Millainen mielialanvaihtelu naisella on normaalia? Voin tanssia aamusta ja illalla itkeä.

Traumaoireilua, dissoa tai epävakautta. Näin äkkiseltään kuulostaisi olevan. Onko sinulla traumatausta, joka selittäisi noista kaiken? 

Mutta joo, ei noin nopeat ja jatkuvat tunteiden heittelyt ihan normaalilta kuulosta. Tuoko se pieni masennuslääke apua?

Vierailija kirjoitti:

Tunteet ovat NORMAALEJA! Hirveimpiä ovat yksitotiset tyypit, jotka reagoivat kaikkeen lähes samalla tavalla. Usein he ovat miehiä.

Ei pahalla, mutta tyhmä kommentti. Ap

Kokemuksesta voin sanoa että kun olin töissä ja kahteen tuntiin en kerinnyt puhelinta katsomaan niin sinä aikana oli tullut useampi kymmenen viestiä jos olla tervehditty iloisesti, suututtu kun en vastannut, lepytty, pyydetty anteeksi ja suututtu uudestaan kun en vieläkään töiden takia kerinnyt puhelinta katsomaan

Vierailija kirjoitti:

Tunteet ovat NORMAALEJA! Hirveimpiä ovat yksitotiset tyypit, jotka reagoivat kaikkeen lähes samalla tavalla. Usein he ovat miehiä.

Miehet on järkeviä eikä ole tunteiden hallinnassa niin kuin suurin osa naisista. Miehillä järki on korvannut tunteet ja naisilla tunteet on korvannut järjen

Vierailija kirjoitti:

Traumaoireilua, dissoa tai epävakautta. Näin äkkiseltään kuulostaisi olevan. Onko sinulla traumatausta, joka selittäisi noista kaiken? 

Mutta joo, ei noin nopeat ja jatkuvat tunteiden heittelyt ihan normaalilta kuulosta. Tuoko se pieni masennuslääke apua?

On aivan ehdottomasti. Nyt on hyvä tilanne onneksi. Joskus on aikoja kun en pysty sietämään itseäni ja olo on epätodellinen. En pääse sängystä ylös ja olen itsetuhoinen. Sitten kun on käsitellyt asioita niin helpottaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaoireilua, dissoa tai epävakautta. Näin äkkiseltään kuulostaisi olevan. Onko sinulla traumatausta, joka selittäisi noista kaiken? 

Mutta joo, ei noin nopeat ja jatkuvat tunteiden heittelyt ihan normaalilta kuulosta. Tuoko se pieni masennuslääke apua?

 

On aivan ehdottomasti. Nyt on hyvä tilanne onneksi. Joskus on aikoja kun en pysty sietämään itseäni ja olo on epätodellinen. En pääse sängystä ylös ja olen itsetuhoinen. Sitten kun on käsitellyt asioita niin helpottaa. Ap

Jos olosi on usein epätodellinen ja mielialat vaihtelevat noin, niin epäilisin sinulla olevan eniten disso-oireilua. Onko muistamattomuutta, itsensä vieraaksi tuntemista, tavaroita jota et tiedä ostaneesi tai siirtäneesi ja yms? 

Dissoon ei yleensä ole hyvää lääkettä. Valitettavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaoireilua, dissoa tai epävakautta. Näin äkkiseltään kuulostaisi olevan. Onko sinulla traumatausta, joka selittäisi noista kaiken? 

Mutta joo, ei noin nopeat ja jatkuvat tunteiden heittelyt ihan normaalilta kuulosta. Tuoko se pieni masennuslääke apua?

 

On aivan ehdottomasti. Nyt on hyvä tilanne onneksi. Joskus on aikoja kun en pysty sietämään itseäni ja olo on epätodellinen. En pääse sängystä ylös ja olen itsetuhoinen. Sitten kun on käsitellyt asioita niin helpottaa. Ap

Jos olosi on usein epätodellinen ja mielialat vaihtelevat noin, niin epäilisin sinulla olevan eniten disso-oireilua. Onko muistamattomuutta, itsensä vieraaksi tuntemista, tavaroita jota et tiedä ostaneesi tai siirtäneesi ja yms? 

