Lue keskustelun säännöt.
ADHD ja tunteet
03.03.2024 |
Mulla on epäilty ADHD:ta useaan otteeseen, en oo vaan käynyt koskaan loppuun tutkimuksia koska olen kyllästynyt. Kolmesti lopetettu. Opiskellut ja ollut töissä usealla eri alalla. Kärsin ajoittain ongelmasta nukahtaa, mutta ajoittain liikaunisuudesta. Mulla on voimakkaat tunteet kaikkeen. Impulsiivisuus vähentynyt aikuisena paljon, tilalle tullut ahdistus. Välillä vajoan melankoliaan ja yksinäisyyteen. On kuin kukaan ei ymmärtäisi minua. Petyn usein ihmissuhteissani ja syyllistän itseäni. Koko elämänaika ollut mutaa ja usvaa. En tiedä enää mitä tehdä tai missä on vika. En jaksa.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseksi pitää tehdä sellainen elämä että sitä jaksaa mahdollisimman hyvin. Sitten vasta saa voimaa selvittää niitä ongelmia. Mulla käytössä on mennyt niin että lopetin työt, nukuin kaiket päivät melkein pari vuotta, sitten alkoi löytyä takaisin voimavaroja, edelleen oon työtön, mutta nykyään jaksan jo nomi askareet hoitaa päivän aikana, sosiaaliset tilanteet kuitenkin väsyttää niin paljon että töistä ei ole vielä mitään tullut, kuntouttavaa työtoimintaan oon tehnyt ihan oman voinnin mukaan, 1-3 kertaa viikossa.
Kun on kuluttanut itsensä tarpeeksi loppuun, niin ei auta enää muu kun antaa aikaa toipua itselleen. Ja mulla on ADHD myös ja jo ennen tuota ollut diagnoosi ja lääkitys, mutta edes ne lääkkeet eivät saa ihmeitä aikaan.
Kuulostaa tutulta. Mulla ADD ja masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko epäily muita? Epävakaa?
Ei ole epäilty muita. Tunteeni eivät muutu nopeasti, yleensä viikon-kahden-kolmen jaksoissa. Testejä olen tehnyt, muutamia pisteitä saanut, mutta ei mitään ihmeellistä. Ap.
Kiitos myös muille kommentoijille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko väärässä, kun ajattelen, ADHD-ihmisellä saattaa vaihtua tunteet äärilaidasta toiseen saman tunnin sisällä? Tai lyhyemmässäkin ajassa; käytännössä lähes silmänräpäyksessä? (Vrt impulsiivisuus)?
T. Läheinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko väärässä, kun ajattelen, ADHD-ihmisellä saattaa vaihtua tunteet äärilaidasta toiseen saman tunnin sisällä? Tai lyhyemmässäkin ajassa; käytännössä lähes silmänräpäyksessä? (Vrt impulsiivisuus)?
T. Läheinen
Jos mieti asiaa oman lapsen kautta. Niin jos teini on ajatellut, että saa pelailla kotona vaikka klo 16 asti, kunnes pitää lähteä iskälle yöksi. Niin jos tossa tapahtuu se, et ilmoitetaan klo 13 että iskä tuleekin hakemaan jo ihan kohta, niin se maailman hyväntuulisin teini vaihtuu nopeasti äkäiseksi, melkein jopa itkuiseksi, syytttelee muita (vaikka pikkusiskoaan, jolla ei ole koko asiaan mitään tekemistä) on tosi turhautunut ja manaa itsekseen, saattaa lähteä ilman lähtöhalia koska on niin suuttunut.
Et kai ne tunteet voi vaihdella. Mun esimerkki oli teinistä ja kaikkihan sen tietää miten niiden aivot muutenkaan toimii... =D
Adhd burnout on ihan todellinen ilmiö. Itsellä samoja ongelmia. Paloin loppuun nelisen vuotta sitten enkä ole koskaan oikein toipunut siitä.
Oletko kokeillut lääkettä, auttaako miten oloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama homma, mutta psykiatrit itse eväsivät pääsyni jatkotutkimuksiin eli ns. palikkatestit ja psykologin haastattelut jäivät tekemättä. Yksikin sanoi "no kuulostaahan nuo sun haasteet vähän ADHD:lta mutta kun oot raitis, opiskellut yliopistossa ja ollut töissä pikku pätkiä, niin ei sulla voi olla sitä. Sanosiin että olet epävakaa persoonallisuus" Tästä alkoi väärien lääkitysten ja terapioiden kierre.
Sain adhd:n ja autismin kirjon diagnoosit toissa vuoden kesällä, 33-vuotiaana... Tässä iässä on jo liian myöhäistä lähteä opiskelemaan uutta paremmin työllistävää alaa alaa ja hakeutua psysyvästi työelämään. Metyylifenidaattilääkitys auttaa tunteiden säätelyssä ja ahmimisen himossa.
ADHD:lla tosiaan tunteet vaihtelee nopeasti yhden päivän sisällä, tai juurikin vaikka tunnin sisällä äärilaidasta toiseen. Jos tunteiden vaihtelu on hitaampaa, ja se tapahtuu pidemmissä jaksoissa, niin olisi hyvä tutkia kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuus. Tämä yleensä tutkitaan joka tapauksessa ADHD-tutkimusten yhteydessä, ainakin kunnallisella.
Suosittelen kyllä tutkimuksiin sitoutumista ja niiden loppuun viemistä. Kukaan ei voi sua auttaa, ellet itse auta ensin itseäsi.
t. AD(H)D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ihan rohkeasti vain opiskelemaan itsellesi uusi ammatti, mikäli muuten tilanteesi sallii sen. Itse sain ADHD-diagnoosin 27-vuotiaana, menin yliopistoon 30-vuotiaana ja nyt 35-vuotiaana valmistun maisteriksi. Tunnen monia, jotka ovat vasta nelikymppisenä tai vanhempanakin hakeutuneet opiskelemaan unelma-ammattiaan.
Kyllä se aika kuluu, vaikkei opiskelisikaan. Voit miettiä, että millaista haluat sun elämän olevan vaikka 5-7 vuoden päästä. Oletko yhä samassa työssä/ammatissa kuin nyt, vai kenties aloittelemassa uraa toisella, sinulle mielenkiintoisella alalla? Sinä päätät!
Eläkeikä nousee koko ajan, joten vaikka valmistuisit 50-vuotiaana, sinulla on parikymmentä vuotta työrupeamaa edessä.
Sun täytyisi käydä loppuun tutkimukset.