Kevät tosi vaikeaa aikaa minulle. Onko muita?

Kun päivä pitenee niin mieli masentuu. Inhoan kevättä, kun lehti tulee puuhun ja ruoho maahan niin olo helpottuu.

Kevät hurmaa ja väsyttää.

Kun on valtava määrä aurinkoa mutta ei kuitenkaan ole lämmin, en tykkää enkä voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se valo ahdistaa?

Jo aamun auringonsäteet paljastavat armottomasti ikkunoiden törkyisyyden. 😫

Minulla ei paljasta. Pidän ikkunoissa jätesäkkejä verhoina.

Sama itsellä. Kevät ahdistaa paljon. En haluaisi kesää tulevan ja syksyn tullen virkistyn.

Mä luulen että nää kevätmasentujat ei masennu sen valon takia joka keväällä on, vaan sen takia kun talvi on ollut niin pitkä ja pimeä ja valoa ei kuitenkaan ole vielä kovin paljon. Edellisestä kesästä on jo niin kauan ja elimistö ei meinaa enää jaksaa sitä pimeyttä. Kun sitten valoa alkaa olla tarpeeksi ja kesä jo tullut, niin sitten helpottaa. Muutenhan nää kevätmasentujat ois myös kesämasentujia, koska kesällähän sitä valoa varsinkin on.

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaan ikinä matkusta etelään talvilomalla, tähän saatte kauheen depression.

Etelässä aurinko paistaa ylempää, joten se ei paista silmiin samoin kuin täällä keväällä. Toiseksi valo on etelässä kellertävämpää, täällä valkoisempaa. Sekin vaikuttaa siihen, iskeekö migreeni vai ei.

Täälläkin kevättalvi haastavinta aikaa ja ollaanpa myös huomattu kumppanin kanssa että otetaan aina tähän aikaan vuodesta yhteen samoista aiheista ja jos on mitä tahansa mielen kriisejä tullakseen niin se tulee just tähän aikaan. Jotenkin se yhtäkkinen valon lisääntyminen paljastaa pimeyden ja pölyn alta kaiken mitä ei ole jaksanut talvella kohdata. Kesään mennessä pahimmat masennusoireet aina helpottaa. Enkä usko että on sattumaa että itsemurhia tehdään tilastollisesti eniten kevättalvella, koska silloin se kontrasti oman synkän olon ja ulkoa tulvivan uuden yhtäkkisen valon välillä on kaikista suurin. Kuitenkin vielä kylmää ja loskaa jne. eikä loppukevään tuomaa tunnetta siitä, että hei, taas siitä selvittiin ja nyt voidaan kaivautua ihmiset yhdessä ulos koloistamme juhlimaan elämää. 

Vihaan kevään harmautta. Siis oikeasti, lehtihän tulee puuhun vasta vapun jälkeen. 1.5. juhlitaan jääkylmässä, ja puut on mustia rankoja vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin kevättalvi haastavinta aikaa ja ollaanpa myös huomattu kumppanin kanssa että otetaan aina tähän aikaan vuodesta yhteen samoista aiheista ja jos on mitä tahansa mielen kriisejä tullakseen niin se tulee just tähän aikaan. Jotenkin se yhtäkkinen valon lisääntyminen paljastaa pimeyden ja pölyn alta kaiken mitä ei ole jaksanut talvella kohdata. Kesään mennessä pahimmat masennusoireet aina helpottaa. Enkä usko että on sattumaa että itsemurhia tehdään tilastollisesti eniten kevättalvella, koska silloin se kontrasti oman synkän olon ja ulkoa tulvivan uuden yhtäkkisen valon välillä on kaikista suurin. Kuitenkin vielä kylmää ja loskaa jne. eikä loppukevään tuomaa tunnetta siitä, että hei, taas siitä selvittiin ja nyt voidaan kaivautua ihmiset yhdessä ulos koloistamme juhlimaan elämää. 

Ei valo lisäänny yhtäkkisesti, se alkaa lisääntyä jo joulukuun lopulla pikkuhiljaa. 

Ja jos yhtäkkinen valon lisääntyminen masentaisi, niin keskellä talvea etelään matkustavat ois varmaan tosi masentuneita, mutta silti sinne melkein kaikki haluaa ja maksaa jopa tuhansia päästäkseen sinne valon luokse.

Tuttu kuvio. Kesällä pitäisi nauttia ja tehdä kaikkea hienoa. Masentuneelle talven pimeys on hyvin synkassa oman pään sisäisen pimeyden kanssa, ja kiva kun kaikki muutkin on vähän allapäin. Keväällä sitten alkaa se "nyt pitää nauttia, kesä menee niin pian ohi" -hössötys. 

Terv. ex-masentunut 

Kysyn vilpittömästi,  että miksi kevät ahdistaa?  Itse herään henkiin, kun kevät saapuu. Saa touhuta puutarhassa, laittaa kukkia, istuttaa siemeniä,  katsella ĺuonnon heräämistä, lintujen viserrystä. Rakastan kevättä, kun valo lisääntyy ja luonto herää henkiin. Puihin puhkeavat lehdet, koko maailma on ihanan vihreätä. Tuomen kukinta on todella kaunista, sireenit kukkivat, luonto on kauneimillaan toukokuussa.

