkataanpa mitä Viltit puuhaa.Älkää tosiaan antako ketjun kuitenkaan kuivua ihan kasaan.Mullepa ei mitään erikoista kuulu-

vauvakamat on jo annettu eteenpäin :((( ja arkea yritetään puurtaa eteenpäin.+++++++ puhalluksia kaikille ja hyviä viikonloppuja!!!

kiva, että näkyy eloa viltissä :o) ja mukavaa, että muistat meitä Stiipiliina.



Minä myös olen " arkistoinut" vauvakamaa ja palautellut kakkosella lainassa olleita... niin ihananhaikeanpuristavansurkea tunne tuli tässä illalla kun kaivelin häälehteen kuvia meidän elon varrelta ja " löysin" levykkeeltä poikien vauva-aikojen kuvia - arvaatte varmaan millaisen vauvakuumeherätyksen sai aikaan tuo löytö... yhdessä kuvassa esikoinen lepäilee sangen tyytyväinen ilme nassullaan mun sylissä parin päivän ikäisenä - voin vaikka vannoa että tunsin nenussani sen vastasyntyneen lapsen, maidon, lanoliinin ja hakatun kaalin tuoksun (rikki-imettyihin rinnanpäihin laitettiin lanoliinia ja mulla pakotti rintoja ja laitettiin sellaiset kaalikääryleet rintojen päälle - ah äitiyden ihanuutta..) Mutta kyllä minä vielä kerran haluan tuntea sen juuri synnyttäneen olotilan, sen ihanan kaiken voittaneen auvon ja yövalvomisesta sekopäiseksi tekevän huhhelitunteen. Ei ole vertaista toista... Syksyllä rakkaat siskot, syksyllä minä heitän pillerit nurkkaan - olisin tehnyt sen jo tänään, mutta onneksi on sentään aivot, jotka puhuivat taas järkeä.



Vaieten palaan järjestämään ajatuksiani ja laskemaan pillereitäni :o)