Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä lapsena purtu vanhemman toimesta? Olen syntynyt 70-luvulla ja lapsena minua pahoinpideltiin kotona
05.03.2024 |
mitä julmimmilla tavoilla, myös purtiin. Tämä on tietenkin vaikuttanut hyvin monella eri elämänalueella, mutta miten te muut, onko samanlaisia kokemuksia kellään?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Minua on tukistettu, läpsitty ja annettu luunappeja. Kaikenlainen sanallinen mitätöinti, huonoa ruokaa, huonoja vaatteita (puhtaat ja ehjät, mutta ei esim. talveen sopivat) lisäksi. Olen syntynyt -76. Traumat jäi ja olen niitä työstänyt terapiassa, mutta kokemukset ovat niin syvällä ja niin pitkäkestoisia, että reagoin tahtomattani asioihin traumataustan opettamalla tavalla.
Voisitko kertoa kuinka reagoit? Meillä puolisoa on vanhemmat aikoinaan kurittaneet ja antaneet selkä saunoja, sadistisesti kohdelleet, lelut laitettu piiloon tai roskiin rankaisuna (moden takia kirjoitan tyhmästi ettei hylätä) ym. Nyt vanhemmiten olen järkytyksekseni huomannut, että puoliso on alkanut (tiedostamatta / tiedostaen??) kohtelemaan minua "tunteettomasti!! Saattaa puhua todella loukkaavasti ja julmasti, huomenna on kuin mitään ei olisi tapahtunut! Hän "puolustautuu" vaikka ei olisi mitään syytä puolustautua, ja "hyökkää" ilman syytä yhtäkkiä.
Saattaa vitsillä heittää, että käytän häntä hyväkseni, on kuin ei siis us-koi-si, että rakastan häntä? Lisäksi huono itsetunto lapsuutensa vuoksi, vieraille on kuitenkin liiallisen kohtelias (nuoleskelee jopa).
Niin hullusti saattaa joskus puhua/käyttäytyä, että oikeasti alan ihmetellä että - mitä just tapahtui - ? Kuuma-kylmä kohtelu, sanoilla uhittelu hiljaiseksi, minulle tärkeän esineen poisheittäminen ym Uskomatonta mutta valitettavan totta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän erään läheisen, häntä on todellakin purtu lapsena. Olin järkyttynyt kun kuulin siitä. Syynä se, että kun lapsi sai hampaita ja puri siis vahingossa vanhemman sormea, vanhempi puri takaisin niin että lapsi kiljui, oppipahan olemaan purematta! Ja tämän kertoi omin sanoin minulle. Kuinka hul lu ja tunteettomia "vanhempia" voi ollakaan :(
Vierailija kirjoitti:
Arvelinkin ettei ole. Olkaa onnellisia edes suht hyvästä lapsuudestanne.
Puremista pidettiin barbaarisena. Montaa muuta väkivallan muotoa ei. Henkisesti sairailla on usein outo logiikka.
Ei purtu, ei lyöty, ei juuri rangaistu. Kiltit ja rakastavat vanhemmat. Ei täydellistä tietenkään mutta eipä täydellisiä vanhempia taida olla olemassakaan.
-76
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua rankaistiin nöyryyttämällä sekä käyttämällä seksuaalisesti hyvästi. Asia on kaikkien tiedossa, mutta muu perhe puolustelee tekijää.
On sanomattakin selvää, etten ole ihan normaali.
Sinun perheesi ei ole normaali, koska puolustavat tekijää. Jos minä olisin perheessä, niin tekijälle koittaisi huonot ajat. Todella huonot.
Hakeudu traumaterapiaan.
Itse olen syntynyt 60-luvulla ja kummatkin vanhemmat epätasapainoisia. Mutta purtu ei ole.
Lyöty kumminkin remmillä sekä äiti käytti henkistä väkivaltaa.
Ja vieläkin äitini haluaa vttuilla vaikka ikää on 90-vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole kokemusta fyysisestä väkivallasta, mutta henkisesti kasvoin täysin laiminlyötynä. Se on jättänyt kyllä jälkensä.
