Intohimo puuttuu, voiko tilanteen vielä korjata?
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä jo reilut 10 vuotta ja meillä on 2-vuotias lapsi. Suhteen alkuaikoina intohimoa riitti, mutta seksin vähäisyys on ollut ongelma nyt jo vuosia. Mies kyllä haluaisi, mutta itse en yksinkertaisesti syty. Olemme yrittäneet lisätä yhteistä laatuaikaa, jakaa kodin työt uudestaan, panostaa myös omaan aikaan, aikatauluttaa seksiä ym, mutta mikään ei tunnu toimivan. Jossain vaiheessa mies jo puhui erosta tai läheisyyden hakemisesta muualta ellei tilannetta saada korjattua.
Olen kuvitellut minussa olevan jotakin "vikaa" kun en halua, vaikka haluaisin haluta. Mieheni on mukava, hauska ja komea. Rakastamme toisiamme ja viihdymme yhdessä. Haluttomuudelle ei siis ole mitään varsinaista "syytä" miehen tai suhteen puolesta.
Työpaikkani pikkujouluissa tutustuin paremmin uuteen kollegaani, ja vaikka olemme todella erilaisia, on hänen kanssaan helppo olla ja keskustella. Huomasin myös tuntevani häneen fyysistä vetoa. En ole ryhtymässä mihinkään mieheni selän takana, mutta tämä sai minut ymmärtämään ettei haluissani ole itsessään vikaa, ne eivät vain kohdistu mieheeni. Minulla on myös arjessa haluja, mutta hoidan asian mieluummin itse kuin teen aloitteen miehelleni. Miettiessäni asioita taaksepäin, huomaan myös että seksiä harrastaessamme (jos niin pitkälle on päästy) olen jo hyvin pitkään ajatellut muuta kuin miestäni puuhaillessamme. Ahdistun miehen vihjatessa seksistä, eikä hänen kosketuksensa saa mitään tuntemuksia aikaan.
En haluaisi hajottaa perhettäni "vain" seksin vuoksi, etenkin kun "ongelma" on minun haluttomuuteni, mutta ymmärrettyäni ettei haluissani oikeasti ole vikaa vaan ne eivät vain kohdistu mieheeni, huomaan yhä useammin miettiväni onko tilanne tällaisena reilu kummallekaan vai pitääkö meitä yhdessä lähinnä kiintymys ja tottumus? Voiko jo vuosia puuttuneen intohimon herättää henkiin?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on korvien välissä. Voi tietty olla, että olette kasvaneet eri suuntiin ja kiinnostaa erilaiset asiat. Näin kävi mun ekassa avioliitossa, kun vaimo oli ensin masennuksessa ja sinä aikana ja sen jälkeen molemmat pohdittiin itseksemme asioita ja lähdettiin hakemaan ihan eri asioita elämältä. Kasvettiin erilleen ja kun masennus päättyi, ei ollut oikein mitään yhteistä enää kun seksikin oli jäänyt masennuksen aikana. Ei ollut lapsia niin oli helppo erota. Kun ei ole kiinnostusta tavoitella yhteisiä asioita, ei yhteys muutenkaan ole hyvä ja huonot puolet toisessa korostuu. Jos olisi ollut lapsia olisi yritetty tilanne korjata ja ehkä se olisikin ollut korjattavissa, jos olisi haluttu yrittää. Oltiin kuitenkin kumpikin saatu tarpeeksemme.
Lapsen kasvettua yli vauvaiän voisi hakea takaisin sellaisia asioita, mitä oli ennen lasta. Lapsi kuitenkin muuttaa parisuhdetta ja voi menettää sellaisi
Haluat olla tässä suhteessa. Lopeta siis valittaminen valinnan seurauksista. Sokea reettakin meinaan näkee että kumpaakaan et voi tässä suhteessa saada. Jos haluat olla tyytymissuhteessa niin saat elämän ilman intohimoa ja seksiä. Oma valinta.
Mies taitaa olla vähän plösö eikö niin?
Suhde kaatuu siis liian kalliiseen kunnalliseen parisuhdeneuvontaan, jonka saisitte ilmaiseksi.
