Lue keskustelun säännöt.
tunnustus
16.01.2007 |
mä olen idiootti. mä vehtaan toisten miestenkanssa vaikka mulla on perhe.
mitään peruuttamatonta en oo tehnyt.
vaihtanut ajatuksia vaan erään miehenkanssa, alkaa olla vaan tunteita pelissä, molemmilla aika paljon menetettävää jos vielä edetään.
olen baarireissulla törmännyt nyt pariin otteeseen kivaan mieheen, pussannut. joo joku sanois että pientä ja tyhmää. mut kertokaa miksi mä teen noin? ahdistaa, nolottaa, on helvetin huono omatunto!!
mä olen niin p.aska ihminen kun olla voi.
sanokaa mulle että lopeta ennenkun käy huonosti.
mä teen niin väärin miestäni(avo) kohtaan, ei se oo sen vika, vaikka osittain onkin, monesta puhumisesta huolimatta se ei oo muuttunut miksikään, käskee mun mennä ja tehdä yksin kun häntä ei huvita, se ei ole hellä, se ei turhia juttele. sitä saan sitten muualta. tosin en seksiä oo hakenu enkä hae.
Kommentit (6)
Mutta vähän enemmän sinussa. Jos et saa mieheltäsi hellyyttä tms. mitä kaipaat, olisiko aika vaatia sitä?! Tai sitten nostaa kytkintä.
Jostain syytä sinä haluat hyväksyntää toisilta miehiltä. Haluat nähdä oletko vielä viehätysvoimainen jne... Näin voi tapahtua, vaikka oma mies olisi kuinka ihana, hellä ja huomaavainen. Minun mieheni kehuu kauneuttani ja seksikkyyttäni lähes päivittäin ja läheisyyttä löytyy niin paljon kuin haluaa. Silti baariin mennessäni otan mieluusti kaiken sen huomion mitä saan muilta miehiltä. SURKEAA! En kyllä ole koskaan pettänyt miestäni, en siis " edes" pussannut ketään toista. Saatikka vaihtanut puhelinnumeroita... Raja menee flirtissä ja siihen se aina jää. Jos vieras mies tulee baarissa juttusille, kerron olevani onnellisesti naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa.
Miksi kuitenkin flirttaan?
Olen itseasiassa miettinyt tätä paljonkin. Mielestäni itsetuntoni on vahva. Olen aina ollut " Se suosittu tyttö" niin kaveripiirissä kuin poikienkin keskuudessa. Minulla on rakastavat vanhemmat ja ihana perhe. En ole koskaan jäänyt mistään paitsi tässä elämässä. Mieheni on komea lihaskimppu, älykäs ja akateeminen. Mitä siis kaipaan? Ehkä mä vaan olen niin flirtti tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdeksan vuotta, kunnes muutama viikko sitten lipsahti suutelemisen puolelle kun juhlittiin perheittäin. Tuntui aivan yhtä mahtavalta kuin vuosia sitten ja jouduimme molemmat tunnustamaan tunteemme. Molemmilla on perheet, ihan onnellisesti vielä ja seurustelemme perheittäin aika tiiviisti... oma pääkoppa on nyt aivan sekaisin, mutta turha kieltää enää itseltäni näitä tunteita
t. 4
mä en ees flirttaa, mulle vaan " käy" niin... mä en tiiä miksi, kai mun pitää laittaa pussi päähän tai jäädä kotiin.
on toki ihana olla haluttu, tai jotain, emmä hae niiltä mitään, mulla on ihan hyvä itsetunto jne.
asiat vaan menee niin....
ap
mulla oli jopa suhde erään miehen kanssa ja nyt on ihan älytön ikävä.. tämä mies alkoi juuri seurustelemaan joten mahdollisuuksia ei taida olla. ja mullakin on perhe.
olen kai todella moraaliton, mutta osaan ruoskia itse itseäni. en vaan yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä :(
tsemppiä ap
että kahdeksan vuotta hävisi kuin tuhka tuuleen, ihan kuin ei olisi ollut päivääkään välissä. vaikka kuvittelin jo välissä, että olen selvillä vesillä ja irti niistä tunteista
meitä on monta... ei tälle elämälle mitään voi. Turha moralisoida tms. mulla ei ole edes huono omatunto koska tää on kohtalo!