Pitääkö teillä murkkujen korvata mitä hajottavat...?! Hemmetti sentään...

sanoin 14:vlle jo aamulla, kun oli kipeä, että jos on niin kipeä että ei voi mennä kouluun, niin ei myöskään mee tänään tietokoneelle. (Tuntuu välillä et murkut on aamusin niin usein "kipeitä".)



No kun tulen kotiin ja mainitsen asiasta, niin johan alkaa lentää astiaa päälle, onneksi ei osunut.

Sitten potkitaan veljen huoneen ovi hajalle.

Kun meen sitä hävitystä kattomaan, mua heitetään isolla kirjalla päin.



Näissä tilanteissa oon oppinut että paras poistua paikalta ja antaa tilanteen tasaantua, joten menin alakertaa siivoomaan astiansiruista joita ympäriinsä.

Johan alkaa pitkin portaita tulla tuolia alas -> tuoli paskana, samoin kuulemma seinät (en oo uskaltanut mennä kattomaan)...



Aion pidättää ainakin uuden oven hinnan (ja tuolin jos sitä ei voi korjata) murkun vk-rahoista, samoin ehkä jonkun vaivan palkan kun mies joutuu TAAS maalaamaan+paikkaamaan seiniä.

8 eur vk-rahalla se on aika pitkä aika ilman viikkorahaa.



Mutta millä se kaveri muuten voi hyvittää tekonsa?? Sitä EI saa mitenkään itse osallistumaan jälkien korjaamiseen tai tekemään niitä työllä, se on 100-varmaa.

nyt viimeistään kuri kotiin, jos et itse pysty niin pyydä apua

Melko harvoin näitä kohtauksia on, mutta on niitä ollut n. 7 kertaa. Nyt pitkään ollutkin taas rauhallisempaa.



Vuosien varrella on käyty läpi perheneuvolat, koulupsykologien tutkimukset useaan otteeseen, Jorvin sairaalan tutkimukset neuropsykologilla, aivojen magneettikuvaukset ja unisähkökäyrät, varhaisten mielenterveyshäiriöiden ehkäisyryhmät, koulukuraattorit, erityisopettajat, mitähän vielä.......



Ei niistä oo mistään ollut mitään mainittavaa apua / mitään konkreettista saatu aikaan tai diagnosoitu.



Seuraavaksi on aika taas johonkin nuorten mielenterveysjuttuun mutta enpä usko enää siihenkään. Ei poikaa kiinnosta nuo "lässytykset", se vaan istuu niissä hiljaa ja kokee ne turhana.



ap

miten se laitetaan kuriin?! Sitähän tässä on juuri yritetty, laittaa rajoja.

Sun mielestä pitäis kai lätkiä korville tai jotain?? Tiedoksi, emme halua vastata väkivaltaan väkivallalla.

Kiinnipitämiset jne. on kokeiltu raivokohtauksen tullen, mutta niissäkin poika rimpuili kerran niin pahasti ja hakkasi päätään, että sai itselleen jälkiä naamaan, joista sitten tekivät koululla ilmoituksen ja käytiin niitä lastensuojelussa selvittämässä.

Lisäksi mä oon nyt raskaana, joten parempi pysyä poissa alta ettei käy mitään, ja suojata myös meidän taaperoa, joka sanoo isoveljestään vaan "hullu"... kiva käytösmalli sille.

ap

.[Kaksi aikuista talossa eivätkä saa yhtä nulikkaa kuriin!/i]

Ei minuunkaan mikään auttanut, aika teki tehtävänsä. Kyllä tässä on monet sopat ja puurot keitelty mutta nyt elämä on mallillaan.



Vanhempieni kanssa olen erittäin läheinen vaikka elämä oli järkyttävää, oma lapsi joka oli vihollinen.



Minäkään en osaa auttaa sinua koska joskus on vain niin, että ainoastaan aika auttaa. Surullista mutta totta.

koska todella mietin usein, 1) tuleeko lapsestani lopullisesti häiriintynyt ja syrjäytynyt vai 2) oisko niin että aika TOSIAAN auttaa... niin kuin kaikessa muussakin, ihan fiksu poikahan se muuten on (näin esikoisen kanssa vähän vaan kai hukassa, kun ei varmuutta mistään).

ap

Ei minuunkaan mikään auttanut, aika teki tehtävänsä. Kyllä tässä on monet sopat ja puurot keitelty mutta nyt elämä on mallillaan.