Kylmyys, välinpitämättömyys jopa luunmurtimista. Ei haettu apua, yksin parantelin. Sairas ei saanut olla, ja jos oli, oli oltava hiljaa. Ruikuttaa ei saanut. Minusta kasvoi selviytyjä. En osaa enkä pysty turvautumaan kehenkään, edelleen selviän yksin. Lääkärin apua kyllä haen jos tilanne vaatii, mutta ketään läheisempää ihmistä en vaivaa omilla murheillani.
Onhan se sitten kssvattanut minusta aikuisen joka luottaa vain omaan apuun ja vahva tarve pärjätä elämässä. Opiskeluun aikuisena ja työntekoon olen sitten panostanutkin hyvin tuloksin. Voi kai sanoa että olen sairastunut vahvuuteen. Perhe-elämä on jäänyt kokematta mutta sitä en edes kaipaa. Ei ole mallia eikä esimerkkiä terveestä sellaisesta.
Tuo pureminen - se minua kiinnostaa siinä mielessä että mikä saa aikuisen ihmisen tekemään selaista lapselle?
Olen seurannut paljon lapsiin kohdistunutta väkivaltaa Amerikassa ja tuo tuntuu olevan yllättävän yleistä! Ylipäätään mikä vaivaa hmistä joka lyö omaa lastaan? Mikä ihmisellä on niin pahasti vinossa että sellaiseen ryhtyy?
Miksi ylipäätään lasta vihataan? Mitä omia traumoja ja projisoidaan viattomaan puolustuskyvyttömään uhriin? Minkälainen vanhempi pahonpitelee lastaan fyysisesti tai henkisesti?
Itselläni ei ole lapsia mutta ikinä en voisi kuvitella käydä käsiksi omaan lapseen. Tiedän mitä on jäädä vaille vanhempien turvaa ja sellaista en ikinä voisi kenellekään toiselle tehdä. En ole lapsirakas mutta vihani nousee kun näen tai kuulen keta tahansa heikompaa kohdeltavan väärin. En hyväksy väkivaltaa missään muodossa.
Olen ja elän siis sinkkuna. Olen nainen.
Minuakin on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi 70-80-luvulla. Tuossa ajassa oli jotain pahasti vinksallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi 70-80-luvulla. Tuossa ajassa oli jotain pahasti vinksallaan.
"Hyvinvoinnin " alle piilotetut, edellisten sukupolvien traumat. Sodat, köyhyys, huutolaisuus, alkoholismi. 70-luvulla jopa orpoja haukuttiin, jos isä oli kuollut.
Hyi hitto, miten kamalia vanhempia kirjoittaneilla on ollut, puremista ym. Meillä äiti käytti henkistä väkivaltaa, arvosteli, vähätteli ja vertaili muihin mm. fyysisiä ominaisuuksia, piti mykkäkoulua, oli kylmä ja etäinen. Äidin uskovaisuus ja "Raamatulla päähän" loivat erittäin synkän varjon elämään, kaikki ilo oli melkein kielletty. Muistan isän pari kertaa antaneen tukkapöllyä kevyesti, mutta muuten hän oli huolehtivaisempi ja lämpimämpi kuin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti ei tehnyt mitään, mutta isä repi hiuksista tai korvasta nurkkaan ja antoi luunappeja. Jälkeenpäin ajateltuna aika pienistä syistä, olin hiljainen ja kiltti lapsi. Ei jäänyt traumoja ja isä pyysi anteeksi, kun itse sain lapsia. Naapureiden lapsia kyllä lyötiin paljaalle pyllylle, ihan kaikkien edessä. Tuosta puremisesta, useampi tuttu on sanonut kerran purreensa lastaan (näillä siis tapana purra muita) näyttääkseen, miten se sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi 70-80-luvulla. Tuossa ajassa oli jotain pahasti vinksallaan.