Haluaako tuo mies rankaista itseään?
Onhan niitä kaikenlaisia harjoitteita olemassa, millä henkistä yhteyttä voi parantaa ja sitä kautta sitten se seksuaalinen halukin nousee. Katsoin aikoinaan jonkun dokkarin aiheesta, antoi toivoa.
Itse elin siis pitkässä liitossa ja kärsin samasta kuin ap. Sitten alkoi ilmestyä niitä muita miehiä jotka sai halut hyrräämään aivan hullun lailla. En siis todellakaan pettänyt, ei mitään sinne päinkään. Mut tää oli itselle herätys. Että miten voin tulla tavalliselta kauppareissultakin kotiin pikkarit märkinä, kun olin vaan ohikiitävän hetken ollut pastahyllyjen välissä metrin päässä jostakin kiihottavasta miehestä. Luulin vuosia tosiaan että mua ei seksi ilmeisesti kiinnosta.
Tuli sit ero ja tapasin miehen, jonka kanssa nyt kaksi vuotta ja se vetovoima ja halu on jotain uskomatonta. Vaikka olisi riitoja tai muuten hirveä stressi tai vaikea tilanne, halut on ja pysyy, jopa menkkojen aikana.
En tiedä olisiko toi eksän kanssa terapiassa auennut kun ei käyty.
Kerro ap sit miten siellä meni, toivon teille kaikkea hyvää! 💖
Tuossa : https://hotlips.fi/a54/miten-saada-intohimo-palaamaan-parisuhteeseen&nb…;
on aika hyvä kirjoitus aiheesta. Kommunikointi on hiton tärkeetä. Jos vaan jurottaa ni eropaperit voi käydä jo nyt jättämässä.
Mikä tässä suhteen aikana on muuttunut? Onko mies sama kuin se, jonka kanssa menit suhteeseen?
"MIKSI olet edes päätynyt yhteen hänen kanssaan kun yhteisiä asioita ei ole ja seksikään ei ole kiinnostanut alkua pidemmälle?? Olet sitoutunut liian nuorena, liian heppoisin perustein etkä ole katsonut tarpeeksi tarjontaa. Luultavasti et tuntenut itseäsikään ja mitä haluat elämästä vielä tarpeeksi hyvin kun ryhdyit miehesi kanssa."
Aloimme seurustella 20-vuotiaina. Meillä on aina ollut hauskaa ja mukavaa yhdessä, ja intohimon puute on sen sammumisen jälkeen onnistuttu selittämään eri syillä ja yritetty korjata tilannetta (tai lähinnä mies on käskenyt minua tekemään asialle jotakin). Kyllä seksikin pelasi ensimmäiset 2-3 vuotta niin, ettei siitä ainakaan tarvinut koko ajan kuulla valitusta vaikka varmasti silloinkin on ollut joitain kuivempiakin kausia. On meillä totta kai paljon yhteistäkin, harrastuspuolella meitä ei vain kiinnosta toistemme harrastukset niin, ettei niistä pahemmin ole yhteiseksi ajanvietoksi.
"Mikä tässä suhteen aikana on muuttunut? Onko mies sama kuin se, jonka kanssa menit suhteeseen?"
Vaikea sanoa, yhdessä on oltu niin pitkään ja seurustelu aloitettu tosiaan jo 20-vuotiaina, nyt tulossa 31 mittariin. Totta kai olemme molemmat muuttuneet jossain määrin tuolta parikymppisistä. Ehkä mies oli alkuaikoina huolettomampi ja piti esimerkiksi juhlimisesta ja muusta hauskanpidosta. Nykyisin hän on paljon jurompi, ottaa vitsiksi tarkoitetut heitot henkilökohtaisesti eikä innostu juhlimisesta tms vaan illat kuluvat lähinnä sohvan nurkassa. Tähänkin on yritetty saada muutosta monta kertaa, mutta aina se palaa tuohon.
