Voiko narsisti kiintyä uhriinsa?

Tottakai. Ei se silti tarkoita, että se kiintymys olisi välittämistä siitä ihmisestä. Ja voihan ihminen voi kiintyä johonkin esineeseenkin.

Jos n saa sinulta esim. rahaa, sulje pussin suu. Katso jatkuuko kiintymys. Epäilen vahvasti, että muutut tarpeettomaksi narsulle ja saat toki kuulla siitä, mutta varmaan ymmärrät kuinka kiintynyt n on rah eiku sinuun, siis :D

Vierailija kirjoitti: 

JUurikin näin, eli Narsisti tuntee suurta vihaa sitä ihmistä kohtaan, jonka haluaa "uhrikseen". Se on kateutta tämän kohteen itsevarmuudesta ja sen hän haluaa tuhota. Tunsin tuon kaiken jotenkin heti, kun tapasin exäni. Vuosia myöhemmin hän oli humalassa (vältteli juomista, koska ei kyennyt hallitsemaan puheitaan) ja sanoi kuinka oli tuntenut itsensä maan matoseksi minut nähdessään ja kadehtineensa kuinka joku voi loistaa sellaista itsevarmuutta. Hän alkoi tosiaan lähes heti huomauttekemaan ulkonäöstäni ja vaatteistani piilopiikittelevästi rivien välissä. Hyvin nopeasti eteni siihen, että tuli ihan suoria inhottavia kommentteja. Vaikka ihan, että häpesi minua. 

Omasta kokemuksestani tulkitsisin tuon jonkin verran toisesta kulmasta. Narsisti voi aivan aidosti huumaantua ja ihastua toiseen, siis näkemiinsä ominaisuuksiin toisessa. Hän näkee ihmiset esineellistäen, ja ihan varmasti uskoo että niin toimivat muutkin ihmiset. Ei hän välttämättä näe itseään kylmänä, suunnitelmallisena, saalistajana. 

Inho ja tarve lytistää toista tällaisessa suhteessa herää siinä vaiheessa, kun se toinen ihminen paljastuukin vain ihmiseksi. Inhimilliset piirteet, heikkoudet, epävarmuudet; hänen hankkimansa esinehän onkin viallinen, täysi susi, ja sitten häntä harmittaa ja nolottaa koko hankinta. Sen hän purkaa tähän ihmiseen, jonka pinnallisiin ja ehkä monin osin täysin kuvittelemiinsa ominaisuuksiin hän hetki sitten oli aivan lääpällään. Sinä petit minut! Esitit alussa ihan jotakin muuta ja oletkin oikeasti vain ihminen!

Ja sitten on kai tietysti myös niitä, jotka alun alkaenkin etsivät vain heikkoa ja helposti alistettavaa kumppania. Mutta en usko heidän olevan enemmistössä. 

Narsisti ei rakasta muita kuin itseään.

Voiko narsistihullu koskaan lopettaa jauhamista narsismista?

Arvostelee ja nimittelee muita vaikka on itse aivan sairaalloisen pakkomielteinen.

Mä oon viime aikoina bongannut lähinnä narsisteja tinderistä. En ymmärrä miksi viehätyn niistä... Olen siis ihan nätti ja itsevarma nainen. Vai onko se narsistien pinnallinen itsevarmuus viehättävää. Osaavat teeskennellä hyvin alkuun ja erottuvat edukseen kun suurin osa miehistä ujostelee jne...

Tällä palstalla liikkuu paljon narsistien kanssa suhteessa olleita. En tiennyt narsismin olevan näin ykeistä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla liikkuu paljon narsistien kanssa suhteessa olleita. En tiennyt narsismin olevan näin ykeistä.

Ei ole niin yleistä. Enimmäkseen yksi jankkaaja tehtailee paljon aloituksia ja vastailee itselleen.

Ja sitten osa vain diagnosoi narsistiksi jos henkilö ei käyttäydy niin kuin itse toivoisi.

Nosto

Ei kai se oikeastaan voi. Sen tunnistaa siitä, että jos olette eronneet tai hän on muuten todennut, ettet ole enää käytössä siihen tarkoitukseen, mihin sinua tarvittiin, yhtäkkiä aikaa tapaamiselle ei löydy, aikaa viesteihin vastaamiseen ei löydy, ei kiinnostusta vastata muutamaa fraasia enempää vaikka haluaisit keskustella siitä mitä tapahtui. 

Kiintymistä ei voi kääntää pois päältä sellaisella nopeudella, jolla narsisti voi hylätä kohteensa. Epävakaatkin ihmiset voivat suuttua ja pitää mykkäkoulua pitkäänkin, mutta osaavat kiintyä, jonka takia usein pyytävät anteeksi ymmärtäen, miten pahalta toisesta on tuntunut oma käytös. Siinä ollaan ikäänkuin samassa maailmassa. 

Mikään tästä ei estä narsistia väittämästä, että hän on kiintynyt uhriin, rakastaa tätä, kokee ainutlaatuisen yhteyden, ei ole koskaan kokenut mitään tällaista, haluaisi olla toisen kanssa kaiken mahdollisen ajan ja antaa tälle kaiken maailmassa minkä voi ja niin edelleen. Tai kosimasta kahden viikon jälkeen, alkamalla yhtäkkiä puhua avioliitosta "yleisellä tasolla", vaatia lupauksia lapsista ja yhteisestä elämästä, houkuttelemalla yhteiseen asuntolainaan jne.

Mutta sillä ei vain ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tuossa yllä oli hyvä tuo kuvaus viallisesta ostoksesta. Oma kokemus on, että jokainen hyvä kausi narsistin kanssa päättyy hetkeen, kun osoitat tyytyväisyyttä olosuhteisiin, olet itsevarma, tai käy ilmi jotakin täysin yhdentekevää, joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä narsisti oli sinusta luullut. Normaali ihminen ajattelisi, että miten nyt teinkään näin pitkälle menevän johtopäätöksen tai kuvittelin kysymättä jotain, mikähän minua vaivaa, mutta narsistille se on loukkaus ja pettymys. 

Joskus on ollut havaintoni mukaan kyse käänteisestä narsistisesta tilanteesta. Toinen on antanut ymmärtää, että on tietynlainen ja olen pettynyt kun käy ilmi, että toinen on peitellyt tai valehdellut tai teot ovat olleet ihan ristiriidassa siihen, mitä toinen sanoo. Vääristyneellä logiikalla sitä yrittää kaksinvoimin hyväksyä toisen sellaisena kuin tämä on, ettei olisi niin vaativa. Tai että toinen on ollut todella huonolla tuulella ja olen tuntenut huonoa omaatuntoa, että se häiritsee minua, kunnes olen tajunnut, että hän on aina huonolla tuulella kun ei saa mitä haluaa tai tulee vain yhtäkkiä mieleen jotain, mistä pitää rangaista toista mykkäkoululla. Ja taas kaksivoimin sitä koittaa miellyttää toista, jotta ei olisi niin itsekeskeinen. Narsisteissa on siis vielä tuokin, että normaalissa ihmisessä heidän epäilyttävä käytöksensä käynnistää usein aivan vääristyneen itsesyytösten kelan. Ja silti, normaali ihminen voi olla kiintynyt narsistiin, tai siihen kuvajaiseen, jota narsisti houkutellessaan vilauttaa. Siinä onkin irtipäästämistä.