Olen N-86 ja ei ollut puremista eikä mitään muutakaan näitä kauheuksia mitä täällä on kerrottu, mutta ruumillista kurittamista oli siinä muodossa, että vyöstä annettiin paljaalle takapuolelle. Olen halunnut ajatella, että se oli VAIN vanhanaikainen kasvatuskäytäntö, mutta luuletteko, että siinä on voinut olla jotain seksuaalisia ajatuksia taustalla? Ymmärsin, että ruumiillisen kurittamisen käyttäminen oli nimenomaan isän vaatimus ja sitä jatkui lähelle murrosikää. En minä siis mitään sellaisia silloin ajatellut tai huomannut, mutta nyt ajateltunta kuulostaa vähän epäilyttävältä, että aika isonakin tyttönä oli takapuoli paljaana kuritettavana. Enkä ollut mitenkään pahatapainen lapsi. Kuritus sinänä tuli jostain oikeasta aiheesta, eli ei mistään ihan tyhjästä, mutta aika pienistä jutuista kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi 70-80-luvulla. Tuossa ajassa oli jotain pahasti vinksallaan.
Olen N-86 ja ei ollut puremista eikä mitään muutakaan näitä kauheuksia mitä täällä on kerrottu, mutta ruumillista kurittamista oli siinä muodossa, että vyöstä annettiin paljaalle takapuolelle. Olen halunnut ajatella, että se oli VAIN vanhanaikainen kasvatuskäytäntö, mutta luuletteko, että siinä on voinut olla jotain seksuaalisia ajatuksia taustalla? Ymmärsin, että ruumiillisen kurittamisen käyttäminen oli nimenomaan isän vaatimus ja sitä jatkui lähelle murrosikää. En minä siis mitään sellaisia silloin ajatellut tai huomannut, mutta nyt ajateltunta kuulostaa vähän epäilyttävältä, että aika isonakin tyttönä oli takapuoli paljaana kuritettavana. Enkä ollut mitenkään pahatapainen lapsi. Kuritus sinänä tuli jostain oikeasta aiheesta, eli ei mistään ihan
Luulen, että se on hyvinkin voinut olla "vain" kasvatuksellista ilman muita taka-ajatuksia. Remmikuritus oli aikoinaan aika yleistä. Jos isäsi oli vielä vähän iäkkäämpi, se selittäisi vanhan ajan kasvatusta.
Onko 70-luvulla ollut mitään normaalia? Ihmettelen kun autojen turvavyöpakko tuli todella myöhään tähän maahan, vaikka auto oli jo keksitty aikoja sitten. Mutta on vieläkin joitakin jotka eivät käytä turvavöitä.
Sama koskee kuritusväkivaltaan. Kielletty lailla muistaakseni 80-luvun alussa ja valistusta on tehty paljon asiasta, mutta on vieläkin joitakin jotka käyttää sitä kasvatuskeinona. Hitaasti menee asiat perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi 70-80-luvulla. Tuossa ajassa oli jotain pahasti vinksallaan.
Olen N-86 ja ei ollut puremista eikä mitään muutakaan näitä kauheuksia mitä täällä on kerrottu, mutta ruumillista kurittamista oli siinä muodossa, että vyöstä annettiin paljaalle takapuolelle. Olen halunnut ajatella, että se oli VAIN vanhanaikainen kasvatuskäytäntö, mutta luuletteko, että siinä on voinut olla jotain seksuaalisia ajatuksia taustalla? Ymmärsin, että ruumiillisen kurittamisen käyttäminen oli nimenomaan isän vaatimus ja sitä jatkui lähelle murrosikää. En minä siis mitään sellaisia silloin ajatellut tai huomannut, mutta nyt ajateltunta kuulostaa vähän epäilyttävältä, että aika isonakin tyttönä oli takapuoli paljaana kuritettavana. Enkä ollut mitenkään pahatapainen lapsi. Kuritus sinänä tuli jostain oikeasta aiheesta, eli ei mistään ihan
Minun mielestä paljaalle takapuolelle läiskiminen on seksuaalista väkivaltaa tai siihen verrattavissa. Tekohan kohdistuu intiimiin kehonosaan.
Eikö siinä pidä olla vakaassa tai vaikea selittää, turvallisissa olosuhteissa, eli ei aktiivista traumaa yhäkin päällä ennenkuin emdr silmänliike menetelmää voidaan käyttää.