Kevätauringossa näkyy kodin kaikki paska paremmin, pihahommissa pitäisi ehtiä luonnon mukaan, töissä työt lisääntyy ja tahti kiihtyy keväällä. On vaan lamaannuttavan ahdistava määrä "pitäis tehdä" - listalla. Jos voisi pitää loma maalis, huhti ja toukokuun (ja jatkaa tietysti kesälomille siitä suoraan) , niin ei ois mitään ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyn vilpittömästi,  että miksi kevät ahdistaa?  Itse herään henkiin, kun kevät saapuu. Saa touhuta puutarhassa, laittaa kukkia, istuttaa siemeniä,  katsella ĺuonnon heräämistä, lintujen viserrystä. Rakastan kevättä, kun valo lisääntyy ja luonto herää henkiin. Puihin puhkeavat lehdet, koko maailma on ihanan vihreätä. Tuomen kukinta on todella kaunista, sireenit kukkivat, luonto on kauneimillaan toukokuussa.

Kyllä. Toukokuussa. Kun ne lehdet puhkeavat puihin ja alkaa joku kukkakin nousta. Vaan kun toukokuuta ennen on 4 kuukautta kylmää kosteata harmautta.

Olen aina vihannut kevättä, tai ainakin koko aikuisikäni. Mitä pidemmälle talvi ja lumi kestää, sen paremmin tykkään, mutta tämä sulaminen ja lumesta luopuminen on kurjaa. En tiedä johtuuko se varsinaisesti valon lisääntymisestä mikä sen tunteen tuo. Pidän talvesta paljon jos on kunnon talvi ja rakastan syksyä ja sen tunnelmaa, kesäkin on ihan kiva, mutta keväässä ei ole mitään kivaa, se on ruma, parasta on se jos lumi säilyy huhtikuun alkuun ja sulaa kerralla pois muutamassa viikossa. Asun Tampereella, mutta joskus näinkin on käynyt. Yksi syy kevään ankeaan fiilikseen on ehkä myös se, kun opiskellessa silloin piti aina etsiä kesätöitä ja deadlinet ja tentit painoi päälle ja se aiheutti ahdistusta. Syksyssä taas oli sellainen seesteisempi uuden alun tuntu. 

Kevät on ihana, mutta oikea keväthän on Suomessa hyvin lyhyt ja kutakuinkin toukokuun puolivälistä muutaman viikon eteenpäin. Tämä aika mitä nyt elämme, on talvea. Kevättalvea, mutta talvea silti. Olen asunut myös maassa, jossa on oikeasti neljä vuodenaikaa. Täällä Suomessa kevät on pelkkä surke vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Kun on valtava määrä aurinkoa mutta ei kuitenkaan ole lämmin, en tykkää enkä voi hyvin.

Maaliskuussa ei oo valtava määrä aurinkoa, yhtä vähän ku on syys-lokakuussa.

Ahhh, mä rakastan sitä kun keväällä valo alkaa pilkahdella <3<3 Tykkään myös hyggeilystä syksyisin mutta se pimeys saa mut usein aika ahdistuneeksi. Siksi kevät tuntuu aina isolta voitolta pitkän pimeysjakson jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina vihannut kevättä, tai ainakin koko aikuisikäni. Mitä pidemmälle talvi ja lumi kestää, sen paremmin tykkään, mutta tämä sulaminen ja lumesta luopuminen on kurjaa. En tiedä johtuuko se varsinaisesti valon lisääntymisestä mikä sen tunteen tuo. Pidän talvesta paljon jos on kunnon talvi ja rakastan syksyä ja sen tunnelmaa, kesäkin on ihan kiva, mutta keväässä ei ole mitään kivaa, se on ruma, parasta on se jos lumi säilyy huhtikuun alkuun ja sulaa kerralla pois muutamassa viikossa. Asun Tampereella, mutta joskus näinkin on käynyt. Yksi syy kevään ankeaan fiilikseen on ehkä myös se, kun opiskellessa silloin piti aina etsiä kesätöitä ja deadlinet ja tentit painoi päälle ja se aiheutti ahdistusta. Syksyssä taas oli sellainen seesteisempi uuden alun tuntu. 

Sun kannattaa ottaa lomaa keväällä ja matkustaa pohjoislappiin, Huippuvuorille, tai Grönlantiin, saat pidemmän talven.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on valtava määrä aurinkoa mutta ei kuitenkaan ole lämmin, en tykkää enkä voi hyvin.

Maaliskuussa ei oo valtava määrä aurinkoa, yhtä vähän ku on syys-lokakuussa.

Syksyllä valo vähenee ja himmenee, keväällä kirkastuu ja lisääntyy. Valon laadussa on suuri ero. Keväällä on valkoinen kova valo. Hämärän talven jälkeen se tuntuu osalle meistä fyysisenä kipuna.  Keväinen kärsimys on tosiasia monelle.