Mitä ollaan mieltä naisesta, joka menee töihin 105 päivän äitiysloman jälkeen?

Ikävä olisi järjetön töissä ollessa ja imetyskin hankalaa, mulla tullut aina niin paljon maitoa ja olen halunnut imettää pitkään. Olen myös hoitanut lapsia vuosia kotona.



Mutta jos teillä onnistuu lapsen hoito isän ja äidin vuorotellessa ja nimenomaan kotihoitona niin ihan hyvä niin. Onhan isä myös hoitotaitoinen siinä missä äitikin ja myös isällä tulee olla mahdollisuus hoitaa lastaan, ei se vauva ole yksinomaan äidin. Eli en näe tilanteessasi mitään pahaa, jos itse pystyt olemaan erossa vauvasta.



Sen sijaan sen tuomitsisin, jos antaisit vauvan vieraan ihmisen hoidettavaksi.

tulee sellainen vähän itsekäs äiti mieleen. Vaikkakin isä hoitaisi lasta kotona, ettei onneksi lasta tarvitse hoitoon viedä. Jotenki tulee sellainen olo, että vauvan ja äidin fyysinen läheisyys jää vajaaksi, onhan se periaatteessa enemmistöllä kuitenkin niin, että äiti ja vauva ovat tiiviissä symbioosissa nk. " imetysajan" ja pitempään kuin tuon 105vrk....Selitän ehkä sekavasti, mutta perusajatukseni on se, että tulee paha mieli lapsenpuolesta kun äiti ei voi " uhrautua" yhtään pitemmäksi ajaksi olla läsnä lapsen luona vaan haluaa tehdä omaa uraansa ja töitä vaikkakin osa-aikaisena..Eikö edes muutamaa kuukautta pitempään voisi muka olla kotona?



Eli olen sitä mieltä mitä valtaosa ihmisistä kannattaa.

näistä nyt kotona hoidettavista lapsista kasvaa tuollaisia nuoria? Nythän nuoria ovat ne, jotka ovat menneet aikaisin hoitoon...

Lapsi luo samanlaisen läheisen suhteen myös isäänsä.

Lapsi oli isänsä kanssa kotona. Imetin, kunnes lapsi 11 kk ikäisenä ei enää suostunut rinnalle. Imetin aamulla viiden-kuuden välillä, kun lapsi heräsi, lähdin töihin, pumppasin maidot tarvittaessa työhuoneessa päivän aikana ja lähdin töistä kotiin kahden-kolmen välillä, riippuen siitä, mihin aikaan olin töihin tullut. Puolivuotias lapsi nukkui aamulla kymmeneen, leikki pari tuntia isänsä kanssa, söi, nukkui päiväunet ja sitten olinkin taas kotona.



Olin töissä puoli vuotta, sitten vaihdoimme jälleen ja olin kotona, kunnes lapsi meni hoitoon. Meille tämä puolen vuoden vaihto toimi loistavasti. Kotitöiden tasainen jako oli helppoa, isä oppi oikeasti hoitamaan lastaan ja minä opin antamaan isälle vastuuta. Minun äitiydelleni teki oikeasti hyvää, kun jouduin kysymään lapsen isältä kuinka paljon vaatteita lapselle pitää ulos pukea tms.

Ainakin melkein. Olen menossa töihin 2 pv/viikko. Kun vauva on puolen vuoden ikäinen. Tosin tämä on minun kolmas lapseni ja kahden ekan kanssa ehdin olla pari vuotta kotona. Mutta nyt ihan odotan jo maaliskuuta ja että pääsisin välillä töihin.



Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toiset viihtyy kotona ja toiset (kuten minä) jaksaa paremmin, kun saa välillä käydä töissä.



Hyvä ratkaisu!

Vierailija:

mutta päivähoitoon/pph:lle en laittaisi esim. kuten tuttava laittoi 6kk:n ikäisen lapsensa. Ja isä oli kotona.

enkä edes osapäiväisesti vaan ihan kokonaan.



Ensinnäkin en olisi voinut olla töistä poissa yhtään kauempaa sanomatta pysyvästi hyvästi koko alalle; toisenakin en löytänyt sisäistä kotiäitiäni mistään ja kolmantenakin minusta (ja siitä isästä, tietenkin) oli äärimmäisen tärkeää, että myös isä saa viettää aikaa lapsen kanssa, tutustua häneen ja ottaa kokonaisvastuun lapsesta. Meillä ei olekaan juuri erimielisyyksiä lapsen kasvatuksesta, periaatteista tai hoitovastuusta, ei myöskään siitä, miten raskasta puuhaa se onkaan.