Dissoon ei yleensä ole hyvää lääkettä. Valitettavasti.&nb

Kiitos tuosta täytyy lukea enemmän. Nuo kaikki kohdat osuvat minuun. Tosin en tiedä mitä varsinaisesti tarkoittaa itsensä vieraaksi tunteminen. Itse voisin kuvailla, että tuntuu kuin eläisi "kuplan" sisällä. Kuin todellinen yhteys esimerkiksi ihmisiin olisi vähäinen vaikka tietenkin ihmisistä välitän. 

Tuota on ihan päivittäin tuota muistamattonuutta. Jopa unohdan sanoja, mitä tein pari päivää sitten ja erittäin usein olen tekemässä jotain mutta huomaankin jo tehneeni sen. Tai jos siivoilen niin kohta ihmettelen, että mihin sen oikein laitoin kun se vaatekappale oli just äskön tuossa sohvan päällä. 

Välillä mietin onko minussa useampi eri persoona. Yritän katsella itseäni kauempaa ja ymmärtää tätä. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaoireilua, dissoa tai epävakautta. Näin äkkiseltään kuulostaisi olevan. Onko sinulla traumatausta, joka selittäisi noista kaiken? 

Mutta joo, ei noin nopeat ja jatkuvat tunteiden heittelyt ihan normaalilta kuulosta. Tuoko se pieni masennuslääke apua?

 

On aivan ehdottomasti. Nyt on hyvä tilanne onneksi. Joskus on aikoja kun en pysty sietämään itseäni ja olo on epätodellinen. En pääse sängystä ylös ja olen itsetuhoinen. Sitten kun on käsitellyt asioita niin helpottaa. Ap

Jos olosi on usein epätodellinen ja mielialat vaihtelevat noin, niin epäilisin sinulla olevan eniten disso-oireilua. Onko muistamattomuutta, itsensä vieraaksi tuntemista, tavaroita jota et tiedä ostaneesi tai siirtäneesi ja yms? 

Dissoon ei

Voi olla että kärsit dissoitiivisestä identiteettihäiriöstä. Ennen muinoin siitä puhuttiin sivupersoonallisuus häiriönä, mutta tuo identiteetti kuvaa asiaa itsestäni selkeämmin. Kannattaa lukea asiasta ja katsoa sopiiko sinuun. Tuo kuplassa elämisen tunne ja kosketuksen puuttuminen ihmiskontakteissa kuuluu myös oireisiin. 

Jos näin on, että sairastat kyseistä sairautta niin suosittelen suuntaamaan traumaterapiaan. Muissa terapioissa saattaa "osat" jäädä huomiotta ja samalla saatat vaih vahvistaa yhtä osaa. Toki asia ei näin mustavalkoinen ole, mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. Kaikki terapeutit eivät osaa hoitaa traumatisoituneita, ikä kaikki edes tunnusta identiteettihäiriön olemassa oloa. 

Joka tapauksessa voimia sinulle. :)

Miksi moitit itseäsi? Halaa itseäsi ja sano: olenpa ihana tänään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaoireilua, dissoa tai epävakautta. Näin äkkiseltään kuulostaisi olevan. Onko sinulla traumatausta, joka selittäisi noista kaiken? 

Mutta joo, ei noin nopeat ja jatkuvat tunteiden heittelyt ihan normaalilta kuulosta. Tuoko se pieni masennuslääke apua?