Itse sain noin vuosi sitten töissä ylennyksen, jonka myötä pääsin tekemään itselleni kiinnostavampia tehtäviä ja näyttämään osaamiseni, ja miehen mukaan uuden työn myötä minusta on tullut urakeskeisempi kun ennen olimme perheorientoituneempia. Mies kyllä kannusti ottamaan työn vastaan ja sanoi tukevansa myös parin iltakurssin opiskelua joista on työssä hyötyä, mutta nyt jälkikäteen valittaa kun työajat ovat epäsäännöllisemmät ja nautin työstäni niin että uppoudun siihen kuulemma liikaa. Mies siis ainakin kokee minun muuttuneen ja itsensä kasvaneen.
Tekstit luettuani on kyllä aika hämmentynyt fiilis. Mikään muu ei ole vialla kuin se, ettei mies enää kiinnosta samaan tapaan.Tuntuu olevan valintatilanne: joko pysyy suhteessa ja yrittää liekkiä sytytellä, tai sitten vaihtaa miestä. Varmaan aika harva pelkästään tuon takia vaihtaa, koska voihan se olla völiaikaista. Tietty voi tilanne eskaloitua ilman suurta periaatepäätöstä johonkin kolmiodraamaan, jolloin päätös tulee sitten vain tehtyä. Mutta jos olet itse haluton, voi mieskin tehdä omat ratkaisunsa. Hänkin kenties kokee seksin sinun kanssasi epätyydyttäväksi, jos et ole täysillä mukana.
Ap saa itsenä kuulostamaan todella epäkiinnostavalta ja kuivakalta. Tuollainen loputon vatvominen ja ruotiminen. Hyiss!
Yleensä tulee vasta ns. post mortem.
Teidän molempien pitää panostaa suhteen tilan parantamiseen . Se ei kuulu pelkästään toisen osapuolen tehtäväksi . Sehän on päivänselvää että elämä muuttuu ja on koko ajan muutoksessa parisuhteenkin aikana . Ei pidä myöskään luulla että "jos tämä onkin väliaikaista" ei tarvi huolestua sillä ajan kuluessa tämä muuttuu entiseksi yhteisoloksi . Voi toki muuttua mutta Ap on jo aika pitkällä siinä että suhde loppuu kohta noiden tuntemuksiensa kanssa, kirjoitus kuvastaa kaikkea muuta kuin hetken mielijohdetta . Yksi väärä peliliike, suudelma tai halaus johtaa helposti toiseen ja siitä sänkyyn toisen kanssa ja entinen suhde on loppu . Kaiken uhallakin miehenkin olisi syytä lukea tämä ketju .
Menkää sexpoon ja pyytäkää ohjeet avoimiin suhteisiin ja polyamoriaan. Elämänne menee niin v.tuiksi ettei tarvitse tällaisia turhuuksia miettiä.
Tätä se sitten on, kun on saanut elämässään aina kaiken mitä on halunnut. Ei ole oikeita ongelmia, ei suhteellisuudentajua eikä kiitollisuutta.
Eiköhän nuo ongelmat ratkea kun sanoo miehelle suoraan että muut miehet kiinnostaa sinä et.
Kyllä siinä parisuhdeongelmat ratkeaa aika nopeasti ja löytää itsensä muuttokuormaa pakkaamasta.
MIKSI olet edes päätynyt yhteen hänen kanssaan kun yhteisiä asioita ei ole ja seksikään ei ole kiinnostanut alkua pidemmälle?? Olet sitoutunut liian nuorena, liian heppoisin perustein etkä ole katsonut tarpeeksi tarjontaa. Luultavasti et tuntenut itseäsikään ja mitä haluat elämästä vielä tarpeeksi hyvin kun ryhdyit miehesi kanssa. Teillä nuorilla on aina niin kamala kiire. Siksi näitä huteja tapahtuu. Eikö se seksi ja läheisyys kumppanuuden kanssa ole se syy miksi suhteeseen halutaan? Samahan se olisi vain valita joku kaveri, asua saman katon alla, jakaa arki ja sitten kutsua tätä suhteeksi. Olet vielä nuori. Lähde jos et halua kuolla pystyyn.