Vanhempieni kanssa olen erittäin läheinen vaikka elämä oli järkyttävää, oma lapsi joka oli vihollinen.

Minäkään en osaa auttaa sinua koska joskus on vain niin, että ainoastaan aika auttaa. Surullista mutta totta.

Meillä ei kyllä teinit tuollee käyttäydy, mut veljeni aikoinaan oli just tollanen. ja siihen ei kyllä auttanut vaikka vanhemmat puhu monta raamatullista järkeä.

Eipä sille oikein taida voida mitään?

Kun vaan odottaa et tulee järkiinsä. Voimia ap! Mulla 2 teiniä, jotka Luojalle kiitos ovat rauhallisia ja kilttejä. :)

Ei tuo olle enää normaalia. Ei tavaroita heitellä ja kotia ja vanhempia kunnioitetaan olipa miten murrosikä tahansa. Nyt perheneuvolaan sen murkun kanssa!

kaikki murkulle tärkeä (känykkä, telkkari, tietokone, taskurahat, karkit, jälkiruuat vaateiden ostot, kavereiden kylään kutsumiset, omat vierailut kavereilla jne pois ja kun on käyttäytynyt esim 2 viikkoa kunnolla niin saa jonkun asian takaisin ja taas pois jos ei meno parane ja kouluun ei mennä vaan 'sairastellaan' kotona.



Itse varmaan tyhjentäisin sinun tapauksessa koko huoneen ja jättäisin sinne vain sängyn patjoineen, pöydän ja koulutavarat ja vähän vaatteita. Raakaa mutta olisipa kokeiltu se viimeinenkin vaihtoehto. Niin ja veljen potkitun oven vaihtaisin tuon pojan huoneeseen samoin sen rikkinäisen tuolin ainoaksi istuimeksi. Ja kertoisin kaikille vierailijoille, jotka rikkinäisiä seiniä/ovia/tavaroita ihmettelevät että kysykää tuolta pojan huoneesta. Kaikki viikkorahat sitoisin muutenkin kotitöiden tekemiseen. Jos ei tee mitään, ei saa rahaakaan.



t Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.

vasta myöhemmässä viestissäsi kerroit, että on käyty sekä neurologisissa että psykologisissa tutkimuksissa pitkin matkaa...Ymmärrät varmaan niidenkin perusteella (ja ihan jo maatiaisjärjellä), ettei tuo ole ihan jokapäiväistä ja "normaalia". Ei siis kannata aloittaa ketjua kysymyksellä, että "Pitääkö teillä murkkujen korvata mitä hajottavat...?!" Useimmissa perheissä kun murkut eivät hajoita astioita ja ovia ja heittele vanhempiaan esineillä.



Varmaan "normimurkun" keskivertovanhemman on tosi vaikea neuvoa sinulle, että pitääkö sinun murkkusi maksaa hajoittamistaan esineistä...Jotain perustavanlaatuista ongelmaa kun tuon käytöksen takana varmasti on. Ja JOS lapsellasi on joku - diagnosoimatta jääty - psyykinen tai neurologinen itsehillintä-, aggressio- ja impulsiivisuusongelma, jolle hän ei nykyisessä voinnissaan kerta kaikkiaan voi mitään, ei varmaan ole silloin reilua, että hän joutuu vielä pitkään "kohtausten" jälkeenkin maksamaan tekojensa seurauksia. Pikemminkin hänelle pitäisi saada diagnoosi ja APUA! Normaalia 14-vuotiaan teiniagstia tuo ei tosiaan ole...



Jos teillä on muita lapsia, on teillä varmaan vertailukohtiakin...Ilmeisesti veli ei hajota paikkoja suuttuessaan? Ja jos molemmat lapset on samalla tavalla kasvatettu, voi vikaa varmaan lähteä etsimään jostain "häiriintyneen" lapsen kokemuksista tai aivokemiasta?

Kuri ei alunperinkään ole ollut vanhemmilla. Noin sitä käy kun ei osaa pienenä lasta kieltää.

Melko harvoin näitä kohtauksia on, mutta on niitä ollut n. 7 kertaa. Nyt pitkään ollutkin taas rauhallisempaa.

Vuosien varrella on käyty läpi perheneuvolat, koulupsykologien tutkimukset useaan otteeseen, Jorvin sairaalan tutkimukset neuropsykologilla, aivojen magneettikuvaukset ja unisähkökäyrät, varhaisten mielenterveyshäiriöiden ehkäisyryhmät, koulukuraattorit, erityisopettajat, mitähän vielä.......