 

On aivan ehdottomasti. Nyt on hyvä tilanne onneksi. Joskus on aikoja kun en pysty sietämään itseäni ja olo on epätodellinen. En pääse sängystä ylös ja olen itsetuhoinen. Sitten kun on käsitellyt asioita niin helpottaa. Ap

Jos olosi on usein epätodellinen ja mielialat vaihtelevat noin, niin epäilisin sinulla olevan eniten disso-oireilua. Onko muistamattomuutta, itsensä vieraaksi tuntemista, tavaroita jota et tiedä ostaneesi

Voi kiitos. Olipa onni kun tulit kirjoittamaan minulle. :) 

Minusta oikeasti tuntuukin, että minussa on monenlaista puolta. Se on joskus todella väsyttävää. Voin esimerkiksi ajatella hyvinkin järkevästi asioista ja osaan reflektoida, ymmärrän syy-seuraussuhteet. Voin olla tasainen ja jopa auktoriteettinen lempeällä mutta päättäväisellä tavalla. 

Sitten voin olla jotain aivan muuta. Addiktio/impulssiherkkä. Lannistunut ja itseään soimaava alistuja. Aina en jaksa edes ajatella tulevaa vaan elän hetkessä, joka voi viedä minut esimerkiksi taloudellisiin ongelmiin. Joskus tuntuu kuin huomista ei edes olisi. 

Sitten olen taas järkevä ja kokoan elämääni kasaan, potkasten palikat taas alas. Elän niin sumussa ja sitten saattaakin kirkastua. Tiedostan tämän kaiken koko ajan mutta minun on vaikeaa toimia järjellisesti joskus. 

Otan selvää dissosta enemmän ja suuntaan traumaterapiaan sitten. Psykoterapiaa on toistaiseksi suositeltu minulle mutta uskon, että tämä kaikki oikeasti juontaa hyvinkin epävakaasta lapsuudesta ja elämisestä päihdeperheessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi moitit itseäsi? Halaa itseäsi ja sano: olenpa ihana tänään :)

Tämäkin onnistuu vaihtelevasti. 

Hävettää niin paljon moni asia ja joskus surettaa, etten ole pystynyt tekemään niin paljon kun olisin halunnut. Voimat ovat vain kadonneet vaikka halusin niin paljon onnistua. Pääsin ehkä tavoitteisiin mutta niiden pitäminen yllä ei onnistu. Olisi niin paljon ollut mahdollisuuksia mutta ne on kaikki tyritty. Alkaa sitten öisin ja aamuisin murehtiminen ja tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä.  Vihaan jopa itseäni aivan silmittömästi joskus. Etenkin kun olen omalla toiminnallani tyrinyt ja sabotoinut elämääni. Omalla toiminnalla onnistuin myös luottotiedot menettämään. Kaikkea sellaista. Pakko se on itseään joskus silmiin katsoa ja huutaa, että mitä olen tehnyt (sisäisesti huutaa). 

On sitten niitäkin päiviä kun hyväksyn elämäni näin ja tsemppaan itseäni, että kyllä me tästäkin selvitään. Ap

Kiva kuulla, että kirjoituksestani oli apua. Kuvailet oireilua todella hyvin. Muista, että kaikki tuo on tapahtunut sinussa hyvästä syystä ja oikeastaan olet aika taitavasti keksinyt tavan suojata itseäsi niiltä lapsuuden kokemuksilta. 

Terapia ei toki ole mikään oikotie onneen ja vaatii töitä ja alkuun se saattaa lisätä oireilua ja varsinkin pahaa oloa, kun kaikki traumat tulevat näkyväksi hiljalleen. Voimia siihen, jos ja kun sinne asti pääset. Sen voin paljastaa, että jos ja kun terapia alkaa vaikuttamaan tunnet itsesi huomattavasti voimakkaammaksi ja tasaisemmaksi kuin aikaisemmin. Saat myös käyttöösi eripuoliasi tasaisemmin, eikä vain yhden "osan" kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moitit itseäsi? Halaa itseäsi ja sano: olenpa ihana tänään :)

 

Tämäkin onnistuu vaihtelevasti. 