Kyllä isä osaa. ihan oikeastikin.

Mies on työttömänä ja jonkun on pakko elättää perhe. Harmittaa kyllä ihan todella, kun en sitten näe lapsia kuin vilahdukselta iltaisin :( .

Joskus taalla palstaillessa tuntuu silta etta av-mammoilta on unohtunut se tosiseikka etta usean vuoden mammalomailu lapsen synnyttya on yleiseurooppalaisessa (puhumattakaan Euroopan ulkopuolella) mittakaavassa todella harvinaista. Erittain monissa Euroopan maissa aitiysloma on 3-4 kk, sitten aiti palaa toihin eika sita ihmetella tai taivastella mitenkaan.



Takavuosina Keski- ja Etela-Euroopan naiset jaivat mammaloman lyhyydesta huolimatta usein vuosiksi kotiin - ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nykyaan aidit monissa maissa kayvat toissa ihan niin kuin suomalaisetkin naiset.



Joku voi sanoa etta lapsi karsii ja saa trauman aikaisesta hoitoon viemiesesta... mista sitten johtuu, etta Suomen lapsista joilla on nama parhaat " kotihoitoetuudet" yms., kasvaa myohemmin nuoria jotka viihtyvat koulussa tutkimusten mukaan huonoiten Euroopassa, tekevat eniten itsemurhia jne...

Tai sitten, että äiti ei vaan ole kotiäitityyppiä.



Molempi parempi. Kaikki tehköön niinkuin parhaaksi katsoo.

mutta piti vielä kommentoida edellistä, joka sanoi, että parin kk ikäisen vieminen on tavallista muualla päin maailmaa. No, ehkä se on tavallista, mutta voi niitä lapsiraukkoja. Lapseni päiväkotiryhmään on tullut alle vuoden ikäinen vauva, joka on nyt useana päivänä itkenyt silmät päästään , kun olen lapseni sinne vienyt. Ihan itseäkin alkaa aina itkettää, kun katson pienen ikävää. Eli vaikka vauvaikäiset lapset viedäänkin monessa maassa pienenä hoitoon, niin ei se vaan luonnollista ole eikä lapsen parhaaksi.

minun lasteni ryhmikseen vauva, enkä ole kertaakaan kuullut sen parkuvan. Siellä se touhuilee innoissaan toisten joukossa. Muut lapset ja hoitajatkin hellivät sitä ja erityisesti vaavi tykkää vanhemmasta tytöstäni, joka onkin polleana tästä suosiosta.

En silti näe asiassa mitään kamalaa, että äiti menisikin töihin, kun lapsi kuitenkin saa kasvaa kotona! Ei muuta kun menoks vaan! Tosi hienoa, että joillekin onnistuu tuollanen, että vuoronperään on kotona isän tai äidin kanssa. Ihan yhtälailla se isä on vanhempi kuin äitikin, näin meilläkin on, ei tarvii jättää mitään hoito-ohjeita jos itse menee jonnekkin.

Meille on nyt kolmas tuloillaan ja mieluusti menisin välillä töihin, mut en o keksiny miten lapset sais järkevästi hoidettua kotona.. =(

Onnittelut!

Mielenkiintoista, että muut viestit kertovat muunlaisesta ajatusmaailmasta.



Upeaa, että isäkin on osa lapsuutta, eikä äiti omi lasta itselleen. Tunnen pari tällaista itsekästä äitiä, haluavat olla lapsen kanssa kokoajan ja eivät anna isälle omaa aikaa lapsen kanssa. Juuri he voisivat kirjoitella tuollaista 17:n kaltaista tekstiä.



Meillä teen etätöitä ja käydessäni 3-4krt/kk toimistossa mies pitää etätyöpäivän ja hoitaa lapsia.

Omasta puolestani ajattelisin että olisin tehnyt mitä vaan ettei olisi tarvinnut vielä mennä. Olisin itkenyt töissä kaiket päivät jos olisi ollut pakko mennä.

Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

mutta päivähoitoon/pph:lle en laittaisi esim. kuten tuttava laittoi 6kk:n ikäisen lapsensa. Ja isä oli kotona.

Omista äitiyslomistani on muutama vuosi aikaa, olen ajan kanssa ymmärtänyt, että on eri tapoja toimia ja elää. Jos olisin itse äitiyslomalla juuri nyt, olisin varmaankin voimakkaammin jotakin mieltä.



Totean kysyttäessä että vai niin ,sehän on mukavaa, kun ovat asiansa suunnitelleet.