Lue keskustelun säännöt.
Eläinten kärsimys on kamalampaa kuin ihmisten
04.03.2024 |
Olen lukenut ja kuullut paljon surullisista ihmiskohtaloista, kuten varmaan lähes kaikki. Vaikka koen myötätuntoa ihmisiä kohtaan, minua liikuttaa eniten eläinten kärsimys. En kestä ajatella kituvaa eläintä ja skippaan true crime -kertomuksissa kohdat, joissa kerrotaan väkivallasta eläimiä kohtaan. Raivostun ja fantasioin, kuinka kostaisin kiduttajalle.
Mitä tämä kertoo minusta? Onko se mielestäsi väärin? Koetko itse samalla tavalla?
Kommentit (5)
Riippuu ihmisestä, riippuu eläimestä. Perusoletuksena ihmisen henki on arvokkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisestä, riippuu eläimestä. Perusoletuksena ihmisen henki on arvokkaampi.
Itseasiassa juuri tähän argumenttiin haluaisin perusteluja. Millä perusteella ihmisen henki on arvokkaampi kuin eläimen? Mielestäni käsittämätön ajatus.
Miten tai miksi kenenkään kärsimyksiä voisi/ pitäisi verrata johonkin toiseen?
Melkoisen väheksyvää ja väärin.
Onko kärsiminenkin jokin kilpailu?
Ei ole, jos ymmärtää jotain elämästä.
Ihminen on arvokkaampi kuin eläin. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi ihmiseen elämänhenkäyksensä.
Se, kumman kärsimyksen ajatteleminen satuttaa enemmän, ihmisen vai eläimen, on eri kysymys.
Minuun tiettyjen eläinyksilöiden kärsimys on koskenut enemmän kuin monen (aikuisen) ihmisen kärsimys. Tämä ehkä johtuu siitä, että eläin ei pysty käsittämään tilannetta, ei tunne toivoa, ei kykene suunnittelemaan olosuhteiden parantamista, ei pysty pakenemaan niitä mielessään kuten ihminen.
YouTubessa oli eräs masentunut, yksinäinen ja stressaantunut gorilla, joka asui etelä-korealaisessa eläintarhassa. Tilanne ahdisti minua hirveästi. Kun kuulin että gorilla on kuollut, olin surullinen ja toisaalta helpottunut. Vielä nytkin tunnen syvää surua ja tuskaa ajatellessani miten hirveä kohtalo sillä oli. Jostain syystä sellaisten ihmisten ajatteleminen, jotka ovat kärsineet ja kuolleet, ei aiheuta minussa näin voimakkaita surun tunteita.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Osittain samaa mieltä. Lasten ja eläinten kärsimyksistä saan traumoja pitkäksi aikaa ja aina epäkohdat palaavat mieleeni. Nämä molemmat ovat puolustuskyvyttömiä olentoja, joten kärsimys on jotenkin kamalampaa. Kumpikaan ei osaa puolustautua tai hakeutua pakoon ihmisen (aikuisen) tuottamasta tuskasta. Niin surullinen olen näiden lasten kohtalosta josta paljon kirjoitellaan. Olisin valmis kannattamaan kuolemantuomioita myös Suomeen, niin julmia jotkut teot ovat.