Ei niistä oo mistään ollut mitään mainittavaa apua / mitään konkreettista saatu aikaan tai diagnosoitu.

Seuraavaksi on aika taas johonkin nuorten mielenterveysjuttuun mutta enpä usko enää siihenkään. Ei poikaa kiinnosta nuo "lässytykset", se vaan istuu niissä hiljaa ja kokee ne turhana.

ap

nyt jaksanut KAIKKEA avata, koko tutkimushistoriaa, akuutti ongelma oli tää että mietin ´tosiaan onko "kohtuutonta" vaatia korvauksia.

Toisaalta - ei meillä ole vanhempina VARAA maksaa aina kaikkea mitä hajotetaan.

Mutta kun kaikki mahdolliset tutkimukset, fyysiset ja psyykkiset testit, ON TEHTY, ja MITÄÄN ERIKOISTA _EI_ ole löydetty!!! Aivojen kemiassa tai missään!

Että en sitten tiedä, onko reilua että voi päästä ilman mitään korvausvelvollisuutta? Vai oisko kuitenkin ok että vk-rahoistaan korvaa?

ap

vasta myöhemmässä viestissäsi kerroit, että on käyty sekä neurologisissa että psykologisissa tutkimuksissa pitkin matkaa...Ymmärrät varmaan niidenkin perusteella (ja ihan jo maatiaisjärjellä), ettei tuo ole ihan jokapäiväistä ja "normaalia".

varmasti on. Ja JOS lapsellasi on joku - diagnosoimatta jääty - psyykinen tai neurologinen itsehillintä-, aggressio- ja impulsiivisuusongelma, jolle hän ei nykyisessä voinnissaan kerta kaikkiaan voi mitään, ei varmaan ole silloin reilua, että hän joutuu vielä pitkään "kohtausten" jälkeenkin maksamaan tekojensa seurauksia. Pikemminkin hänelle pitäisi saada diagnoosi ja APUA! Normaalia 14-vuotiaan teiniagstia tuo ei tosiaan ole...

vanhempi poikani oli 16, ja käyttäytyi ihan uskomattomilla tavoilla ja syyt lähtivät todella pienistä asioista. Myöhemmin olen ajatellut asioita ja todennut että pahinta oli todella silloin mun raskausaikana. Annettiin riehua täysillä ja sitten jos ei loppua tullut käytiin mieheni(ja poikien isän) kanssa vaan kaveria käsistä ja jaloista kiinni, ja raahattiin suihkuhuoneeseen ja laskettiin kylmää vettä päälle, ihme ettei tullut keskenmenoa. Kaveri on tätänykyä tasapainoinen nuorimies, eikä vieläkään osaa sanoa mistä moiset kohtaukset johtui, tuntui vaan kaikki mielestänsä todella epäoikeudenmukaiselta, ja koulussakin kiusattiin, mikä tuli vasta myöhemmin ilmi. Ei tästä varmaan mitään apua ole, mutta kerroin nyt kuitenkin.

Minulla 3 sisarusta josta jokainen käyttäytyi kauniisti ja sai hyviä arvosanoja koulusta, sitten olin minä yksi joka oli täynnä nuoruuden huumaa ja angstia. Eli aina ei voi syyllistää vanhempiakaan, ei todellakaan!



Minä heräsin 18-vuotiaana tähän maailmaan. En tässä nyt lähde sen enempää ruotimaan mennyttä, mutta helvettiä se oli, kyllä ihmettelen kuinka vanhempani jaksoivat minua, miten sisarukseni ja muut läheiseni.



Ap:n syyllistäminen ei varmana auta yhtään asiaa, jos ei ole kokemusta _TODELLA_ vaikeasta murkkuiästä kannattaa olla vain hiljaa, eikös niin? Meitä on moneen junaan, toiset paranee ajan kanssa toiset ei.



6

nyt jaksanut KAIKKEA avata, koko tutkimushistoriaa, akuutti ongelma oli tää että mietin ´tosiaan onko "kohtuutonta" vaatia korvauksia.

Toisaalta - ei meillä ole vanhempina VARAA maksaa aina kaikkea mitä hajotetaan.

Mutta kun kaikki mahdolliset tutkimukset, fyysiset ja psyykkiset testit, ON TEHTY, ja MITÄÄN ERIKOISTA _EI_ ole löydetty!!! Aivojen kemiassa tai missään!