Hävettää niin paljon moni asia ja joskus surettaa, etten ole pystynyt tekemään niin paljon kun olisin halunnut. Voimat ovat vain kadonneet vaikka halusin niin paljon onnistua. Pääsin ehkä tavoitteisiin mutta niiden pitäminen yllä ei onnistu. Olisi niin paljon ollut mahdollisuuksia mutta ne on kaikki tyritty. Alkaa sitten öisin ja aamuisin murehtiminen ja tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä.  Vihaan jopa itseäni aivan silmittömästi joskus. Etenkin kun olen omalla toiminnallani tyrinyt ja sabotoinut elämääni. Omalla toiminnalla onnistuin myös luottotiedot menettämään. Kaikkea sellaista. Pakko se on itseään joskus silmiin katsoa ja huutaa, että mitä olen tehnyt (sisäisesti huutaa). 

On sitten niitäkin päiviä kun hyvä

Pakko kommentoida tähänkin. On hyvinkin tyypillistä, että traumatisoituneelta jää asiat kesken. Älä suotta soimaa siitä nyt itseäsi, vaan se on osa oireilua ja se helpottaa kun saat paremman kosketuksen itseesi. Ainut mitä älä jätä kesken on terapia. :) Se voi vain nimittäin pahentaa tilannetta reilusti. Ennen kuin tilanne rauhottuu, niin kannattaa helliä "sisäistä lastaan." Mokat ovat elämässä sallittuja ja meillä on oikeus opetella elämään. Valmista meistä ei tule kenestäkään. Tuo lohduttaa itseäni. 

T: se aikaisemmin kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moitit itseäsi? Halaa itseäsi ja sano: olenpa ihana tänään :)

 

Tämäkin onnistuu vaihtelevasti. 

Hävettää niin paljon moni asia ja joskus surettaa, etten ole pystynyt tekemään niin paljon kun olisin halunnut. Voimat ovat vain kadonneet vaikka halusin niin paljon onnistua. Pääsin ehkä tavoitteisiin mutta niiden pitäminen yllä ei onnistu. Olisi niin paljon ollut mahdollisuuksia mutta ne on kaikki tyritty. Alkaa sitten öisin ja aamuisin murehtiminen ja tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä.  Vihaan jopa itseäni aivan silmittömästi joskus. Etenkin kun olen omalla toiminnallani tyrinyt ja sabotoinut elämääni. Omalla toiminnalla onnistuin myös luottotiedot menettämään. Kaikkea sellaista. Pakko se on itseään joskus silmiin katsoa ja huutaa, että mitä olen tehnyt (sisäisesti huutaa).&nb

Edelleen kiitän lämpimästi. 

Mukavaa kun joku ymmärtää mistä puhuu. Olet tainnut itse kamppailla näiden asioiden kanssa myös ja eheytynyt <3 Siihen minäkin tähtään. 

Terapia on oikeastaan ainoa määränpää elämässäni tällä hetkellä. Ennen kaikki muu meni edelle kun oli pakko suorittaa ja omat kommelluksensa käydä. Kun sitten aina vain kaaduin, uudestaan ja pahemmin, pidemmäksi aikaa, tiheämmin. Niin sitten oli pakko myöntää, että joko kuolen tai saan apua. Nyt on b-lausunto olemassa ja ainoastaan terapeutti puuttuu. Sitä olen etsinyt ja näyttää, että etäterapiaan täytyy mennä, on niin hankalaa saada tällä hetkellä terapeuttia. Niin etsin koko Suomesta ja aion etänä aloittaa. 

Useampi vuosi siinä menee mutta olen valmis ja arvostan neuvojasi. On myös taas hetken sellainen olo, että olen ns "normaali" vaikka tarvitsenkin nyt paljon työvälineitä ja apua tulevaisuutta ajatellen. 

Toivoa on! Olen siitä onnellinen ja steppi on lähempänä itsensä eheytymistä. Ap

Olet oikeassa. Samanlainen kipuilu on minulle ollut tuttua. Identiteettihäiriö on itselläni diagnoosina ja olen oppinut löytämään itsestäni kaikki puolet kerralla, ettei tarvitse vain "yhtä kerralla käyttää." 

