kertokaa miten teitte teidän unikoulun?
eli vähän hassusti muotoiltu otsikko.
lapseni on syntynty keäkuusssa ja lueskelin että moni on unikoululla saanut lapsen nukumaan yöt läpeensä.
meillä syödään 3-4h välein,ja siinä valissä saatetaan vielä huutaa tuttia.mutta sitten kun nälkä yllättää,niin siinä ei tutit auta ja jos ei anna maitoa kun huutaa,niin valvoo nukahtamatta 2-3h.itkee ja raivoaa.ei auta mikään.millä saisi edes vähennettyä yö heräämisiä?kokeilin unikoulua n.5vuorokautta mutta en enää jaksanut.ei mitään eroa.syö kuitenkin n.100-120ml/kerta.jos antaa vähemmän esim 50ml,herää sitten useammin.
illalla tankataan puuroa ja velliä/tai maitoa ei mitään väliä.varmasti pitkälti opittu tapa.
kertokaahan miten muilla on tehty yöt helpommaksi.
Kommentit (3)
...ja uskon, että ainakin meillä se edesauttoi " unikoulun" onnistumista.
Meillä tosin tilanne oli se, että vauva nukkui kyllä ihan rauhallisesti, mutta halusi syödä 3 kertaa yössä. Lähinnä siis vieroitimme hänet yösyötöistä, mutta unikouluksi kai sitäkin kutsutaan :)
Päätimme siis hetken (isän vapaapäivien aikaan) jolloin tämän vieroituksen toteutamme (isovanhempien luona, ei kotona kerrostalossa...) :o) Minä nukuin eri huoneessa ja isä & vauva toisessa huoneessa. Ekana yönä vauvaa oli rauhoiteltu 1,5h (ei ollut huutanut panikkissa, vaan lähinnä unissaan önissyt ja kitissyt tissin toivossa), toisena yönä 2 x 15 min ja kolmantena annettu kaksi kertaa tutti, jolla oli rauhoittunut. Neljäntenä yönä minä hoidin " rauhoittelut" - en joutunut laittamaan tuttia kertaakaan.
Pelkäsin tätä " unikoulua" tosi paljon ja halusin toteuttaa sen mahd. lempeästi. Meillä ei kuitenkaan nuo " Pantleyn menetelmän" keinot oikein tuottaneet tulosta ja päädyimme tähän malliin. Vauvaa ei jätetty hetkeksikään yksin itkemään, vaan rauhoiteltiin sylissä ja kanniskeltiin. Uskon, että tämä vauvalle ei ole traumaattista, mikäli vaan saa lohdutusta ja syliä sitä kaivatessaan (itkiessään). Ennen vauva ei oikein osannut rauhoittua isän kanssa (mitä myös unikoulun onnistumisessa jännitin ihan suunnattomasti), mutta aivan kuin unikoulu isän kanssa olisi tuonut jotain uutta luottamusta isän ja vauvan suhteeseen :o)
Voimia!!
Meillä päästiin yösyömisistä eroon noin 7-8-kuisena tassuttelulla ja tosi hyvinkin (muistaakseni... :)) Eli siis yöllä tyynnyteltiin omaan sänkyyn tassulla, ja vain tosi huudossa otettin syliin.
Mutta yöheräilyt jatkui siitä huolimatta epäsäännöllisen säännöllisesti. Vähän alta vuoden ikäiselle pidettiin sitten kunnollisempaa unikoulua. Eli yksin omaan sänkyyn nukahtamaan illalla (iltatoimet, laulu, halit ja pusut tietty). Huutohan siitä tietysti aluksi tuli, mutta jo toisena yönä helpotti! Lapsen ei toki anneta huutaa ihan tiltissä, vaan kolmen minuutin välein käydään kippaamassa se takaisin nukkuma-asentoon, laitetaan tutti suuhun ja annetaan unikaveri kainaloon. Yleensä vielä sanon, että " nyt on yö/nyt nukutaan/hyvää yötä" . Yöllä tuo sama odotusaika kolmisen minuuttia (ovat muuten pitkiä minuutteja, voin sanoa).
Nykyään napero nukahtaa yleensä tosi hyvin omaan sänkyynsä ja nukkuu läpi yön. Tosin, koska nukkuu meidän huoneessa, niin mä herään kerran pari yössä sen ähellyksiin ja yksittäisiin kiljaisuihin.
Ja sitten on tietysti nämä ajat, kun ollaan kipeinä... Silloin saa kyllä heräillä ja valvoa entiseen malliin. :)
JA olin vakaasti päättänyt aloittaa unikoulun. Meillä oli viikon verran yöllä huudettu vaikka maitoa saikin!! Aina pari tuntia huutoa yöllä, ilman selvää syytä.
No en sit raaskinu kerralla aloittaa, siis minä! Ekana yönä sai maitoa mukista, jota protestoi ja paljon. Joi kuitenkin, mutta vähemmän. Seuraava yönä ajattelin että saa pullosta sillä nokalla. Tarjosin, ei kelvannut, vaihdoin pullotutin, ei kelvannut, vaihdoin maidon vielä mukiin, ei edelleen kelvannut!! Siihen loppui...poika siis tavallaan itse luopui yömaidosta. Oli aina syönyt 2-3 kertaa ja n 120ml kerta. Seuraavana yönä en enää edes tarjonnut, vettä annoin mukista. Sinä yönä huusi tunnin ja seuraavana vajaan tunnin. Sitten on nukkunut, herää yleensä 04-05 aikoihin ja sit otetaan viereen ja nukkuu tuonne 8.30 asti.
On tietenkin " huonompia" öitä, mutta yleensä nukutaan. Eli hyvin meni vaikka ihan unikouluksi en kutsusi. Esikoisen kans oli vaikeempaa.