Että en sitten tiedä, onko reilua että voi päästä ilman mitään korvausvelvollisuutta? Vai oisko kuitenkin ok että vk-rahoistaan korvaa?

ap

vasta myöhemmässä viestissäsi kerroit, että on käyty sekä neurologisissa että psykologisissa tutkimuksissa pitkin matkaa...Ymmärrät varmaan niidenkin perusteella (ja ihan jo maatiaisjärjellä), ettei tuo ole ihan jokapäiväistä ja "normaalia".

varmasti on. Ja JOS lapsellasi on joku - diagnosoimatta jääty - psyykinen tai neurologinen itsehillintä-, aggressio- ja impulsiivisuusongelma, jolle hän ei nykyisessä voinnissaan kerta kaikkiaan voi mitään, ei varmaan ole silloin reilua, että hän joutuu vielä pitkään "kohtausten" jälkeenkin maksamaan tekojensa seurauksia. Pikemminkin hänelle pitäisi saada diagnoosi ja APUA! Normaalia 14-vuotiaan teiniagstia tuo ei tosiaan ole...

opeta että rahalla saa asennetta???



Jos tuo ehdottamani aiempi kaikki pois tuntui turhan raaalta niin itse kyllä ottaisin viikorahan lisäksi jotain lapselle arvokasta pois määräajaksi ja pakottaisin osallistumaan korjauksiin sekä korjaustavaroiden hakemiseen että itse korjaukseen vaikka sitten vieressä seisten.



t sen lauluja laulat jonka leipää syöt

kun suunnilleen ainoa asia, millä on oikeesti jotain merkitystä, on tietokone.

Ja just se on se asia, jonka rajoittamisesta / poisotosta nää raivokohtaukset tulee.

(Meillä kyllä on toki vakirajoitukset sille, ettei konella olla ihan mahdottomasti, ja jotka murkku hyväksyy, mutta heti jos tulee joku extra-rajoite kuten tänään, niin johan lähtee....)

ap

kannattaisiko ottaa kaikki murkulle tärkeä (känykkä, telkkari, tietokone, taskurahat, karkit, jälkiruuat vaateiden ostot, kavereiden kylään kutsumiset, omat vierailut kavereilla jne pois ja kun on käyttäytynyt esim 2 viikkoa kunnolla niin saa jonkun asian

Kuri ei alunperinkään ole ollut vanhemmilla. Noin sitä käy kun ei osaa pienenä lasta kieltää.

Vie se murkku hoitoon. Piste. Ensi kerralla tilaat ambulanssin tai viet ensiapuun, etkä poistu, ennenkuin lapsesi saa hoitoa. Erittäin todennäköisesti sun murkulla mielenterveysongelmia. Voihan tietysti olla, että oot mukulas kasvattanut huonosti, mutta eiköhän se olis elämänsä aikana saanut enemmän kun 7 raivaria.

Mun erittäin kiltti, rauhallinen ja hyväkäytöksinen lapsi alkoi oireilla käytöksellään. Oli agressiivinen ja itsetuhoinen. Ei halunnut mennä kouluun ja vetosi usein olevansa kipeanä. Hyvin pian lapsella todettiin vaikea masennus, jota hoidetaan terapialla ja lääkkeillä. Apua ei kyllä ole helposti saatavilla, sitä pitää vaatia.

että on ollut muitakin vaikeita tapauksia ja tullut silti ihan normaali-ihmisiä.



Jotenkin mulla on sisimmässä vielä tunne (joka kyllä hetkittäin horjuu...) että poika on ihan ok, sillä vaan on vaikea murkkuikä, mutta että aika sitten auttaa... ja siitä tulis vielä ihan "yhteiskuntakelpoinen".



Itsekin olin hetkittäin murkkuna tosi vaikea, joten sikäli jotenkin ymmärrän.

Mutta silti en aio katsoa "läpi sormien" sitä että miehen vaivalla remontoimaa kotia tahallaan tuhotaan.



ap

tietokone on se ainoa todella arvokas asia lapselle. Itse siis ottaisin tuon tietokoneen pois määräajaksi viikkorahojen ja korjauksiin osallistumisen lisäksi vaikka siitä kaikki raivoaminen johtuukin.



Kohta et uskalla edes sanoa sanaa tietokone kun pelkäät lapsesi hajottavan kaikki paikat.



t sen lauluja laulat jonka leipää syöt