Tosi stressaavassa tilanteessa saatan kuitenkin edelleen vaihtaa identiteettiä, mutta kerrat harvenee ja tärkeintä on se, että olen oppinut hoksaamaan, mikä oli se minua triggeröivä asia. Syystä ne eivät vaihdu. Olen myös oppinut kuuntelemaan eripuoliani ja ikään kuin kuuntelemaan "mitä heillä on asiaa," koska jokaisella on jotakin sanottavaa ja jokainen kätkee sisäänsä jotakin tärkeää. 

Itselläni on 13 tunnettua identiteettiä, joten välillä on huisketta, kun yrittää kaikkia kuunnella. :) Suhtaudun kuitenkin nykyisin itseeni mielenkiinnolla ja oikeastaan myös ylpeydellä. Osasin suojella itseäni traumalta näin, muuten tulos olisi voinut olla elämässä aivan toinen. 

Ps. Oulussa on ainakin valmistumassa syksyllä traumaterapeutteja ja näistä osa pitää etävastaanottoa. Kannattaa etsiä muualtakin juuri valmistuvia. Niillä saattaa olla tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Samanlainen kipuilu on minulle ollut tuttua. Identiteettihäiriö on itselläni diagnoosina ja olen oppinut löytämään itsestäni kaikki puolet kerralla, ettei tarvitse vain "yhtä kerralla käyttää." 

Tosi stressaavassa tilanteessa saatan kuitenkin edelleen vaihtaa identiteettiä, mutta kerrat harvenee ja tärkeintä on se, että olen oppinut hoksaamaan, mikä oli se minua triggeröivä asia. Syystä ne eivät vaihdu. Olen myös oppinut kuuntelemaan eripuoliani ja ikään kuin kuuntelemaan "mitä heillä on asiaa," koska jokaisella on jotakin sanottavaa ja jokainen kätkee sisäänsä jotakin tärkeää. 

Itselläni on 13 tunnettua identiteettiä, joten välillä on huisketta, kun yrittää kaikkia kuunnella. :) Suhtaudun kuitenkin nykyisin itseeni mielenkiinnolla ja oikeastaan myös ylpeydellä. Osasin suojella itseäni traumalta näin, muuten tulos olisi voinut olla elämässä aivan toinen. 

Ps. Oulussa on ainakin

Hyvin mielenkiintoista.

Täytyy kysyä, oletko aina osannut erotella itselläsi noita eri identiteettejä vai oletko alkanut tunnistamaan ne vasta siellä terapiassa? 

Lisäksi tuli mieleen, että oliko sinulla esimerkiksi ennen terapiaa sellaista paljon, että tuntuu kuin sinulla olisi päällekkäin monta tunnetta ja ajatukset juoksevat vauhtia. Ei pysty yksinkertaisesti keskittymään. Pää koko hoilaa ja sitten jään välillä tarkkailemaan tuota. Minun on todella vaikea keskittyä esimerkiksi kuuntelemaan äänikirjaa tämän vuoksi vaikka olisin kuinka kiinnostunut aiheesta. En vain pysty, pääni molottaa vaikka yritän pinnistellä. Meditointia olen harjoitellut, jotta keskittyminen olisi parempaa. 

Usein olen epäillyt ADHD:ta. Olen kuitenkin lukenut, että sekin voi olla vain yksi "oire" tai samankaltainen tila traumasta eli ehkä kaikki liittyy kaikkeen . 

Mutta joo, hienoa kun olet noin perehtynyt asiaan ja varmasti tehnyt paljon töitä voidaksesi paremmin. 

Minä erota itsessäni vain muutaman puolen. Tai no, oikeastaan jos oikeasti alan miettimään niin useampia. 

Kiitti vielä vinkistä, että Oulustakin voisi löytyä. Täytyy vilkaista. :) Ap