Miksi täälä lähtökohtaisesti aina luullaan, että kun puhutaan puolisosta, että he ovat naimisissa?

Sanoilla tuppaa olemaan joku aika tarkka merkitys. Se, että aikaa myöden merkitys muuttuu on kyllä totta, mutta muutosvaiheessa helposti oletetaan sen vanhan merkityksen mukaan. Setäni, joka koko elämänsä eli "susiparina", ei koskaan kutsunut tätä naista puolisoksi. Jos jotain oli pakko sanoa, avovaimo oli vuokraemäntä. Vaimo omisti talon, jossa asuivat. Setäni jo aikaa sitten kuollut, olisi jo yli 100-vuotias, jos elossa olisi.

Koska silloin puhuttais panokumppanista.

Jos puhutaan puolisosta, varsinkin menneinä vuosina ajatus kiersi siihen suuntaan että olisivat samaa sukupuolta mutta nykyään ei kenties enää. Olisipa itselläkin kumppani joka veisi vihille niin kutsuisin ilman muuta puolisoksi. Se on kaunis nimitys.

Paljon parempi kuin mitkään meidän isännät ja emännät.

Niin, tästä voi syystäkin pahoittaa mielensä kunnolla. Ihmisillä on ihmeellinen tarve yleistää kaikkea. Omallakin kohdalla kaikki kuvittelevat, että kun puhun x-puolisostani, niin että emme olisi naimisissa, mutta olemmehan me harkinta-ajan naimisissa. Todella tökeröä olettelua ja loukkaa suuresti.

Älkää ainakaan käyttäkö sanaa tyttö- tai poikaystävä.

Mitä väliä nykyään? Ei sillä ole mitään merkitystä jos ollaan vakiintuneessa suhteessa.